Palmusunnuntai, Matteus 21:12-17, Marita Koivunen

Marita Koivunen
Loimaa

Temppelissä tapahtui. Se päivä ei ollut Jerusalemin temppelissä ihan tavallinen päivä. Jeesus sai aikaan säpinää. Hän oli jo saanut huomiota, kun oli ratsastanut kaupunkiin aasilla, ottanut vastaan ihmisten Hoosianna-huudot. Evankelista Matteus toteaa, että koko kaupunki alkoi kuohua, kun hän tuli Jerusalemiin. Ja kun hän pääsi temppeliin, alkoi toden teolla tapahtua.

Jerusalemin temppeli oli historiallinen paikka. Jerusalemissa on ollut kaikkiaan kolme temppeliä; nimittäin Salomonin temppeli, Serubbaabelin temppeli ja Herodeksen temppeli. Salomonin temppeli, joka oli todella hieno ja ulkonaisesti loistokas, rakennettiin aikoinaan korvaamaan ilmestysmaja, aikaisempi keskuspyhäkkö. Salomonin temppeli tuhoutui pakkosiirtolaisuuden aikaan.

Toinen temppeli rakennettiin, kun juutalaiset saivat palata takaisin Baabelista. Työ aloitettiin käskynhaltija Serubbaabelin johdolla, mutta keskeytyi pitkäksi aikaa samarialaisten vastustaessa rakennustyötä. Tämä temppeli pysyi pystyssä melkein 500 vuotta, mutta vaurioitui pahoin kun sotapäällikkö Pompei valloitti Jerusalemin v. 63 eKr.

Herodeksen temppeli, eli se temppeli, jossa tänään sattui ja tapahtui, oli korjattu ja uudelleen rakennettu toinen temppeli. Herodes Suuri määräsi työt alkamaan n. 20eKr. Temppelialue laajeni kaksinkertaiseksi. Työ valmistui v. 64jKr, eli vain kuusi vuotta ennen kuin roomalaiset tulivat ja hävittivät sen ja koko kaupungin.
Temppelialueella oli monta osastoa. Uloimpana oli pakanain esipiha, jossa kaupankäyntikin tapahtui. Kuolemanrangaistuksen uhalla pakanoita varoitettiin menemästä aluetta erottavan väliseinän taakse. Voi vain kuvitella, millainen järkytys juutalaisille oli, kun Jeesuksen kuollessa temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia ja tie kaikkein pyhimpään aukesi.

Jeesuksen kuolemasta alkoi uusi aika. Ei tarvittu enää päivittäisiä uhreja, vaan Jeesus uhrasi itsensä ja se riittää. Tämä hetki oli jo hyvin lähellä, ja Jeesus tiesi sen. Kaikessa mitä hän tänään teki, hän täytti profetiat, Vanhan Testamentin ennustukset. Niin aasilla ratsastaminen, temppelin puhdistaminen, sairaiden parantaminen kuin lasten ylistyksen hyväksyminen, kaikki oli merkkiä siitä, että Messias on tullut; hän on täällä tänään.

Temppeli oli pyhä paikka. Jumala käski aikanaan rakentaa temppelin Jumalan nimelle; paikaksi, jossa Herra asuu. Temppelin vihkimisjuhlassa kuningas Salomo rukoili Jumalaa: ”Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.” 1. Kun 8:29.
Jeesuskin hyväksyi temppelin jumalanpalveluksen lailliseksi keskukseksi. Se oli myös ensimmäisten kristittyjen kokouspaikka. Tosin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä temppelin merkitys kristityille muuttui. Jeesuksen kautta meillä on oikeus astua kaikkeinpyhimpään. Jeesuksen kautta me saamme lähestyä pyhää Jumalaa. Ja kun uskon kautta Jeesus tulee sydämeemme asumaan, meistä tulee Pyhän Hengen temppeli. Ja taivaassa Jumalalla on meitä varten valmistettuna ikuinen maja, temppeli.

Jerusalemin temppelissä kävi pääsiäisjuhlien aikaan paljon ihmisiä. Tämän tekstin perusteella siellä oli tänään ainakin neljänlaisia ihmisiä.
Ensinnäkin, siellä oli ostajia ja myyjiä ja rahanvaihtajia. Pääsiäisenä piti maksaa puoli sekeliä temppeliveroa. Maksuun kävi vain erityinen temppelissä käytettävä valuutta, ja monet joutuivat vaihtamaan huonon kurssin mukaan rahat, joten rahanvaihtajat hyötyivät tästä.
Temppeliin tultiin uhraamaan. Köyhät uhrasivat kyyhkysiä. Kaikkien uhrieläinten piti olla virheettömiä ja usein köyhät joutuivat ostamaan uhrikyyhkysen temppelialueelta, kun viralliset tarkastajat hylkäsivät temppelialueen ulkopuolelta ostetun kyyhkysen. Tästä hyötyivät myyjät.
Jerusalem oli suuri turistikeskus jo silloin. Mutta erityisen tuomittavaa oli se, että myyjät ja rahanvaihtajat pyrkivät hyötymään ja rikastumaan toisten kustannuksella ja vieläpä temppelissä, joka on tarkoitettu rukoushuoneeksi.

