Saarna palmusunnuntaina 1999 Espoonlahden kirkon uuden alttaritaideteoksen käyttöönotto: Irma kukkasjärvi, Terve, risti, ainut toivo / Salve, crux, spes unica
Valistunut aikakautemme lähestyy uutta vuosituhatta. Muistan 60-luvun nuortenkirjoja, jossa unelmoitiin vuoden 2000 teknisestä paratiisista. Viime aikojen äärimmäisen pahat uutiset kielivät aivan toisenlaisia oloja: esim. koulupojan tappo; kahden poliisin murha; satanistien karmea veriteko; ampumaradan kolmoissurma; työtoverin sekä pojan ja itsensä murha. Nämä uutiset kertovat siitä, että teknisestä kehittyneisyydestä huolimatta elämme eettisen eli hyvän ja pahan tiedon taantumassa. Voidaan kutsua nykyihmistä atomiaseistetuksi luolaihmiseksi.
Ihminen ei ole muuttunut siitä kuin Kain tappoi Abelin. Meistä juuri uuden vuosituhannen kynnyksellä elävistä ihmisistä Pyhä kirja sanoo samat sanat kuin ihmisistä ennen vedenpaisumusta: Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan (Gen. 6:11-12). Me olemme syntiin langenneen Adamin jälkeläisiä, ja täällä kirkossa pidetään joka sunnuntaiaamuna klo 10 Adamin perillisten sukukokous. Jumala kokoa meidät kasvojensa eteen, Sanansa puhutteluun ja sakramenttinsa hoitoon.
Tänään silmämme kiintyy murskatun kallioseinän edessä olevaan suureen alttariteokseen, jonka lahjoittajat antoivat sen mm. kiitokseksi tämän seurakunnan hyvästä palvelusta.
Alttariteos viittaa toisenlaiseen teokseen, sillä Jumalan armon suurin taideteos on Herramme Kristuksen pyhä risti. Hänen ristinsä on lahjoitettu tälle maailmalle juuri siksi, koska me ihmiset itsessämme olemme auttamattomasti pahoja. Alttariteos viittaa Jumalan hyvyyteen, sillä vain Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman kautta Jumala armahtaa meitä pahoja. Vain ristissä maailmalla on toivo. Vain nöyrtymällä ristin alle ihminen pääsee uuteen elämään uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Sitä luonnollinen ihminen ei käsitä; vain usko ymmärtää ja vastaanottaa sen. Pysähtykööt tulevat sukupolvet meidän kanssamme pyhän ristin eteen pohtimaan Jumalan armon suurinta taideteosta.
Tämän päivän evankeliumissa Herra Kristus muistuttaa kristityn elämän peruslaista: Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Armon suuri taideteos on tänään Jeesuksen yksinkertainen sana pienestä siemenestä, jonka elämän peruslakiin kuuluu sekä kuolema että myös ylösnousemus, sekä oman elämän katoavaisuus että uusi elämä ja runsas sadon toivo. Armon suurin taideteos on Jumalan suurin lahja tälle syntiin langenneelle maailmalle: Herramme ristinkuolema meidän jumalattomien puolesta. Hänen kanssaan pahuutemme putoaa maahan, lankeaa ja kuolee. Ylös pitää nousta uuden elämän, joka tässä maailmassa aina jää vain oraaksi. Pyhä kaste Kristuksen ristinkuolemaan kutsuu parannukseen.
Ristin alle heikon ihmisen pitää tuoda elämän ristin kipuja, ristipaineita, ristivetoa, ja ristiriitoja. Kun ristiin kylvää, nousee elämänpuun sekä hyvän ja pahan tietämisen puun sato oraalle. Sitä yksinkertaisuutta Jeesuksessa opitaan, Uskossa kun ristin luona Horjumatta asutaan (VSV 110:3).
Kirkkolaivamme saa tänään uuden virren (SV 87): Ristin luona ankkurissa Laivan olla pitäisi. Kirkkolaiva osoittaa meille seurakunnan lepopaikan alttarin äärellä ristin luona ankkuroituneena Jumalan pyhään Sanaan ja Sakramenttiin. Niihin Jumala ankkuroituu. Eettisesti taantunut nykyihminen ei ole toivoton, vaan Jumala lahjoittaa hänelle armon suurimman taideteoksen: ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Hänessä saamme levätä niin kuin siemen lepää maassa. Siemenen kuolema riisuttaa sen oman muodon, ja tilalle nousee uusi elämä Kristuksen kanssa uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Nouskaamme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen sanoin, virsikirjan viimeisestä aukeamasta.