Palmusunnuntai, Joh. 12: 1-8, Martti Vaahtoranta

1.
Juudas Iskariot oli Jeesuksen seurueen kassanhoitaja. Kukkaro oli hänen hallussaan. Siitä Juudas nähtävästi maksoi ruoan, joka yhdessä syötiin. Ehkä hän myös hankki sen.
Tosin luulen, että Jeesukselle ja opetuslapsille usein tarjottiin niin ruoka kuin yösijakin siellä, missä he kulloinkin olivat. Lisäksi Raamatussa kerrotaan varakkaista naisista, jotka kulkivat Jeesuksen seurueen mukana ja palvelivat Häntä varoillaan. Ehkä hekin antoivat omastaan yhteiseen kassaan, jota Juudas käytti.
Mutta käyttikö hän sitä oikein? Päivän evankeliumissa sanotaan, että Juudas oli varas. Myöhemmin Johannes näyttäisi viittaavan siihen, että opetuslapset ennen ”Juudaan suudelmaa” silti jollakin tasolla luottivat taloudenhoitajaansa. Ainakin kun Jeesus käski Juudaan tehdä pian sen, minkä hän päätti tehdä silloin, kun – niin kuin Raamattu sanoo – saatana oli mennyt häneen, opetuslapset arvelivat, että Juudas lähtisi vielä ostamaan jotakin pääsiäisjuhlaa varten tai antamaan rahaa köyhille.
2.
Vaikka Jeesus itse ei ollut rikas eivätkä myöskään enimmät opetuslapsista, silti heiltä liikeni rahaa annettavaksi köyhille. Sitä kuitenkin käytettiin myös pääsiäisjuhlan viettämiseen. Raamatun perusteella voisi tosin ajatella, että se ”yläsali”, johon Jeesus ja opetuslapset kokoontuivat nauttimaan viimeistä yhteistä ateriaa, annettiin heille ilmaiseksi käyttöön. Mutta ehkä jotakin silti puuttui. Juudaksen outo lähtö jonnekin kesken pitojen tuntui opetuslapsista luontevalta selittää sillä, että jotakin oli unohtunut ja että asian tultua hoidetuksi Juudas palaisi takaisin iloiseen joukkoon.
Vain Jeesus tiesi asian oikean laidan. Sillä Juudas kyllä palasi, muttei yksin eikä ostosten kera, vaan sen joukon kanssa, jonka oli määrä pidättää Jeesus. Ja ainoa köyhä, joka tuli autetuksi, oli hän itse. Kolmekymmentä hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta – se oli melkoinen summa, se!
3.
Tämä oli siis tilanne pääsiäisjuhlan kynnyksellä Kiirastorstaina. Se on ovi tänään alkavan Piinaviikon syvenemiseen lähes läpitunkemattomaksi pimeydeksi Pitkänäperjantaina. Sitä kohti on perinteellisesti kuljettu Hiljaisen viikon ”ahtisaarnojen” myötä, ja Kiirastorstaina on kokoonnuttu ehtoolliselle. Meillä ei ole iltakirkkoja emmekä myöskään vietä Posellissa Kiirastorstain messua. Vasta Pitkänäperjantaina tulemme riisutun alttarin ääreen kuulemaan Jumalan sanaa ja rukoilemaan yhdessä Jeesuksen ristin juurella.
Se kaikki on kuitenkin vielä edessäpäin. Tänään vietämme Palmusunnuntaita. Se on saanut nimensä niistä palmunlehvistä, joita innostuneet ihmiset levittivät maahan Jeesuksen eteen Hänen ratsastaessaan aasilla Jerusalemiin, Suuren Kuninkaan kaupunkiin. Ilma oli iloa ja odotusta täynnä.
