On merkillepantavaa, miten yksityiskohtaisesti evankeliumit esittävät Jeesuksen kärsimykset ja kuoleman. Ristin sanoman äärellä ollaankin uskomme ytimessä. Raamattu ei ole tarkoitettu maailmanhistorian päiväkirjaksi. Kuitenkin siihen tallennetut lukuisat paikan- ja henkilönnimet kiinnittävät tapahtumat aikaan ja maailmaan, johon ikuisen Jumalan Poika syntyi ihmiseksi, kärsi ja kuoli ristillä. Tästä syystä Pontius Pilatus on saanut nimensä uskontunnustukseen. Ristin tapahtumista ovat Herran profeetat jo ammoin ennustaneet. Tämän pyhäpäivän Vanhan testamentin teksti on erityisen selvä ennustus Vapahtajan kärsimyksistä, sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Päivän evankeliumi Johanneksen mukaan alkaa kuvauksella Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kuuntelemme istuen:
”Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.'” Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”” (Joh.19:16-22).
Ristiinnaulitsemisen paikka ei ollut mielivaltaisesti valittu. Jo paikan nimessä kuvastuu Jeesuksen kuolema: Siellä kuolee hän, joka on seurakunnan pää. Golgata sijaitsi kaupungin muurien ulkopuolella. Minkä tahansa leirin ulkopuolelle joutuminen merkitsee tämänkin päivän leiriläiselle rangaistusta ja häpeää – jopa hylätyksi tulemista. Raamatussa leiri tarkoittaa Jumalan kansan yhteisöä, seurakuntaa, pelastettujen joukkoa. Jeesuksen tuleminen hylätyksi ilmeni syvimmillään hänen huudossaan ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt.27:46). Mikä on Jeesuksen leirin ulkopuolelle joutumisen sanoma meille? Heprealaiskirjeessä selitetään: ”Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkein pyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään” (Hepr. 13:11-12). Jeesus joutui hylätyksi, ettei meidän tarvitsisi joutua Jumalan hylkäämäksi iankaikkisuudessa. Erityisesti tuo sanoma lohduttaa toisten hylkäämiä – jopa niin kuin Psalmissa sanotaan: ”Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen” (Ps. 27:10).
Ristin päällekirjoituksesta maaherra Pilatus ja juutalaiset ylipapit olivat eri mieltä. Juutalaiset halusivat vierittää syyn väitteestä Jeesuksen kuninkuudesta tämän itsensä niskoille, kun taas Pilatus halusi pysyä päätöksessään, millainen se olikin, ja ärsyttää juutalaisia. Päällekirjoitus kolmella kielellä ilmentää ensinnäkin historiallista tilannetta: juutalaisia asui seudulla ja kauempana, hajaannuksessa, paikalle oli tullut myös pakanoita sekä roomalaisia miehittäjiä – kaikilla oli mahdollisuus lukea tuo kirjoitus. Samalla tässä on viittaus lähetystehtävään: äidinkielestä riippumatta, ristin sanoma kuuluu kaikille.
Päivän evankeliumi jatkaa:
”Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: – He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät.” (Joh.19:23-24).
Sotilaat riisuivat Jeesuksen. Ehkä joku lannevaatteen tapainen sentään jätettiin riisumatta. Sotilaat halusivat ottaa vaatteistakin kaiken hyödyn irti. Siksi he eivät leikanneet paitaa kappaleiksi vaan järjestivät arpajaiset. Tässäkään ei ole kyse vain yhdestä tapahtumaketjun yksityiskohdasta. Ensinnäkin, siinä toteutui Vanhan testamentin ennustus. Psalmi 22, jonka kuulimme, on niin sanottu messiaaninen Psalmi, jossa ennustetaan Jeesuksen kärsimyksistä.
Mikä tuon vaatteiden jaon sanoma on meille? Syntiinlankeemuksesta lähtien olemme ”alastomia” pyhän Jumalan edessä: meillä ei ole mitään, millä peittäisimme syyllisyytemme häpeän. Jeesus riisuttiin, mutta hän on se, joka pukee meidät armovaatteella. ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus” (Room. 13:14). Kun uskomme, Kristuksen ristillä täyttämän työn tähden kelpaamme Jumalalle. Jeesuksen paitaa ei jaettu. Paavali kysyy: ”Onko Kristus jaettu?” (1.Kor.1:13). Sanan ja sakramenttien kautta saamme Kristuksen kokonaan, emme vain joitakin osia hänestä.
