Pitkäperjantai, Lk. 23: 33 – 46, Esko Väyrynen

”Saavuttuaan paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet.” Kristikunta suree tänään Jumalan Pojan kuolemaa. Sitä ilmentää alttarin verhoaminen mustiin ja urkujen vaikeneminen.
Kirjassaan ”Suru, ankara ilo” kulttuurisihteeri Liisa Suurla kertoo, kuinka hänen miehensä sairastui kuumeeseen. Se määriteltiin flunssaksi ja annettiin siihen sopiva lääkitys. Lääkitys ei auttanut, koska ei ollut kyse flunssasta. Potilas meni täysin voimattomaksi ja vietiin sairaalaan. Kymmenentenä päivänä sairastumisestaan hän kuoli. Ruumiinavaus paljasti munuaistulehduksen.
Aviopuolison kuoltua Liisa Suurlan elämä muuttui monella tavoin. Hänestä piti tulla äiti, mutta hänestä tulikin leski. Yllättäen hän sanoo elämänsä rikastuneen. Hän sai uuden tehtävän. Hänestä tuli suomalaisen saattohoidon yksi perustajajäsen. Liike pyrkii siihen, että ihminen saisi poistua elämästä tuskattomasti, lähimpien tukemana, ilman pitkitettyä tehohoitoa.
Lauri Kokkosen kirjoittamassa ja Joonas Kokkosen säveltämässä oopperassa ”Viimeiset kiusaukset” kuvataan Paavo Ruotsalaisen kuolinyötä. Saattohoidon ihanteista siinä toteutuu kaksi: perhe on lähdön hetkellä kuolevan vuoteen ympärillä eikä kukaan ole tyrkyttämässä tehohoidon kojeita. Mutta tuskattomuudesta ei ole haavettakaan. Tuskan aiheuttaa sielunvihollisen yritykset harhauttaa kuoleva turvautumaan omiin saavutuksiinsa evankeliumin julistajana tai vajoamaan epätoivoon kilvoituksensa tulosta tarkastellessa. Kuolinkamppailussa riutuvan maallikkosaarnaajan tehoaseeksi kiusaajan hyökkäysten pyörityksessä osoittautuu Kristuksen sovituskuolemaan vetoaminen.
Kristuksen sovituskuoleman edessä kristikunta hiljentyy tänä surun ja murheen päivänä. Jumalan Pojan ihmisjärjelle käsittämättömän ristinkuoleman eteen pysähtyessämme meillä on koko ajan vaara takertua epäoleelliseen. Miksi Jumalan Poika tuomittiin Jumalan pilkkaajana. Miksi kansa halusi hänet teloittaa, vaikka Pilatus kolmeen kertaan todisteli Jeesuksen syyttömyyttä. Miksi kansa, valittu kansa, ei uskonut Jeesusta Messiaaksi, vaikka se oli nähnyt Jeesuksen tunnusteot ja tunsi profeettojen ennustukset. Miksi Juudas Iskariot kavalsi oman Mestarinsa. Miksi-kysymyksillä meiltä jää huomaamatta Jumalan ennalta määräämä pelastussuunnitelma. Aivan kuin Liisa Suurlalta olisi miksi-kysymyksiin käpertyessään jäänyt löytämättä uusi elämäntehtävä.
Raamattu todistaa, että koska kuolema tuli ihmisen kautta, niin myös elämä on tuleva yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen kautta, Rm.5:17. Jumala oli ennalta määrännyt Jeesukselle kärsittäväksi ristinkuoleman. Ristinkuolemallaan Jeesus tiesi täydentävänsä hänelle annetun luomistyön.
Meillä on lääkäri Luukkaan kuvaus Jeesuksen kuolinkamppailusta, maailman historian mullistaneesta kuolinkamppailusta tänään tarkasteltavana.
Hallitusmiehet ivasivat häntä, koska he eivät uskoneet Jeesusta Jumalan Pojaksi, luvatuksi Messiaaksi. He odottivat yhteiskunnallista hallitsijaa, valitun kansan vapauttajaa vieraan vallan ikeestä. Tämän vuoksi Jeesuksen lunastustyötä ei voi rajata kansalliselle tasolle. Yhtä vähän kuin Jeesuksen lunastustyötä voi hämärtää kansainvälisellekään tasolle, koska se on vastaanotettava henkilökohtaisesti. Kun kristillisen kasvatuksen saanut henkilö eroaa kirkosta, se on hänen kannanottonsa Kristuksen lunastustyöhön. Tällä teollaan hän osoittaa, ettei hän usko Jeesusta Lunastajaksi, syntien sovittajaksi.. Jeesuksen lunastustyötä ei voida rajata viisaille ja ymmärtäväisillekään, sillä ainoat, jotka Jeesuksen kuolinkamppailua seuranneista uskoivat Jeesuksen Jumalan Pojaksi, olivat toinen ryöväreistä ja sadanpäämies.
Ristinryöväri pyysi kuollessaan: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Ryöväri tunnusti töillään ansainneensa ristinkuoleman. Tälle Jeesus lupaa pääsyn iankaikkiseen elämään. Jeesuksen lunastustyön voi rajata yhteen tehtävään: syntien sovitus. Se, joka ryövärin tavoin turvaa Kristuksen ristinkuolemallaan hankkimaan sovitukseen, hän on perivä iankaikkisen elämän.
Saattohoidon ihanne on tuskaton poistuminen elämästä. Kokkosen oopperassa Ukko-Paavon tuska on siinä, että viimeiselle puomille on mentävä yksin. Kuolemassa syntinen ihminen joutuu astumaan Pyhän Jumalan eteen. Tämä päivä on surun ja murheen päivä, koska se kertoo siitä tuskasta, joka Kristuksella oli meidän syntiemme tähden. Kuoleman ahdistava tuska on muuttuva paratiisin iloksi syntiselle, joka turvaa Kristuksen ristinkuolemaan, jolla hän lunasti meidät vapaiksi kuoleman vallasta.
Ryöväriä julkisena pahantekijänä ja sadanpäämiestä ristiinnaulitsemisen suorittaneiden sotilaiden johtajana voitaneen meidän ilmauksin kuvata vieraantuneiksi. He tunnustivat Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Tuskin omasta järjestään tai voimastaan. Jeesus oli rukoillut ristiinnaulitsijoittensa puolesta: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Pahoilla töillämme ja epäuskollamme olemme olleet vaatimassa Jeesusta ristiinnaulittavaksi ja ivaamassa kyvyttömyydestä estää pahan valta. Uskon heräämisen toivo on meilläkin, koska Jeesus rukoilee Isältä anteeksi meidänkin syntejämme antaessaan Isän käsiin henkensä meidänkin edestämme.