Alttarilta kuultu päivän evankeliumi puolestaan vie meidät Palmusunnuntain tapahtumia edeltävän päivän iltaan. Jeesus viettää sitä Betaniassa. Hänen kunniakseen on järjestetty juhla-ateria. Tapaamme Jeesuksen rakkaat ystävät Martan, Marian ja Lasaruksen. Lasaruksen Jeesus on vastikään herättänyt kuolleista, ja Martta palvelee jälleen pöytäseuruetta, niin kuin hänelle hyvin sopii.
Maria puolestaan, hän, joka oli kuunnellut Jeesuksen opetusta Mestarinsa jalkojen juuressa ja ”valinnut hyvän osan”, jota ei saanut häneltä ottaa pois, tämä Betanian Maria tekee myös nyt jotakin tavatonta, jotakin sellaista, mikä ei kerta kaikkiaan ”sovi”. Mutta hän tekee sen silti. Ja nytkin Jeesus antaa sen tapahtua.
4.
Jotta ymmärtäisimme tilanteen, meidän on kuviteltava Jeesus ja opetuslapset puolimakaavaan asentoon pöydän ääressä. Sillä tavalla, tyynyjen varassa vasempaan kyynärpäähän nojaten siihen aikaan nautittiin ruoasta ja juomasta, ainakin pidoissa. Sen tähden myös Maria saattoi toteuttaa aikomuksensa: hän tuli vaivihkaa Jeesuksen jalkopäähän, otti esille pullon kallisarvoista nardusöljyä ja voiteli Jeesuksen jalat.
Jopa meistä, tämän häpeämättömän ajan kasvateista, jotka olemme tottuneet jo melkein kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mitä kaikkien nähden tehdään; jopa meistä tämä teko tuntuu jollakin tavoin sopimattomalta. Yhtä aikaa äärimmäistä nöyryyttä osoittaen, mutta samalla rajoja rikkoen Maria vuodattaa tuoksuvaa öljyä Jeesuksen jaloille. Sitten hän riisuu huivinsa, joka hänellä lienee ollut, avaa hiuksensa ja kuivattaa niillä voidellut jalat.
Melkein pyörryttävän voimakas tuoksu täyttää huoneen. Nardusöljy oli kallis ylellisyystuote, jota valmistettiin kaukana Idässä kasvavasta kasvista. Normaalisti sitä käytettiin tipoittain, mutta nyt Maria – niin kuin muista evankeliumeista käy ilmi – käytti koko pullon sisällön Jeesuksen voitelemiseen.
Miksi Maria teki niin? – Juudas katseli ällistyneenä tapahtumaa. Hän ei ymmärtänyt siitä yhtään mitään.
Juudaan silmien edessä tuhlattiin juuri työmiehen vuoden palkka. Niin kallista oli öljy, jota Marialla oli pullossaan. Vuosi olisi työmiehen pitänyt tehdä töitä sellaisen ostaakseen, ja nyt sen sisältö valui viimeistä tippaa myöten se valui Jeesuksen jaloille tai myös päähän, kuten Matteuksen ja Markuksen evankeliumi kertovat. Ja maahankin sitä varmasti vuosi.
Mistä Maria oli saanut pullon? Mistä rahat siihen? Ja eikö niitä olisi voinut käyttää vanhurskaammalla tavalla? Kuinka paljon köyhiä olikaan niiden joukossa, jotka olivat kokoontuneet Jeesusta kuulemaan Hänen kulkiessaan kohti Jerusalemia! Kuinka moni nälkäinen olisikaan saanut sillä rahalla syödä vatsansa täyteen! Kuinka monelle olisi voinut ostaa vaatteita!
Juudas ei ymmärtänyt. Ehkä hän koki myös, että se, mitä nyt hänen mielestään tuhlattiin Jeesuksen voitelemiseen, oli häneltä itseltäänkin pois. Ilmeisesti hän siirsi yhteisistä varoista jotakin sivuun, omaan käyttöönsä. ”Varkaaksi” häntä sanotaan päivän evankeliumissa. Kuinka paljon olisikaan ollut vaikkapa viisi tai kymmenen prosenttia tuosta summasta hänen plakkarissaan! Niin Juudas saattoi manailla mielessään.
