Hiljainen viikko – piinaviikko –kärsimyksen viikko
Hikisenä vuoteessaan, aamuyön unettomina tunteina. Päässä takoo: ”Tästä en enää selviä.”
Hiljaisen viikon maanantai. Getsemane.
Aiheetta epäilty. Koulukiusattu, työpaikkakiusattu, parisuhdekiusattu – kiusaajiensa syyttämänä.
Hiljaisen viikon tiistai. Syyteharkinta.
Vanhus, lapsi tai muuten vajaatuottoinen. Köyhä, kipeä tai vähälahjainen. Itsestään riippumattomista syistä, syrjäytynyt, syrjäytetty. Kiihkeä oikeustaistelija. Syylliseksi väitetty.
Hiljaisen viikon keskiviikko. Tuomio.
Ateria ystävien kanssa. Yhdessä jaettu, yhdessä kannettu elämä. Vielä on niitä, jotka välittävät!
Kiirastorstai. Ehtoollinen.
Ihminen jää yksin. Suree, ehkä surmataan. Luovuttaa. Kuolee. Siivotaan hautaan, pois silmistä.
Pitkäperjantai. Risti.
Hiljainen viikko – piinaviikko –kärsimyksen viikko. Se kuvaa ihmisen osaa ja elämää.
Viime vuosisadalla elänyt runoilija Juha Mannerkorpi (1915–1980) kirjoitti useita Kristuksen kärsimykseen viittaavia runoja. Ihmisen olemassaolo, sen kysymykset ja kipuilut olivat niissä keskeisimmin polttopisteessä. Yksi runo on nimeltä ”Eeli, Eeli, lama sabaktani” (1954). Se sisältää jo nimessään Kristuksen tuskanhuudon. Tuo tuskanhuuto ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”, on peräisin psalmirunosta (Ps. 22:2). Huuto on alkuaan kenen tahansa tuskan kuvaus.
Ahdistus ja tuska elämän polttavassa helteessä ovat Mannerkorven runon tunnetiloja. Runoilija vertaa ihmisen ahdistusta luonnon kärsimiseen kuivana kesänä. Koivu kellastuu kesken kesän. ”Ellei toivu, kuolkoon koivu./ Lahoo juuri, kolo jää.” Luonto on armoton, ihmiselle ja koivulle.
Runon puhuja päättelee:
”Ken on kerran/ tuotu päivän paahtimelle,/ kestänee sen tiiman verran/ minkä pantiin paahtumaan”. Jumala antaa paahdetta ja kärsimystä, mutta hän antaa myös voiman kestää sen. Tutussa virressä on sama ajatus: ”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina. Tähän turvaan yhä uudelleen.”
Mannerkorven runossa kärsimyksellä ja kysymyksillä on tarkoitus. Ne liittyvät kirkastumiseen. Runoilijan mukaan kirkastuminen tapahtuu eettisen kehittymisen kautta. Ihminen oivaltaa, että Kristuksen kärsimys ja luonnon universaali kärsimys kietoutuvat toisiinsa. Niitä ei voi erottaa toisistaan. ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?” on myös luonnon huuto.
Tämä luomakunnan huuto ja luotujen kärsimys ovat tulleet silmiemme eteen viime aikoina. Filippiineillä rantaan huuhtoutuneen kuolleen valaan vatsasta löytyi 40 kiloa muovipusseja. Luonto kouristelee ja sairastaa ihmisen itsekkyyden tähden.
Onko mahdollista, että näemme toisen ihmisen sekä luonnon kärsimyksen? Voimmeko luopua erilaisuuden pelosta ja tuhoavasta itsekkyydestä? Voimmeko oppia rakastamaan lähimmäistä ja luomakuntaa pyyteettömästi?
Mannerkorpi vastaa: ”sillä sitä varten on ihminen/ että hänessä hänen luojansa kärsimys/ hänen luotujen veljiensä/ hänen oma kärsimyksensä/ tietoiseksi tulisi”.
