Tiedätkö mikä on Jean Patoun Joy? Sen on sanottu olevan myytävissä olevista hajuvesistä kallein. Tämänkokoinen pieni pullollinen (15 ml) maksaa noin 300 euroa. Äsken kuulemassamme evankeliumissa Maria, Martan ja Lasaruksen sisar, voiteli Jeesuksen jalat. Marian käyttämä nardusvoide tuotiin Intiasta. Se oli arvokasta, Jean Patoun Joyn luokkaa. Nardusöljyn arvo oli 300 denaaria. Se oli melkein miehen vuosipalkka. Normaalisti nardusta käytettiin vain tipoittain. Mistä Maria oli saanut hajuveden, sitä ei kerrota, mutta siinä oli kiinni pieni omaisuus, ehkä Marian vuosien säästöt. Kyse ei ollut mistään tällaisesta pienestä hajuvesipullosta. Maria kaatoi nardusöljyä Jeesuksen jalkoihin noin 300 grammaa, tällaisen ison pullollisen verran. Tätä määrää tarkoittaa kreikan sana ”litron”, joka on meidän Raamatussamme käännetty sanaksi pullo.
Maria teki sellaista, mikä maksoi hänelle paljon ja mistä häntä arvosteltiin. Mutta hän teki sen rakkaudesta Jeesukseen. Se on vahva merkki siitä, että elämässä ei kaikkea voi mitata rahalla. Liian usein meidän partiolaistenkin kysymys on: ”Mitä hyötyä minulle tästä on?” ”Mitä minä tästä saan?” Kuitenkin paljon tärkeämpää on kysyä: ”Miten minä voisin osoittaa rakkautta?” ”Miten minä voisin auttaa toisia?” Onhan meidän tavoitteenamme partiolaisina ”auttaa ja palvella”, kuten aiempi partioihanne sanoi.
Rahasta ei ole Jumalaksi eikä omistamisesta elämän perustaksi, niin välttämättömiä kuin ne ovatkin. Taloudellisen hyödyn ja voiton etsiminen kaikessa on aikamme suuri harha. Se kapeuttaa sekä yksityistä että yhteistä elämäämme. Se riistää aikamme ja voimamme eikä jätä tilaa välittämiselle ja rakkaudelle.
Kuulin kerrottavan eräästä Lähi-idässä lähetystyössä olleesta sairaanhoitajasta, joka pesi leprapotilaiden jalkoja. Amerikkalainen turisti, vanha rikas nainen, tuli ja katseli, kuinka sairaanhoitaja käsitteli märkiviä, visvaa vuotavia, haisevia jäseniä. Naista alkoi oksettaa ja hän sanoi sairaanhoitajalle: ”Tuollaista työtä en tekisi miljoonastakaan dollarista!” Sairaanhoitaja katseli lempeästi naista ja sanoi: ”En minäkään”. Hän ei tehnyt työtä rahasta, vaan rakkaudesta. Näin Maria toimi: rakkaudesta, pyyteettömästä ja laskelmoimattomasta rakkaudesta. Ja siinä hän on meidän partiolaisten esikuva.
Nyt tarvitsen kolme vapaaehtoista partiolaista käymään hetkeksi sakastissa (kun vapaaehtoiset ovat löytyneet, suntio suihkauttaa heidän partiohuiviinsa hajuvettä ja pyytää heitä menemään takaisin paikalleen kertomatta kenellekään, mitä heille tehtiin).
Jeesus sanoi Marian palvelustyön tapahtuneen hänen hautaamistaan varten. Jeesuksen voiteleminen juuri ennen hänen kärsimistään ja kuolemaansa kertovat, mikä oli Jeesuksen tehtävä. Hän kuoli meidän ihmisten syntien tähden. Jeesuksen tärkein tehtävä oli kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pelastaa ihmiskunta synnin, kuoleman ja pahan vallasta.
Kun Maria avasi kallisarvoisen nardusöljypullon ja voiteli Jeesuksen jalat, koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Evankelista Johannes kertoo, että voiteen tuoksu täytti koko huoneen. Jo vanhan kirkon opettajat ajattelivat, että tässä on kuva siitä, miten evankeliumi leviää kaikkialle maailmaan. Uudessa testamentissa apostoli Paavali puhuukin Kristuksen tuntemisen tuoksusta (2. Kor. 2:14).
Huomaatteko jonkun muutoksen niissä kolmessa partiolaisessa, jotka piipahtivat sakastissa? (Joitakin vastauksia partiolaisilta.)
Heidän tuoksunsa on toisenlainen. He levittävät uutta tuoksua ympärilleen. Kun ihminen kohtaa Jeesuksen, hän saa kaikki syntinsä anteeksi. Hän saa kokea Jeesuksen rakkauden. Ja rakastettuna hän välittää tuoksun tavoin saamaansa rakkautta ympärilleen. Tällaiseen tehtävään meidät partiolaiset tässä jumalanpalveluksessa kutsutaan. Jumala tahtoo sanoa, että hän rakastaa ja välittää sinusta. Hän haluaa pitää sinusta huolta ja johdattaa elämääsi. Ja hänen tahtonsa on, että sinä puolestaan rakastaisit ja välittäisit lähimmäisistäsi, olisit heille Kristuksen tuoksu.
Hyvät partiolaiset. Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Kun me lähdemme seuraamaan Kristuksen kärsimystietä, se antaa meille mahdollisuuden hiljentyä ja miettiä elämämme perusteita ja arvoja. Betanian Maria kuului niihin ihmisiin, jotka ymmärsivät, että on olemassa tärkeämpiä arvoja kuin raha, tehokkuus, hyöty tai voitto. Hän ymmärsi, että Jumalan rakastamana voi puolestaan rakastaa ja välittää toisista. Tällaisena hän on Kristuksen tuoksu, joka leviää kaikkialle sinne, missä hän elää ja toimii. Tällaiseksi Kristuksen tuoksuksi meidät on kutsuttu, välittämään rakkautta sanoin ja teoin.