5.
Ja köyhät meillä todella on aina keskellämme. Kyllä meidän pitää myös auttaa heitä niin veroja maksamalla kuin senkin lisäksi omastamme antamalla. Sitä ei Jeesus kiellä. Ei todellakaan. Päinvastoin.
Ja nyt teenkin poikkeuksen: en yleensä anna yksityiskohtaisia neuvoja niissä asioissa, joissa ei ole selvää vaihtoehtoa ”hyvän” ja ”pahan” välillä. Nyt teen niin viitaten siihen loputtomaan hätään, josta melkein kaikkialla maailmassa kärsitään.
Vaikka äärimmäinen kurjuus omassa maassamme onkin harvinaista, ei sitä maamme tai ainakaan Euroopan rajat ylitettyään voi sivuuttaa. Se tulee luoksemme television dokumenttiohjelmissa ja lehtijuttujen myötä. Köyhät ovat keskellämme.
Joskus se satttuu, sattuu kauheasti. Emme kuitenkaan voi koskaan auttaa kaikkia maailman köyhiä. Paljon kärsimyksestä ja kurjuudesta johtuu sodista sekä poliittisista ja taloudellisista rakenteista, joihin emme juurikaan pysty vaikuttamaan.
Tarkoitus ei myöskään ole, että itse joutuisit taloudelliseen ahdinkoon. Silti ehdotan: ellet jo nyt säännöllisesti anna omastasi hädänalaisten auttamiseen, etsi itsellesi sopiva kohde, jota haluat ja myös alat tukea.
Summan, jolla aloitat, ei tarvitse olla suuri. Pienikin tuki on iso apu siellä, missä sitä tarvitaan. Sinä voit auttaa avuttomia ja samalla huomaat, ettet köyhdy, vaikka annat omastasi.
6.
Köyhiä ei siis saa unohtaa. Sitä ei Jeesus tarkoita, kun Hän nuhtelee Juudasta. Juudas vain ei ymmärrä, että silloin, kun on kyse Jumalan armotekojen julistamisesta ja evankeliumin asiasta, rahaa saa käyttää reippaasti ja surkeilematta, vaikka se näyttäisi tuhlaukselta maailman silmissä ja niiden mielestä, jotka eivät ymmärrä, mitä varten Jeesus voideltiin.
Lähetystyö on hirmuisen kallista, mutta se on silti etuoikeutemme. Sillä vielä tärkeämpää, kuin hyvä elämä maan päällä, on päästä taivaaseen. Kuitenkin Jumalan vapauttava evankeliumi auttaa köyhiä myös tämän elämän hädän ja kurjuuden keskellä. Se nostaa heitä jaloilleen ja saa myös rikkaat näkemään heidän hätänsä ja auttamaan heitä. Evankeliumin julistus on kaikkein tärkeintä apua, jota voimme antaa kaukaisille lähimmäisillemme.
Se on meidän ensimmäinen tehtävämme ja etuoikeutemme, joka kaiken lisäksi alkaa aivan läheltä. Sillä ihan ensimmäiseksi saamme ja meidän pitääkin kunnostaa ja kaunistaa omaa seurakuntaamme, hengellistä kotiamme, niin sisältä kuin päältäkin ja kustannuksia surematta. Meidän tehtävämme on jopa ennen lähetystyön haasteita ja myös köyhien asia mielessämme pitää huolta siitä, että evankeliumi kaikuu keskellämme, että kasteen kirkas vesi virtaa parissamme ja että Herran ruumis ja veri jaetaan syntien anteeksiantamiseksi sille juhlaväelle, joka kokoontuu Hänen alttarinsa ääreen.
7.
