Pesuvati, pellavapyyhe ja vettä. Vyö vielä, lapsi lisäsi.Jeesuksella oli vyö, johon hän vyötti pyyhkeen.
Jeesus tiesi olevansa elämänsä loppusuoralla. Ja mitä teki? Otti pellavaliinan, pesuvatin ja vettä. Teki sellaista, mikä ei kuulunut hänen työnkuvaansa.
Pesi opetuslasten jalat.
Niin rohkeaa, niin yksinkertaista.
Jeesuksen kehotus on: löytäkäämme oman elämämme pesuvadit ja pyyhkeet.
Menkäämme oman mukavuusalueemme ulkopuolelle, työnkuvammekin. Ja löytäkäämme rohkeus ja nöyryys palvella.
Siinä vaikeimmassa jutussa tarvittiin nauloja ja puuta.
Tänäänkin me huudamme ristiinnaulitse, kun sanoillamme ja teoillamme loukkaamme ja syytämme: sen syy, ton vika, muiden syy…
Tänäänkin me naulitsemme ihmisiä ristille, kun kiusaamme, kun unohdamme ja ohitamme. Kun emme välitä.
Ja Jeesus, sinuun ne naulat sattuvat.
Jeesus rakasti loppuun asti. Hän suostui pilkattavaksi,antautui ristiinnaulittavaksi. Hän tuli murretuksi jamuserretuksi.
Hänestä itsestään tuli tuo pääsiäiskaritsa, joka vapauttaa Egyptin orjuudesta Jumalan lapsen vapauteen, kuoleman vallasta iankaikkisen elämän perilliseksi.
Jeesuksen uhrikuolemassa meidän syntimme pestään hänen uhriveressään.
Jeesus haluaa vapauttaa meidätkin elämämme eri egyptien orjuudesta ja
synnin painojen alta Jumalan lapsen iloon ja rauhaan.
Siksi, nauloja ja ristinpuuta ei enää tarvita meitä, ei muita varten.
Olet sovitettu ja lunastettu. Kalliisti.
Ole siunattu.