Pitkäperjantai, Joh. 19:16-30, Hans-Christian Daniel

Saarna Espoonlahden kirkossa Pitkänäperjantaina 2000, 2. vuosikerta:
Pitkäperjantai on pitkä. Niin pitkä oli tuon ensimmäisen pitkäperjantai, että sen vaikutus on kestänyt tähän päivään asti. Myös se päivä, jolloin ihmiskunta lankesi syntiin oli niin pitkä, että sen vaikutukset ovat kestäneet tähän päivään asti, sillä kaikki olemme syntiin langenneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Mutta pitkäperjantai on pidempi, sillä sen vaikutus siirtää meidät uskon kautta ryövärin kanssa paratiisiin. Pitkäperjantai on pidempi, sillä siihen paratiisiin, johon Herramme Jeesus Kristus kuoleman kautta on mennyt, synti ei voi tulla mukaan. Synti jää ristin juurelle tähän maailmaan. Pitkäperjantai on pidempi.
Pitkäperjantai on pettymysten päivä. Milloin Jeesuksen äidillä olisi ollut yleensä helppoja päiviä, mutta takuulla tuo päivä poikansa ristin juurella oli Marian elämässä raskaimpia päiviä. Äiti tahtoisi lapselleen parasta. Miten monet äidit nykyään joutuvatkaan pysähtymään lapsensa elämän ristin juurella, johon elämän toiveet kariutuvat, kun lapsi sortuu, syntiin, huumeisiin, rikoksiin, päihteisiin, kun elämä kolhii sairauteen, työttömyyteen, avioeroon, maailman kylmyyteen, kuolemaan. Äidin paikka ristin juurella on aina niin epäinhimillisen raskas, kun parhaimmat pyrkimykset turhaantuvat. Ristin juurella paljastuu Pyhän kirjan luonnehdinta rakkaudesta: Rakkaus on väkevä kuin kuolema (Laul 8:6).
Paratiisissa Eeva oli elämän puun lähellä, ja sen hedelmä oli kaunis katsella ja houkutteleva (1Ms 3:6), mutta kuolemaksi. Maria on ristin äärellä, jonka hedelmä on niin ruma, että hänen sielunsa läpi on miekka käyvä (Lk 2:35), mutta elämäksi. Siinäkin on ristin salaisuutta. Marian oleminen pyhän pojan ristin juurella tuo mieleen Lauri Viidan runosta (Alfhild, teoksesta Betonimylläri, 1947; = Kootut runot, 1975) säkeen: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Ja tämä runo päättyy ylevään testamenttiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa! Jumalan näkeminen on ristin juurella kätketty kärsimykseen, ja rakkaus kätkeytyy vihaan ja rangaistukseen. Ristin juurella viipyvä usko näkee kaikesta huolimatta Jumalan.
Maria joutui näkemään, kuinka hänen poikansa ainoa maallinen jäämistö joutui sivullisille. Pieni vaatenyytti, sinä kaikki. Omaiset eivät saa mitään siitäkään vähäisestä. Äitiä ja opetuslapsia tämä ei kiinnostanut tippaakaan kaikista suurimman menetyksen rinnalla. Kristuksen oikea ja jakamaton perintö on nimittäin aivan toisenlainen. Kaiken epätoivon keskellä Kristuksen huolenpito loppuun asti antaa Marialle uuden pojan, sen jota Jeesus erityisesti rakasti, ja josta emme tiedä mitään muuta, kuin että hän oli Jeesuksen rakkauden kaunistama ja hänen sydämensä lähellä. Tämä rakkaus tulee nyt käytännölliseksi välineeksi lähimmäissuhteessa. Jeesuksen testamentti ja perintö on rakkautta ja huolenpitoa loppuun asti. Kodit ja niiden jaksaminen on Kristuksen sydämen lähellä viimeiseen saakka. Rakkaus ei ole pelkkä tunnetila, vaan eläminen Kristuksen tahdon mukaan. Rakkaus on Jumalan olemuksen täyttymys, joka ihmisessä vaikuttaa ja uskossa täyttää Jumalan käskyt. Kuoleva Herramme osoittaa sanansa oikeaksi, jonka hän oli aikoinaan sanonut sukulaisistaan: Joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini (Mt 12:50). Nyt tämä neljännen käskyn täyttymys ristin juurella korvaa sen inhimillisen pulman, johon Kristuksen viaton uhrikuolema olisi saattanut omaiset.
Hän kallisti päänsä (Jh 19:30): Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, johon hän päänsä kallistaisi (Mt 8:20, Lk 9:58). Ristillä hän kallisti päänsä. Kristuksen työpäivä päättyi, kun täytetty nyt on työ, päätökseen saatu meidän puolestamme. Koko hänen elämäntyönsä tähtäsi siihen, että hän vapauttaisi ihmiskunnan synnistä. Nyt se työ on loppuun suoritettu eli täytetty. Se, että hän kallisti päänsä on levon merkki. Näin risti haudoillamme on levon ja toivon merkki. Pyhä risti on juutalaisten kuninkaan valtaistuin, jolla hänet korotetaan maasta. Siksi pyhä risti on myös toivon merkki, joka lupaa sellaista voittoa, jossa meidätkin korotetaan maasta. Aamen.