Jeesus sai aikaan melkoisen kaaoksen ja hässäkän, kun hän suorastaan riehaantui: kaatoi pöydät, ajoi ulos, niin kaikki myyjät ja ostajatkin eli pyhiinvaeltajat.
Tänä päivänäkin Jeesus tuomitsee kaiken sen, missä pyritään hyötymään toisen kustannuksella.
Millaisia paikkoja ovat meidän kirkkomme, meidän seurakuntamme. Toteutuuko niissä Jumalan rakkaus ja oikeus. Vai etsimmekö vain omaa etuamme toisten ja erityisesti heikompien kustannuksella?

Toisena ryhmänä temppelissä mainitaan sairaat ja hädänalaiset, sokeat ja rammat, jotka tulivat Jeesuksen luokse. Kas, kun he uskalsivat tuollaisen riehujan luokse tulla. No, he olivat kuulleet Jeesuksesta, tunsivat hänet ja tiesivät sen, että Jeesus oli heidän ainut toivonsa. Hänestä loisti jumalallinen voima. Jeesus sanoi tarvittaessa kovia sanoja, mutta ei niille, jotka tulivat vilpittömästi hänen luokseen apua pyytämään. Jeesuksesta säteili sellainen rakkaus, että se veti puoleensa.
Jos sinä olet tullut kirkkoon Jumalan eteen herkällä tunnolla, etsivällä mielellä, apua ja armoa tarvitsevana, Jeesuksella on sinulle hyviä sanoja varattuna.
Älä pelkää lähestyä Jeesusta. Hän ei aja sinua pois. Hän tahtoo ja voi koskettaa sinua.

Kolmantensa ryhmänä mainitaan ylipapit ja lainopettajat, jotka – tuntuu siltä- kulkivat joka paikassa vain arvostelemassa Jeesusta.
Tällä kertaa heitä otti päähän se, että Jeesus paransi sairaita. He näkivät kyllä ne ihmeet, mitä Jeesus teki, mutta eivät tajunneet, että vain Messias tekee tällaista. Kuinka kukaan voi närkästyä siitä, kun sairas paranee ja apua tarvitseva saa avun. Eikö se saa kaikkia kiittämään ja ylistämään Jumalan suuria tekoja?
Valitettavasti ei, ei tänäkään päivänä. Ihmeen näkeminen ihmeeksi ei ole itsestään selvää.
Tänäkin päivänä on niitä ylipappien kaltaisia ihmisiä, jotka eivät usko. On niitä, jotka ärsyyntyvät Jeesuksesta. On niitä, jotka eivät kestä kuulla puhetta Jeesuksesta. Jotka kerta kaikkiaan kihisevät kiukkua, kun Jeesuksen nimikin jo mainitaan. Ja se on surullista heidän itsensä tähden.

Sitten temppelissä oli vielä lapsia, jotka ylistivät Jeesusta huutaen Hoosianna, Daavidin poika. Tämä lasten kuoro vielä osaltaan kiukutti lainopettajia. Jeesus ei yleensä tahtonut itselleen ylistystä ja kunniaa maan päällä ollessaan, mutta joissakin tilanteissa hän sen salli. Tämä oli yksi niistä tilanteista, koska profetiat piti täyttää. Psalmissa 8 todetaan: ”Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi, Jumala.” Lapset tekivät sen, mitä kaikkien muidenkin olisi pitänyt tehdä.

Ihmisen oikea vastaus ja asenne Jumalalle on: Hoosianna, Daavidin Pojalle, Jeesus auta ja pelasta. Meillä on aina aihetta kiittää ja ylistää Jumalaa. Vapahtaja Jeesus antaa itsensä meidän puolestamme. Hän kulkee kärsimystietä, Golgatalle saakka. Kaikkien puolesta hän kärsii ja kuolee. Niidenkin puolesta, jotka vain ärsyyntyvät hänestä. Niidenkin puolesta, jotka yrittävät vain hyötyä toisista. Sairaiden, apua tarvitsevien puolesta. Kaikkien puolesta hän antaa henkensä, että meillä olisi vapaa pääsy pyhän Jumalan luokse. Että meillä olisi pääsy kerran taivaaseen.
Surullista vain on, että kaikkia tämä Jumalan valtava uhri, Jeesuksen sovitustyö, ei liikuta, ei kosketa. Kaikille tämä ei kelpaa.

Temppelissä on siis ainakin neljänlaisia ihmisiä. Mutta on siellä vielä muitakin: sinä ja minä. Mitä sinä ajattelet Jeesuksesta? Mihin temppelissä olleeseen ryhmään sinun on helpoin samastua; bisnestä tekeviin kauppiaisiin, arvosteleviin lainopettajiin, apua etsiviin sairaisiin vai ylistävään lapsijoukkoon? Herääkö sinun sydämessäsi hiljainen kiitos ja ylistys siitä, että Vapahtaja Jeesus Kristus antaa itsensä minunkin tähteni, että minulla olisi elämä ja kerran iankaikkinen elämä?
Jeesuksen sovitustyössä me näemme Jumalan valtavan rakkauden meitä kohtaan. Jumalan rakkaus on meidät tänään temppeliin, tänne kirkkoon, tuonut. Pyydämme siitä uutta voimaa elämäämme.