Evankeliumi jatkaa:
”Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.” (Joh.19:25-27).
Jeesuksen ajan yhteiskunnassa ei ollut sosiaaliturvaa siinä mielessä kuin meillä on tänä päivänä. Leskien, orpojen ja vanhusten huolto jäi perheen ja suvun vastuulle. Jeesuksen äidillä Marialla ei ilmeisesti ollut läheisiä, jotka olisivat voineet huolehtia hänestä. Niinpä Jeesus antoi tehtävän opetuslapselleen, jota hän sanoi rakkaimmaksi. Tämän rakkauden voi tosin jokainen sovittaa itseensä: vaikka olisimme omasta mielestä suurimpia syntisiä, olemme Jeesukselle äärettömän rakkaita. Myös Jeesuksen antaman huoltotehtävän voi kuka tahansa sovittaa itseensä. Ensi kädessä läheiset pitäkööt huolta leskistä, orvoista ja vanhuksista. Meidän yhteiskuntamme on paljolti ottanut tätä tehtävää hoitaakseen. Mutta jos kukaan muu ei pidä huolta leskistä, orvoista ja vanhuksista, seurakunnan on otettava tehtävä hoitaakseen, Paavalin antaman ohjeen mukaisesti. Tänä päivänä esimerkki löytyy vaikkapa Skuoritsan ystävyysseurakunnasta, johon perustettiin Maria-niminen vanhainkoti.
Evankeliumi jatkaa:
”Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh.19:28-30).
Jeesuksen jano on eräs todistus hänen täydestä ihmisyydestään. Päivän Psalmissa on ennustettu janoisen Messiaan tukala tila: ”Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen” (Ps. 22:16). Ja kuitenkin, hän on se, joka tarjoaa meille elävää vettä elämän janoon, syntien rasittaman sisimpämme erämaahan: Hän lahjoittaa Pyhän Hengen virvoittamaan sieluamme ja luomaan uutta, Jumalan tahdon mukaista elämää. Katkera oli juoma, jota Jeesukselle tarjottiin ristillä – katkera oli kärsimyksen malja, jonka hän joi viimeistä pisaraa myöten. Tästä maljasta tuli kuitenkin meille siunauksen malja, josta saamme juoda sanan ja sakramenttien kautta.
Mikä on täytetty? Jeesus ei tehnyt mitään väärää. Ristinkuolemaan asti hän oli kuuliainen Isän tahdolle. Hän täytti sen tehtävän, jonka Isältänsä sai: kärsi kuoleman meidän syntiemme sovitukseksi. Hän täytti Jumalan käskyt – käskyt, jotka me olemme rikkoneet. Kuten kuulimme Jesajan ennustuksesta, ”hänet luettiin rikollisten joukkoon” (Jes.53:12). Hän, joka oli viaton, otti kantaakseen meille kuuluvan rangaistuksen. Mutta näin hän täytti kymmenen käskyä meidän puolestamme. Hän maksoi meistä kalliin hinnan – omalla maahan vuotaneella verellään lunasti meidät Jumalalle, vapaaksi synnin orjuudesta. Jeesus täytti myös Mooseksen lain uhri- ja puhtausmääräykset, niin että ne eivät enää velvoita meitä kristittyjä noudatettavina käskyinä. Tällaisia ovat säädökset temppelissä toimitettavista eläinuhreista. Nämä säädökset ovat kuitenkin Jumalan sanaa myös meille. Päivän aiheen mukaisesti ne viittaavat ristiinnaulittuun Jeesukseen – Jumalan Karitsaan, joka on uhrattu meidän syntiemme sovitukseksi.
Tähän sovitukseen perustuen meille julistetaan tänäänkin syntien täyttä anteeksiantoa, jonka omistamme uskoen. Kristuksen ristinuhrin tähden Jumala lukee hyväksemme sen, mitä Kristus on täyttänyt ristillä. Näin Jumala ei lue rikkomuksiamme tuomion aiheeksi. Mutta jo tähän ajalliseen elämään hän antaa uutta voimaa täyttää Jumalan käskyjä. Hän vuodatti seurakunnalleen Pyhän Hengen virvoittamaan ja uudistamaan meitä Jumalan tahdon mukaan. Uskovina meillä on elävä toivo kerran päästä sinne, missä kaikki on täydellistä, ikuisesti. Sillä Jeesus nousi kuolleista ja voitti kuoleman. Ristiltä kuljemme kohti tyhjää hautaa ja pääsiäisen iloa. Nousemme nyt tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme: