Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Markuksen evankeliumista kuulimme, miten yllättävä ja jopa pelottava pääsiäisaamu oli. Kolme Jeesuksen seuraajiin kuulunutta naista, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome, menivät ani varhain Jeesuksen haudalle. He luulivat menevänsä kuolleen ruumiin luo. He huolehtivat vain siitä, miten saisivat vieritettyä hautaluolan suulla olevan kiven pois.
Mutta mitä he kohtasivatkaan! Kivi oli vieritetty syrjään. Haudassa he näkivät valkopukuisen enkelin, joka sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.”
Kaikki oli niin outoa, että naiset pelästyivät hyvin kovasti. He pakenivat haudalta ja vapisivat järkytyksestä.
Tutkijoiden mukaan alkuperäinen Markuksen evankeliumi päättyi tähän: ” Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.”
Aika outo lopetus! Se kertoo siitä, kuinka yllättävä ja outo asia Jeesuksen ylösnousemus alun perin oli.
On siis kummallista, että nykyisin pääsiäisestä on tehty pelkästään iloinen juttu. Ja sitähän se toisaalta onkin. Mutta silti on muistettava, että Jeesuksen ylösnousemus ei ole hempeä tai lapsellinen, niin kuin vaikka pääsiäistiput ja puput.
Jeesuksen ylösnousemus on jotain niin täysin outoa, että se tuli hänen seuraajilleen täysin, ns. ”puun takaa”.
Meillekin on siksi hyvä kuulla Jeesuksen ylösnousemuksesta jotain uutta ja yllättävää. Jotain vaikeasti hyväksyttävää.
Siihen käy vaikka äsken kuultu apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen pätkä:
”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:3–5)
Tuo vasta on yllättävä väite! Kun sinut kastettiin, niin silloin sinut ”annettiin kuolemaan” yhdessä Jeesuksen kanssa. Kasteesi takia Jeesuksen kuolema ristillä oli sinunkin kuolemaasi. Kun Jeesus haudattiin, sinutkin haudattiin hänen kuolleen ruumiinsa kanssa. Saamasi kaste vaikuttaa sen, näin Jumalan sana väittää.
Ja vielä oudompaa seuraa: Kasteesi takia Jeesuksen kuolleista nouseminen on myös sinun kuolleista nouseminen. Jeesus ei jäänyt hautaan. Ja siksi myös sinä, häneen kasteessa liitetty ihminen, sinäkin elät. Sinä elät ”Jumalan kirkkauden voimasta”, niin kuin Jeesuskin heräsi henkiin Jumalan kirkkauden voimasta.
Tämä on niin outo väite, että sen edessä ainakin minä olen yhtä äimän käkenä kuin mitä nuo kolme naista olivat Jeesuksen tyhjällä haudalla. Mieti nyt, mitä Jumalan sana sanoo: Jeesuksen nousemisessa haudasta, Jumala on herättänyt myös meidät kuolleista. Niin kuin Paavali kirjoitti:
”Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 6:8-11)
Me olemme tottuneet ajattelemaan syntien sovitusta sillä tavalla, että Jeesus kuoli meidän puolestamme. Hän kärsi meidän sijaisena meidän rangaistuksemme.
Ja niinhän se onkin. Mutta Jumalan sanan mukaan tuo on silti hyvin laimea kuvaus siitä, mitä pääsiäinen meidän kastettujen kannalta on. Jumalan silmissä Jeesus on meidän edustajamme niin vahvasti, että kun Jeesus kuoli ristillä, niin silloin mekin kuolimme. Ja Jeesus on niin vahvasti ja todesti meidän sijaisemme, että kun Jumala herätti hänet kuolleista, niin silloin meidätkin herätettiin uuteen elämään.
Oletko koskaan miettinyt tätä? Minä olen joskus yrittänyt. Mutta se on hyvin outo ajatus.
Miten minä olen voinut olla kuolemassa, kun Jeesus kuoli? Miten minä muka olen hänen kanssaan haudattu? Miten hänen ylösnousemuksensa voi merkitä ylösnousemusta minulle?
Jumalan sana sanoo: kasteen kautta. Kaste on Jumalan ihmeellinen armoteko, jossa kastettava liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Se on elämämme tärkein asia.
Siksi, rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, siksi tämä pääsiäisyö on meidänkin ylösnousemuksemme yö. Me olemme saaneet Jeesuksessa kuolla pois elämästä omien mahdollisuuksiemme ja omien pinnistelyjemme varassa. Me olemme pääsiäisaamuna saaneet nousta haudasta, yhdessä Jeesuksen kanssa. Me elämme uutta elämää, joka perustuu Isän kirkkauden voimaan. Siihen samaan, joka herätti Jeesuksen kuolleista.
Siksi tutussa pääsiäislaulussa lauletaan: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti.” Jeesus ei voittanut ainoastaan omaa kuolemaansa. Vaan hän voitti kaikkien niittenkin kuoleman, joitten edustajana hän kuoli ja nousi kuolleista.
Jeesus ei ollut ainoastaan sijaiskärsijä. Jeesus oli sijaisemme niin vahvasti, että hänen kuolemansa on meidän kuolemamme, kuolema pois omasta kuolemastamme. Ja hänen ylösnousemuksensa on myös meidän ylösnousemuksemme, pääsy uuteen elämään Jumalan lapsena.
Sen me olemme saaneet omaksi kasteessa. Siksi pääsiäisyön messun kaavaan kuuluu seuraavaksi kasteen muistaminen.