Tänä vuonna Jeesuksen kärsimyshistoriaa on seurattu evankelista Luukkaan mukaan. Vaikka kaikki neljä evankeliumien kirjoittajaa kertovat samoista tapahtumista, on heillä omat korostuksensa. Näin on myös Luukkaan evankeliumissa. Pitkäperjantain evankeliumitekstissä tulee esille kaksi tärkeää painotusta.
Ensimmäinen Luukkaan erityiskorostus liittyy Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuihin rikollisiin. Matteus ja Markus kertovat, kuinka molemmat ryövärit pilkkasivat Jeesusta. Luukas sen sijaan esittää, että toinen pahantekijöistä asettui puolustamaan Jeesusta: Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: »Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!» Mutta toinen moitti häntä: »Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.» Ja hän sanoi: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.» Jeesus vastasi: »Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.»
Kärsimysevankeliumeista vain Luukas on kirjoittanut siitä armosta, jonka katuva ristin ryöväri sai osakseen vielä elämänsä viimeisillä hetkillä. Jeesuksen tarjoama pelastus on vastoin oikeudenmukaisuudella mittaamista. Rikollisen pelastuksessa tulee erityisen kirkkaasti näkyviin armo. Pelastus on täysin Jumalan lahjaa ilman ihmisen omaa ansiota. Ei ryövärin elämässä ollut mitään ansiokasta, ei hän voinut enää Jumalan edessä hyvittää mitään, ei selitellä tai yrittää puhua pahaa hyväksi. Ryöväri ainoastaan ilmaisi hätänsä ja pyysi yksinkertaisesti apua. Hän saattoi vain katsoa ristin Vapahtajaan ja pyytää:»Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.»
Sanat, jotka ryöväri kuuli Vapahtajaltaan, olivat yllättävät. Rikollisella ei ollut tarjota Jeesukselle mitään, vain katuvan ihmisen nöyrä pyyntö: ”Muista minua.” Mutta Jeesuksella on antaa lahjana kaikki, on antaa pelastus ja antaa taivas. Tässä on Jumalan armo syntistä kohtaan, pelastuksen lahja huonolle ja kelvottomalle.
Viime syksynä edesmennyt runoilija Anna-Maija Raittila on merkinnyt päiväkirjaansa pitkäperjantaiaamuna vuonna 1969: ”Jos Golgatalla oli herjausta ja ivaakin, niin eihän se ole niin tärkeää. Tärkeää oli se, että siellä oli Jeesus, joka kärsi sen herjauksen, pilkan ja ivan eikä sanallakaan vastannut siihen. Mutta vastasi heti ryövärille, joka avasi suunsa rukoukseen: ”Herra, muista minua.” (Vehnänjyvän päiväkirja 1963-1989)
Kukaan ei mene taivaaseen millään muulla kuin ryövärin armolla. 500-luvulla kilvoitellut pyhä Iisak Syyrialainen kirjoitti: ”Älä koskaan sano, että Jumala on oikeudenmukainen. Jos hän olisi oikeudenmukainen, olisit helvetissä. Luota vain hänen epäoikeudenmukaisuuteensa, joka on armoa, rakkautta ja anteeksiantoa.”Meillä ei ole osoittaa Jumalan edessä yhtään enempää omaa ansiotamme kuin ristin ryövärillä. Siksi meidänkin on suostuttava katsomaan ristiinnaulittua Vapahtajaa ja rukoiltava, että Jeesus muistaisi meitä valtakunnassaan. Siihen rukoukseen Jeesus vastaa. Kristuksen armoon saat luottaa.
Toinen evankelista Luukkaan erityiskorostus on ajanmääre ”tänään”. Se toistuu Luukkaan evankeliumissa poikkeuksellisen usein ja monesti kuin alleviivattuna. Suomenkielisessä Uuden testamentin käännöksessä Matteuksella sana esiintyy kolme kertaa, Markuksella kerran, Johanneksen evankeliumissa ei kertaakaan. Sen sijaan Luukkaan evankeliumissa ”tänään” esiintyy 12 kertaa. ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” (Luuk. 2:11) ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. 4:21) ”Me olemme tänään nähneet sellaista, mitä ei voisi todeksi uskoa.” (Luuk. 5:21) ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.” (Luuk. 19:9)
Nämä sanat liittyvät eri tilanteisiin. Kaikki ne kertovat Jeesuksen hyvistä teoista. Ne eivät ole ”huomenna”, vaan ”tänään”, eivät ”joskus”, eivät ”ehkä”, eivät ”toivottavasti”. Ne ovat varmasti, tässä ja juuri, nyt, siis ”tänään”.