Kristuksen suloisen tuoksun on täytettävä oma huoneemme, niin kuin se täytti taivaallisen temppelin profeetta Jesajan näyssä. Veisasimme siitä graduaalivirressä:
Sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli, näin minä Herran istuvan korkialla ja korotetulla istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät templin. Seraphit seisoivat häntä ylempänä, ja kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa ja kahdella he lensivät. Ne huusivat toinen toisellensa ja sanoivat ”pyhä, pyhä, pyhä, Herra Zebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa” niin että pihtipielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täytettiin savulla. (Jes. 6:1-4)
Tuoksu, joka täytti Betanian huoneen, kertoi Kaikkivaltiaan Jumalan läsnäolosta, niin kuin sitä julisti suitsutus, joka täytti Jesajan näyn huoneen Kaikkein Pyhimmän edessä. Kun me veisaamme ehtoolliselle käydessämme ”Pyhä, Pyhä, Pyhä Herra Zebaot”, olemme saman Pyhän Jumalan edessä kuin Jesaja ja voimme kuvitella meidän jumalanpalvelushuoneemme täyttyvän suitsutuksen tuoksusta taivaan enkelien ja kaikkien pyhien yhtyessä veisuuseemme.
Sillä Jeesus, Jumalan Poika, on keskellämme, tosin toisella tavalla, mutta silti yhtä todellisesti kuin Betanian huoneessa. Voimme nyt kohdata Hänet vieläkin läheisemmin kuin Maria. Voimme Hänen ruumiissaan ja veressään tulla osallisiksi Hänestä ja Hänessä syntiemme anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä, jotka Hän tarjoaa meille oman juhla-ateriansa Isäntänä.
8.
Betanian Maria ei kuitenkaan suitsuttanut. Hän voiteli Herran. Mutta miksi? Mitä Jeesuksen voiteleminen tarkoitti?
Pian Jeesus ratsastaisi Jerusalemin porteista sisälle. Valittu ja voideltu daavidilainen Kuningas saapuisi kaupunkiinsa. Mutta kuka Hänet oli valinnut ja voidellut?
Jumala oli valinnut oman Poikansa Kuninkaaksi ja lähettänyt Hänet Jerusalemiin. Jumala oli myös voidellut Hänet ”iloöljyllä” (Ps. 45:7), sillä Pyhällä Hengellään, joka itsekin on Jumala, Jumalan kolmas Persoona. Hänet Jeesuksella Jumalan Poikana ja ikuisena Sanana oli kokonaan toisella tavalla kuin niillä ihmisillä, jotka Hänen kauttaan ja Hänessä tulivat ja tulevat Pyhästä Hengestä osallisiksi.
Jumala oli jo voidellut Jeesuksen. Silti myös Maria voiteli Hänet. Maria voiteli Jeesuksen näkyvällä öljyllä Kuninkaaksi. Ja sillä tavoin voideltuna hallitsijana Jeesus nyt ratsasti Jerusalemiin, suuren Kuninkaan kaupunkiin.
9.
Mutta mitä varten Jeesus tuli sinne? Tuliko Hän perustamaan uudelleen maallista Israelin valtakuntaa? Ei. Ei Jeesus tullut heiluttamaan miekkaa eikä valtikkaa – ei vielä.
Sen sijaan Jeesus tuli julistamaan lakia ja evankeliumia. Hän toimi profeetan virassa. Myös profeetat saatettiin voidella tehtäväänsä. Senkö Maria teki voidellessaan Jeesuksen jalat?
”O kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajain jalat vuorilla, jotka rauhaa julistavat, jotka hyvää saarnaavat, autuuden ilmoittavat, jotka Zionille sanovat: sinun Jumalas on kuningas.” (Jes. 52:7)
Silti Jeesus ei ollut pelkästään Profeetta. Muslimitkin uskovat Jeesuksen profeetalliseen virkaan. Jeesuksen Jumalan Poikana ja Hänet uhrina meidän puolestamme he sen sijaan kauhistuneina torjuvat.
