Vapauta meidät, Vapahtaja!
Kun kirkkomme vihittiin käyttöönsä adventtina 1980, silloinen kirkkoherra Jussi Talasniemi luonnehti sitä: ”Tämä on Jumalan lasten leikkihuone, jossa Jumalan lapset leikkivät läsnä olevan Isän jalkojen juuressa.”
Jussi oli korkeakirkollinen, ja liturgian eli jumalanpalveluksen toimittaminen mahdollisimman oikein ja kauniisti ole hänelle hyvin tärkeä. Mutta tärkeämpänä oli hänelle itse taivaan Isän läsnäolo kaikessa. Niinpä Jussille messun toimittaminen tuli ”lasten leikiksi” ja kirkkosali ”leikkihuoneeksi”.
Mitäpä kuuluu tämän päivän evankeliumista? Jumalan huoneesta kuuluu hurja meteli. Jeesus puhdistaa temppelin. Pöydät kaatuvat, raha vierii kyyhkysten ja uhrieläinten jätöksien sekaan. Protestiäänet vastustavat. Kaiken yli kuuluu yhden lauseen saarna: »On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.»
Ja sitten tuli vielä vallan viallista väkeä hoidettavaksi. Talouselämän kaatuessa kriisiin ja lamaan Kristuksen hoitava läheisyys avautuu viallisille. Ja sitten vielä alaikäiset metelöivät leikkien sitä, mitä olivat juuri edellä kuulleet aikuisten huutavan: »Hoosianna, Daavidin Poika!» Silloin uskonnollisen esivallan oli puuduttava moiseen järjestyksen häirintään. Herra vastaa heille viitaten Psalmin 8 sen kolmannen jakeen alkuun. Hän viittaa ainoastaan kyseisen jakeen alkuun, mutta uskonnollinen esivalta toki tiesi sen jatkon, joka leimasi heitä ”jumalattomiksi”: ”Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.” Vaikka Jeesus ei tätä loppua lausunutkaan, sen kärki ja koukku kuitenkin puri.
Temppelin kaikkein pyhin kuvasi Jumalan pyhän läsnäolon asuinpaikan. Niinpä Jeesus taivaan Isän välittömässä läheisyydessä korostaa rukousta. Kaikkein pyhimmässä vallitsi pimeys. Rukous tuo ihmisen elämän pimeyttä Jumalalle ja asettuu hänen valoonsa hoidettavaksi. Lapsetkin tekevät näin huutaessaan Hoosianna, Daavidin Poika! He huutavat, ja heidän huutonsa merkitsee ’Autahan meitä, sinä joka tulet rauhan kuninkaan siunauksen saatossa’. Sokeat ja rammat tuodessaan omaa avuttomuuttaan Herran hoitoon, ovat liikkeellä olevaa rukousta, elämän koko olemuksen avunpyyntö läsnä olevalle pelastukselle ja vapautukselle.
Tänä päivänä maailma kaipaa Herraa puhdistamaan rahamaailmaa. Tänäänkin tarvitaan Jeesusta kaatamaan väärän rahan vaihtajien pöydät. Tarvittaisiin hänen jumalallista voimaa, viisautta ja rakkautta puuttumaan siihen, että monet pankit lupaavat lainaa vaikkapa kenellekin. Tarvitsemme häntä, kun monet helppoheikit lupaavat paratiisia maan päälle, kunhan otat velkaa heiltä. He ovat rahan vaihtajia, jotka vaihtavat rahaa unelmiksi. Huudamme Herraa auttamaan meitä, kun näin saatiin aikaiseksi uusi maailman talouskriisi ja lama, joka kouraisee hyvin monen siihen sotkuun viattoman ja sivullisen työntekijän ja perheen elämää.
”Lahjoita, Herra, perheisiimme / nyt pelkojemme keskelle / armo ja rauha sydämiimme, / pois pyyhi kaikki syntimme. / Hiljennä äänet maailman / ja murra valta mammonan.” (Virsi 465:1).
Tänä päivänä kaipaan Herraa puuttumaan siihen, kun Herran temppelin esipihassa etsitään maksumiestä Espoon herättäjäjuhlien kustannuksiin. Noin puolitoista vuotta sitten Espoon seurakuntayhtymä paistatteli sen uutisen hyvässä valossa, että Espoon seurakunnat sitoutuvat kantamaan Espoon herättäjäjuhlien järjestelykulut 140 000 eurolla. Mutta kun sitten Espoon herättäjäjuhlat osoittautuivat taloudellisiksikin menestykseksi, kyseinen tuki puolitettiin ja vaihdettiin tukirahat tappioksi, joka peritään Herättäjä-Yhdistykseltä. Espoon seurakunnat olivat kirjallisesti sitoutuneet toimittamaan herättäjäjuhlien järjestämisen vaativat ”tarpeelliset resursoinnit”, mutta esittävät nyt laskun tuen sijasta. Siinä toimivat sellaiset nykyajan rahanvaihtajat, joka juridisella ja kirjanpidollisella kikkailulla suoritettavat rahan vaihtoa velaksi. Tämä toiminta saattaa näyttää taloudelliselta viisaudelta, mutta se on eettisesti väärää. Tarvitsemme Herraa kaatamaan tällaisen väärän mammonan vaihtopöydän, jotta voisimme kutsua sitä ahneudeksi ja pienen osapuolen sortamiseksi. Espoon seurakuntayhtymä ei pitänyt kiinni alkuperäisestä sopimuksesta, vaan oikeudellisella saivartelulla muutti sen oman etunsa mukaiseksi. Seurakuntayhtymän pitäisi olla esikuvana oikeasta toiminnasta, mutta nyt toimittiin päinvastoin. Se syventää sitä lamaa, jonka kourissa moni pieni koti kamppailee.
”Koteja, huoliin uupuneita / elvytä armon Hengellä / ja mieliämme painuneita / herätä, nosta, lämmitä. / Lahjoita uusi rohkeus / ja voima tehdä parannus.” (Virsi 465:2).
Apostoli Paavali kehottaa meitä tänään: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. / Hänellä oli Jumalan muoto, / mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan / olla Jumalan vertainen / vaan luopui omastaan.” (Fil. 2: 5-7). Pyydämme, että Herra antaisi meille voimaa, viisautta ja rakkautta tekemään niin kuin Paavali osoittaa. Paastonaika muistuttaa meitä luopumaan omastamme toisten hyväksi ja siten seuraamaan Vapahtajan jalanjälkiä. Sellaista rakkautta tarvitaan sekä kodeissa, että rahamaailman valtakeskuksissa, niin yksityisesti kuin julkisella sektorilla, niin politiikassa kuin seurakunnan toiminnassa. Jotta pystyisimme elämään ja toimimaan Vapahtajan esimerkin mukaisesti, tarvitsemme uskoa. Sikisi nouskaamme tunnustamaan kristillisen uskomme. Aamen.