Palmusunnuntai, Joh. 12: 12 – 24, Jukka Keskitalo

Jukka Keskitalo
Munkkivuori

Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Hetki on tullut! Hetki, jolloin Jeesus astuu Jumalan hänelle laatiman suunnitelman loppusuoralle. Hetki, jonka Jeesus on tiennyt tulevan. Hetki, jonka hän tiesi vievän vaikealle tielle. Tielle, joka oli hänelle Jumalan tahdon tie.

Evankeliumissa ollaan tulossa Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Jeesuksen maine on kiirinyt kaupunkiin jo hänen edellään. Ihmiset ovat innoissaan. He riipivät puista oksia ja menevät Jeesusta vastaan Hoosianna huutoja huutaen ja palmunoksia heiluttaen. Evankeliumi luokuvan kuohuvasta tunnelmasta. Jeesuksen maine on tosiaan kiirinyt edellä.

Odotukset ovat ristikkäisiä. Toiset ovat innoissaan ja huutavat hoosiannaa. He ovat kuulleet siitä, miten Jeesus on tehnyt hyvää, ovatpa jotkut sen kokeneetkin tai nähneet niin tapahtuvan. Evankeliumissa viitataan Lasaruksen herättämiseen kuolleista. Jeesuksella on näiden ihmisten keskuudessa hyvä maine ja he osoittavat sen palmunlehtiä heiluttamalla.

Tämä osa Jerusalemin katujen kansasta tervehtii Jeesusta auttajana ja pelastajana. Niin moni oli jo saanut häneltä avun. Niin moni oli kohdannut sellaista hyväksyntää, jota ei ollut uskaltanut edes odottaa. Niin moni oli sydämessään kokenut rakkauden katseen, ja herännyt eloon.

Mutta väkijoukossa on paljon myös hengailijoita, niitä, jotka olettavat Jeesuksen olevan maallinen kapinapäällikkö, joka panee roomalaisille miehittäjille kovan kovaa vastaan. Kuinkahan kauan heidän innostuksensa kestää?

Hurraata huutavan kansasta sivummalla on myös niitä, jotka eivät pidä näkemästään. He, fariseukset, kiristelevät hampaitaan. Fariseukset ovat kai huolissaan omasta asemastaan. Heillä on eniten menetettävää. Lähes hätääntyneinä he huudahtavat: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”

Fariseukset ovat myös kuulleet samoja asioitakuin hoosiannaa huutavat ihmiset, mutta tehneet erilaisen tulkinnan: Jeesus tulee herättämään levottomuutta ja haastamaan heidän asemansa. Ilmassa on kärjistyvän ristiriidan ainekset. Miten toimii Jeesus tämän ristipaineen keskellä?

Lähteekö hän innolla mukaan hurraa-huutojen saattelemana? Ei! Huudattaako hän itsensä maalliseksi johtajaksi? Ei! Lähteekö hän väittelemään fariseusten kanssa? Ei!

Jeesus kulkee omaa tietään. Jeesus oli kutsumustietoinen ja kuuliainen Jumalalle, kuohuvan tilanteen keskelläkin. Hän toimii määrätietoisesti. Tilannenäyttää päällisin puolin hyvältä, mutta Jeesus tietää, että suuri katastrofi on edessä ja ehkä opetuslapsetkin sitä jo aavistavat, vaikka heidän silmänsä ovat suurelta osin suljetut tapahtumien syvemmille merkityksille.

Väkijoukkojen keskellä, huutojen ja erilaisten tulkintojen keskellä Jeesus palaa perustehtäväänsä. Siihen tehtävään, jonka Isä on hänelle antanut. Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”

Jeesus osoittaa näillä sanoilla, että jotakin suurta oli tapahtumassa. Vain muutaman päivän kuluttua häntä odotti tuskien tie ja karhea ristinpuu Golgatalla. Hoosianna-huudotvaihtuivat pilkkaan ja häväistykseen. Vaikka emme voikaan sitä koskaan täysin ymmärtää, niin juuri näin piti käydä.Kaikkivaltias Jumala oli suunnitellut valmiiksi Poikansa jokaisen askeleen maan päällä. Hän antoi Jeesuksen ottaa Herran kärsivän palvelijan, Jumalan Karitsan osan.

Kirkkomme Katekimus sanoo Jeesuksen ristillä ansaitseman sovitustyön merkityksestä näin: ”Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Näin Kristus sovitti koko ihmiskunnan synnit. Hän vuodatti verensä uhriksi jokaisen puolesta ja lunasti meidät vapaiksi”.

Tässä kohtaa on myös meidän paikallistettava itsemme ja kysyttävä itseltämme, missä joukoissa seisomme. Osa niistä,jotka Jerusalemin kaduilla toivottivat iloisin huudoin Jeesuksen tervetulleeksi ei jaksaneet ymmärtää, miksi heidän sankarinsa täytyi kuolla. Osa heistä odotti maallista kunnian palauttajaa ja Messiasta.

Mutta Jeesus kutsui ja yhä edelleen kutsuu toisenlaiseen kulkueeseen kuin maalliseen voittokulkueeseen. Jeesus kutsuu meitäkin vehnänjyvän tielle. Jeesuksen tie oli tietysti ainutkertainen ja hänen uhrinsa sellainen, jota ei tarvitse toistaa.

Vehnänjyvän tie tarkoittaa Jeesuksen seuraamisen tietä. Se merkitsee kutsua tunnustamaan Jeesuksen Herraksemme ja todistamaan hänestä sanoin ja teoin. Lupaus Jeesusta kärsimystielle seuraamaan lähtevälle seurakunnalle on se, että pääsiäisen valo kajastaa hiljaisen viikon tummien sävyjen takana.

Alkava hiljainenviikko on sydämen valmistamisen aikaa. Rukouksen ja hiljentymisen aikaa. Tuon odotuksen jälkeen saamme kuulla vapauttavan sanoman: Se on täytetty! Tuon odotuksen jälkeen saame kuulla riemullisen viestin. Jeesus elää!