10.
Me sen sijaan uskomme Jeesukseen myös ja ennen kaikkea Ylimmäisenä pappina, joka ei uhraa muita, vaan itsensä. Temppelin Ylimmäinen pappi voideltiin virkaansa. Hänen tehtävään oli kerran vuodessa toimittaa uhri kansan syntien sovittamiseksi. Nyt Maria voiteli Jeesuksen todelliseksi ja lopulliseksi Ylimmäiseksi Papiksi ja uhriksi meidän puolestamme. Jeesus tekisi Vanhan liiton pappeuden tarpeettomaksi ja olisi itse myös se lopullinen uhri ja Pääsiäiskaritsa, joka teurastettaisiin meidänkin syntiemme sovitukseksi.
Taivaallinen Isä valitsi uhriksi oma Poikansa, jotta Iisak saisi jäädä eloon (1 Moos. 22). Meidän kaikkien puolesta Jeesus vuodattaisi verensä Golgatan uhrialttarilla. Sen uhrin voimasta Jerusalemin temppelin esirippu halkeaisi ja avaisi syntisille tien parannuksessa ja uskossa Kaikkeinpyhimpään, armon ja iankaikkisen elämän osallisuuteen.
11.
Tätä kaikkea Juudas ei käsittänyt. Juudas ei nähnyt uskossa sen esiripun läpi, joka peitti häneltä Kaikkeinpyhimmän, sen, Hänet, joka lepäsi saman pöydän ääressä hänen kanssaan. Juudas-parka näki vain sen, mitä voidaan mitata rahassa ja minkä voi syödä ja juoda. Sen tähden se hänen mielestään tolkuton tuhlaus, jota Maria harjoitti nardusöljyä vuodattaessaan, varmaankin vahvisti entisestään epäilyksiä, joita hänellä oli ehkä ollut koko sen ajan, jonka hän oli seurannut Jeesusta. Lopulta saatana sai voiton, ja Juudas myi Mestarinsa kolmestakymmenestä hopearahasta murhaajille.
Juudas ei uskonut. Sen tähden hän ei pelastunut. Sen tähden hän on myös meille pelottava varoitus.
Maria sen sijaan on meille, myös Pyhän Marian seurakunnalle, esikuva uskosta, joka ei laskelmoi, vaan ottaa vastaan lahjoja ja jakaa niitä edelleen. Ja silloin se suorastaan tuhlaa rakkauttaan, kun läsnä on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit – ja Hänen köyhät, pienet veljensä ja sisarensa.
Marian esimerkki ei opeta meitä unohtamaan köyhien tarpeita. Köyhät meillä on aina keskuudessamme, jos ei naapurissa, niin ainakin avustusjärjestöjen tilinumeroiden takana. Heidän asiansa on meille kallis ja tärkeä.
Tänään Marian esimerkki kuitenkin opettaa meitä ensin ottamaan vastaan ja vasta sitten antamaan. Se tekee meistä nöyriä ja kiitollisia opettaessaan meitä unohtamaan häpeämme ja kelvottomuutemme ja kehottaessaan meitä asettumaan Herran jalkojen juureen. Marian esimerkki opettaa meitä kuuntelemaan Hänen ääntään ja tunnustamaan Hänet Vapahtajaksemme ja voidelluksi uhriksi, joka sovittaa koko maailman kaikkien ihmisten kaikki synnit ja ottaa niiden rangaistuksen pois meiltäkin, jos uskossa turvaudumme Häneen.
Ja jos uskomme, rakastamme myös. Niin Jeesus lähettää meidät Jumalan rakkauden suloisena tuoksuna huolehtimaan siitä, että se, Hänen uhrinsa suloinen tuoksu leviäisi kaikkeen maailmaan ja evankeliumin sanoma kaikkien syntisten kuulla. Amen.