Päivänavaus yläkoulu / lukio, alkumusiikki: Antonio Vivaldi, Largo konsertosta kahdelle viululle, luutulle ja basso kontinuolle D-duuri, PV 209, lopuksi virsi 61 Ken tahtoo käydä Herran askelissa
Ensi sunnuntaina on palmusunnuntai. Virpomissunnuntaiksi kutsuttuna päivänä lapset pitävät hauskaa kulkiessaan noidiksi naamioituneina ovelta ovelle. Suotakoon heille se vähäinen ilo, sillä lapset ovat vapaita paastosta.
Porttina hiljaiseen viikkoon eli piinaviikkoon palmusunnuntai valmentaa meitä kohtamaan elämän todellisuutta, myös sen rosoisuutta ja sen ristiä eli vastoinkäymiset, sairautta ja kuolemaa, jota Vivaldin taivaan kaunis musiikki mielestäni ilmentää.
Palmusunnuntain kuningas Daavidin psalmi 22 huutaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.”
Tässä kärsitään Jumalan kaukaisuutta, huudetaan Jumalan poissaoloa, kärsimyksen mielettömyyttä. Suomalainen huutaisi tässä kohden Voi jumalauta! Jumalalle hän huutaa. Hän viittaa siihen historiaan, joka jokaisella on tämän Jumalan kanssa. Hän on ennen auttanut, eiköhän myös auttaa tämänkin läpi. Psalmi viittaa siihen, että Jumala hallitsee myös silloin, kun hallitsemattomat kärsimyksen ja vastoinkäymisten voimat tuntuvat ottaneen niskaotteen elämästä. Siihen Jumalaan turvatkaamme myös elämän pimeydessä.
Herra siunatkoon sinua …