Rakkaat kristityt!
Epätietoisuus on kuluttavaa. Millaista olisi, jos olisi saanut liittyä yhdeksi siinä pöytäseurueessa, joka oli kokoontunut Betaniaan Martan, Marian ja Lasaruksen kotiin? Koko matka Jerusalemiin pääsiäisjuhlille jo sinänsä on ollut hyvin arveluttava – tappouhkauksia oli ilmassa, ja kuitenkin oltiin matkalla. Opetuslasten epätietoisuus kaikesta tulevasta herätti paljon kysymyksiä. Ja sitten vielä tämä: Maria voitelee kallisarvoisella voiteella Jeesuksen jalat. Jeesuksen sanat Juudaksen kriittisiin kommentteihin: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.” En tiedä, oliko voiteiden tuoksun tarkoitus peittää kalman haju? En tiedä. En tiedä, miksi hautaamistapoihin kuului voiteleminen.
Luulen, että jos olisin ollut mukana pöytäseurueessa, olisin huokaissut syvään monta kertaa – ahdistustani. Ahdistusta siitä huolimatta, että vielä oltiin hetki ystävien keskellä. Mutta edessä oli jotain tuntematonta. Kuoleman uhka leijui ilmassa.
Marian, Martan ja Lasaruksen koti ei ollut mikä tahansa paikka. Jeesus oli kutsunut Lasaruksen haudasta – herättänyt tämän kuoleman unesta. Oltiin kuin kahden hautauksen välissä. Takana Lasaruksen kuolema ja kuolleista herättäminen ja edessä tulevat tapahtumat Jerusalemissa – kuoleman uhka.
Mitä tapahtuu? Miten meidän käy? Jos Jeesus todella kuolee – kuinka meidän käy? Miten käy koko Jeesuksen asialle?
Kun me vietämme palmusunnuntaita – me katsomme tapahtumia aivan toisesta näkökulmasta. Me saamme saarnan jälkeen liittyä uskontunnustuksen sanoihin: ”… kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin…”
Opetuslapsille asiat eivät olleet lainkaan selviä. Hämmennys lienee ollut päällimmäisenä. Mitä nyt tapahtuu, miksi tapahtuu? Tapahtumat saivat tulkintansa jälkeenpäin.
Hyvin keskeinen ymmärrys heille tuleviin – meille menneisiin tapahtumiin – oli Paavalilla. Kuulimme katkelman Paavalin kirjeestä Filippin seurakunnalle.
”Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.”
Jumala tuli ihmisen osaan Kristuksessa. Hän tuli ihmiseksi ihmisten joukkoon. Hän ei ole vain puheita – hän tuli ihmiseksi. Hän suostui kuuliaisuuteen kuolemaan asti. Hän suostui kaikkeen epävarmuuteen. Ja siksi hänestä tuli meidän Vapahtajamme, joka on enemmän kuin voimme ymmärtää. Hänestä tuli kivun tuttu. Hänestä tuli pelon tuttu. Hänestä tuli kuoleman tuttu. Jumala otti kaiken tämän omakseen.
Palmusunnuntai kätkee sisälleen hyvin ristiriitaisen viestin. Tänä vuonna evankeliumitekstinä luettiin katkelma Johanneksen evankeliumia. Tuo luettu katkelma on perusteltu siksi, että Jeesus matkallaan viivähtää juuri Lasaruksen kodissa. Johanneksen evankeliumin mukaan juuri Lasaruksen herättäminen kuolleista oli se viimeinen pisara, jonka jälkeen juutalaisten johtomiehet päättivät, että Jeesus pitää raivata pois tieltä. Heidän asemansa kävi uhatuksi.
Pääteksti tälle pyhälle kuitenkin on sama kuin adventin teksti. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin kansan tervehtiessä häntä hoosianna -huudoin. Erona adventtiin on kuitenkin se, että palmusunnuntaina me muistamme asian toisen puolen: hoosianna huudot vaihtuvat yllättävän nopeasti ristiinnaulitse -huudoiksi. Kristuksen tie on alennustie – Kristuksen tie on kärsimystie – Kristuksen tie on ristintie.
Kristus tiesi mikä edessä odottaa. Hän oli puhunut siitä seuraajilleen monet kerrat. Hän kulki tietään opetuslasten vastustuksesta huolimatta. He eivät voineet ymmärtää. He olivat vain ymmällään. Vielä ei ollut avautunut ymmärrys, että oli lopulta kyse Jumalan rakkaudesta. Oli kyse rakkauden liitosta, jolla hän osti meidät omikseen. Meidät ostettiin vapaiksi syyllisyyden kantamisesta. Hän avasi kuolemallaan meille tien iloon ja rohkeuteen.
Palaan Betaniaan aterioimaan Martan, Marian, Lasaruksen, Jeesuksen opetuslasten ja Jeesuksen kanssa. Olen ymmälläni kaikesta siitä, mikä edessä on odotettavissa. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikä on se uhka, joka tuntuu leijuvan ilmassa. Olen ahdistunut.
Tavoitan epävarmuuden. Pelon tuntemattomasta. Enkä voi olla ajattelematta niitä satoja ja tuhansia kanssasisaria ja veljiä, jotka tänään tässä maassa ja maailmassa epävarmoina odottaa tulevaisuutta, johon heidät lähetetään. Heidät kohdatessamme, kohtaamme Kristuksen. Kulkekoon Kristus heidän kanssaan – ja armahtakoon meitä.