Mannerkorven runon mukaan ”ei ole luodun kärsimystä eriksensä/ ja luojan kärsimystä eriksensä”. Kun Jumala osallistuu kärsimykseen , Golgatan piinakallio muuttuu silloin kirkastusvuoreksi: ”Tässä olkoon maja,/ tässä, piinakalliolla/ sinulle yksi/ eliaalle yksi/ moosekselle yksi. / Tässä, Herra, tässä on/ meidän hyvä olla.”
Kristuksen kirkastuskokemuksessa Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle ilmestyivät Mooses ja Elia. Runoilija siirtää kirkastusvuoren tapahtumat Golgatalle ihmisten yhteistä kärsimystä kirkastamaan. Golgata voi olla myös Kirkastusvuori.
Pimeyden, kärsimyksen ja ihmisten vihan läpi pitkäperjantain evankeliumissa tihkuu myötätunto. Jeesuksen vierelle ristiinnaulittu rikollinen osoitti myötätuntoa Jeesukselle. Hän sanoi toiselle pahantekijälle: ”Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.”
”Tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Pahantekijä ymmärsi Jeesuksen viattoman kärsimyksen. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”
Nyt puolestaan Jeesus osoitti pahantekijälle myötätuntoa: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Jeesuksen ja ristiinnaulitun rikollisen välinen keskustelu kertoo, että myötätunto avaa oven paratiisiin. Jeesuksen toiminnassa myötätunto oli keskeisellä sijalla. Ehkä muistat, miten Vapahtaja osoitti myötätuntoa vierasmaalaiselle kanaanilaiselle naiselle. Tämä pyysi apua tyttärensä sairauteen. Jeesus kosketti ja paransi tyttären. Vapahtaja asetti naisen uskon esikuvaksi hurskaille juutalaisille.
Evankeliumi kertoo myös, miten Jeesus kohtasi ihmisiä ja kysyi heiltä: ”Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Jeesuksen myötätunto palautti monelle ihmisarvon ja avasi oven Jumalan yhteyteen.
Pahantekijälle Vapahtaja sanoi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Kristuksen risti rakensi sillan paratiisiin. Risti palautti yhteyden Jumalan ja ihmisen välille, sen yhteyden, joka syntiinlankeemuksessa oli rikkoutunut. Paratiisissa ollut harmonia Jumalan, ihmisen ja luomakunnan välillä vaihtui ristiriidaksi, kun ihminen lankesi. Pitkäperjantaina Golgatalla kärsimyksen ja kuoleman kautta tämä harmonia palautui. Kristus rakensi sillan täältä paratiisiin.
Jumalanpalveluksemme alussa kannoimme ristin kirkon alttarille. Laitoimme ristiin viisi ruusua. Ne ovat merkki siitä, että ihmisen rikkoma yhteys Jumalaan on ristillä palautettu. Golgatalle puhkeaa ruusuja. Maailmalla on toivo. Ihmisellä on toivo. Luomakunnalla on toivo.
Kristuksen tuomaa toivoa voimme jakaa eteenpäin. Voimme osoittaa myötätuntoa lähimmäiselle lähellä ja kaukana Jeesuksen esimerkin mukaan. Myös huokaava luomakunta odottaa myötätuntoa, että sekin pääsee kerran Jumalan lasten vapauteen.
Vapahtaja rukoilee puolestamme, kun tuhoamme itseämme ja luomakuntaa: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Paluu on mahdollinen. Voimme saada anteeksi. Voimme saada havahtumisen armon, että näemme vastuumme lähimmäisestä ja luomakunnasta.
Hiljainen viikko – piinaviikko –kärsimyksen viikko. Vapahtajan Jeesuksen kärsimys, ihmisen kärsimys, luomakunnan kärsimys. Nämä kaikki kietoutuvat toisiinsa.
Runoilija Juha Mannerkorven sanoin: ”sillä sitä varten on ihminen/ että hänessä hänen luojansa kärsimys/ hänen luotujen veljiensä/ hänen oma kärsimyksensä/ tietoiseksi tulisi”.
Herra, armahda meitä. Kristus armahda meitä. Herra, armahda meitä. Aamen.