Palmusunnuntai, Jh. 11: 47 – 57, Esko Väyrynen

Alkutervehdys: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.
”On parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.” Näin ehdottaessaan juutalaisten ylimmäinen pappi todella vakavissaan kuvitteli pelastavansa kansan ilmeiseltä tuholta. Kaifas ylipappina oli korkeimman neuvoston puheenjohtaja.
Jeesuksen aikana Palestiina oli Rooman maailmanvallan alaisuudessa. Jerusalemin kaupungissa, kuninkaanlinnassa majaili aseistettuja Rooman sotilaita valvomassa järjestystä. Neuvoston hoitoon oli kumminkin uskottu kansan omien asioiden, sisäpolitiikan hoito. Neuvosto sai vapaasti päättää ja valvoa esim. uskonon harjoittamista. Neuvosto toimi myös juutalaisten korkeinpana oikeusistuimena. Näin suurien sisäpoliittisten valtuuksien uskominen neuvostolle oli annettu sillä ehdolla, että neuvosto myös valvoo ja pitää huolen, ettei kansa nouse kapinaan Rooman keisaria vastaan. Kansa ei saanut pitää mitään kokouksia. Siinä olisi ollut mahdollisuus kapinahankkeeseen. Kansan kokoontumisesta Jeesusta seuraamaan neuvosto sai tekosyyn päättää Jeesuksen surmaamisesta.
Jeesus auttaessaan ihmisiä, parantamalla sairaita: rammat kävelivät, esim. halvattu mies, sokeat saivat näkönsä, esim. sokeana syntynyt, riivatut saivat rauhan, esim. riivaajahengen valtaama poika ja kuolleet heräsivät, esim. Lasarus. Tämä kaikki sai kansan uskomaan Jeesuksen Jumalan lupaamaksi Messiaaksi. Siitä syystä kansa seurasi Jeesusta. Kun kansa uskoi Jeesukseen, niin se kävi ylipapeilla ja kirjanoppineilla kateeksi. Kansa ei enää kunnioittanutkaan heitä suurinpina opettajinaan.
Ylipapit tiesivät varsin hyvin, että kansan kulkemisesta Jeesuksen mukana ei ole kansan sisäiselle vapaudelle mitään vaaraa. Ylipappien huoli oman arvovaltansa menettämisestä kansan silmissä sai heidät etsimään syitä Jeesuksen surmaamiseksi. Syyksi siis keksittiin: Jeesus yllyttää kansaa kapinaan Rooman sotajoukkoja vastaan. Kapinan lopputuloksen pystyi jokainen etukäteen arvaamaan. Ei olisi mikään keino voimakkaalle armeijalle tuhota aseeton kansa. Kansa oli nopeasti pelastettava varmalta tuholta. Kapinan lietsoja on surmattava kansan pelastamisen vuoksi.
Jeesuksen teko, joka sai neuvoston lopullisesti päättämään Jeesuksen surmaamisesta, se teko oli Lasaruksen kuolleista herättäminen. Jeesus oli halunnut auttaa ystäviään, Betanian Marttaa ja Mariaa, joiden kodissa hän usein oli saanut nauttia vieraanvaraaisuutta. Mutta ystävien auttaminen koitui hänen omaksi tuhokseen. Useita päiviä kuolleena olleen miehen herättäminen sai kansan vakuuttuneeksi lopullisesti siitä, että Jeesus on Jumalan lupaama Messias.
Profeettojen ennustusten perusteella ylipappienkin olisi pitäänyt tuntea Jeesus Jumalan Pojaksi. Jeesushan teki juuri kaikkia niitä tunnustekoja, joita profeetat olivat ennustaneet hänen tekevän. Ja ylipapit eivät voineet ainakaan väittää, etteivät tunne kirjoituksia, koska he tutkivat niitä työkseen. Jeesus oli Raamatun kirjoitusten täyttymys. Mutta oman kunnian ja kansansuosion menettämisen uhka sokaisi neuvoston jäsenten silmät ja mielen, niin että he päättivät surmata Jeesuksen. Sillä teolla he kuvittelivat voittavansa kansan takaisin omalle puolelleen.
Kaifas ei osannut edes kuvitella, kuinka syvällisen Jumalan pelastussuunnitelman hän lausui julki sanoessaan: ”On parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.” Jeesuksen kuolema ei kylläkään koitunut Kaifaan kuvittelemalla tavalla kansan pelastukseksi. Muutaman vuosikymmenen kuluttua tästä tapauksesta roomalaiset sotilaat tuhosivat täydellisesti koko Jerusalemin ja neuvosto menetti merkityksensä. Jeesus kuoli Kaifaan ehdotuksesta kansan pelastumiseksi, mutta siitä huolimatta Israelin kansa tuhottiin. Jeesuksen kuolema ei pelastanut neuvoston valta-asemaa, vaikka Jeesus kuoli kansan edestä. Eräs pyhäkoululainen kysyttäessä: Miksi Jeesuksen piti kuolla? selitti: Jeesuksen piti kuolla, että me pääsisimme taivaaseen.
Kun neuvoston mielestä Jeesuksen kuolema tekisi lopun Jeesuksen vallasta, niin kävikin päin vastoin. Jeesuksen kuolema avasi kaikille ihmisille tien taivaan kotiin. Jeesuksen kuoleman ansiosta kaikki ihmiset tulivat Jumalan lapsiksi ja Kristuksen seurakunnan jäsenyyteen kelvollisiksi. Jeesuksen maan päällisen elämän tuhoutuminen koitui synnin valtaan joutuneiden ihmisten pelastukseksi ja voitoksi. Jeesus tahtoo olla meidän ystävämme ja auttajamme. Jeesukselta ystävien auttaminen vaati elämän. Jumala todella lähetti yhden, ainoan Poikansa kuolemaan, jotta kaikilla olisi pelastus kadotuksesta, kaikki saisivat periä iankaikkisen elämän Jeesuksen kuoleman ansiosta. Uskontunnustuksen selityksessä sanotaan: Jeesus lunasti meidät Jumalan lapsiksi pyhällä, kalliilla verellään.
Jeesus tiesi elämänsä tarkoituksen ja päämäärän. Kun hän sai kuulla ylipappien pääättäneen surmata hänet, niin hän ei lähtenyt Efraimin vuoristoon paetakseen Jumalan antamaa tehtävää. Jeesus tiesi, että hänen aikansa ei ollut vielä käsillä. Jeesus lähti Jerusalemista odottamaan päsiäistä ja pitkääperjantaita. Jeesuksen kuolinpäivässä ja kiinniottamisessakin piti toteutua kirjoitusten. Jeesus toimi Jumalan suunnitelmien mukaan. Jumalan suunnitelma oli: yksi on kuoleva kaikkien pelastumisen puolesta. Muuta keinoa tai pelastumisen perustusta ei ole. Se perustus kestää.