Myös kärsimyshistoriassa esiintyy Luukkaalle tyypillinen sana ”tänään”. ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.” (Luuk. 22:34) Pitkäperjantai alkoi tuolla kukonlaululla ja Pietarin katkeralla itkulla. Toistamiseen sana ”tänään” esiintyy pitkäperjantain evankeliumissa Jeesuksen sanana katuvalle rikolliselle: »Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.»
Betlehemin seimeltä Golgatalle ja lopulta taivaaseen johtaa Jeesuksen pelastustie. Ristillä riippuva ryöväri oli ensimmäinen, joka uskoi ristiinnaulittuun Jeesukseen ja tästä uskosta sai elämän, ei joskus tulevaisuudessa, vaan tänään. Paratiisi eli taivas avattiin hänelle tässä ja nyt. Pelastus on läsnä juuri tässä, siellä missä syntinen pyytää Jeesusta avuksi.
Kuinka usein me elämme enemmän menneisyydessä tai tulevaisuudessa kuin tässä hetkessä. Puhumme siitä, kuinka ennen oli kaikki paremmin kuin nyt tai kuinka huominen muuttaa kaiken. Kun Jeesus puhui ristillä katuvalle rikolliselle, hän ei käyttänyt sanoja eilen ja huomenna. Hän sanoi: ”Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Näin Jeesus sanoo yhä edelleen jokaiselle syntejään katuvalle. Iankaikkinen elämä ei ala joskus kuoleman jälkeen tulevaisuudessa. Se on totta siellä, missä Jeesus on. Saksalainen teologi Gerhard Ebeling on sanonut viisaasti: ”Ei ole niin, että Jumala on siellä, missä on taivas, vaan taivas on siellä, missä on Jumala.”
Hyvät seurakuntalaiset. Kärsimyshistoriassa on evankelistoilla eri korostuksia. Mutta heillä on paljon enemmän yhteistä. Jokainen kertoo, kuinka pitkäperjantaina oli ristin juurelle kokoontunut runsaasti erilaisia ihmisiä. He suhtautuivat Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan eri tavoin.
Luukas toteaa lyhyesti ja asiallisen viileästi aikansa ihmisten suhtautumisesta Jeesuksen kärsimyshistoriaan: ”Ja kansa seisoi katselemassa.” (Luuk. 23:35) Tunnelma oli kuin sirkusnäytännössä. Jännittävää on, mutta ei tämä minua liikuta. Uteliaisuus oli ajanut kansan liikkeelle. Välillä kiinnostus yltyi kiihkoksi ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse” -huutoina. Mutta lopulta Golgatalla into laantui välinpitämättömyydeksi. Kansa seisoi katselemassa. Ja pääsiäisen ylösnousemusihmeen todistajina Jeesuksen haudalla ei enää ollut laajoja kansanjoukkoja. Jäädessään vain syrjästä katsojiksi ihmiset jäivät osattomiksi Jumalan valmistamasta pelastuksesta.
Jeesuksen aikalaisia kohdannut välinpitämättömyyden vaara uhkaa meitäkin. Hiljaisen viikon ja pääsiäisen sanomassa kaikki on tuttua, moneen kertaan kuultua. Helposti jäämme vain uskonnollisen seremonian sivustaseuraajiksi, joihin sopivat Luukkaan sanat: ”Ja kansa seisoi katselemassa.” Siksi Luukkaan erityiskorostukset ryövärin armosta ja pelastus tässä ja nyt ovat tärkeitä. Jumalan pelastavat teot eivät ole menneisyyttä, vaan nykyisyyttä. Pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumat ovat tämän hetken todellisuutta. Samasta syystä monet kärsimys- ja ylösnousemusvirret on runoiltu minä- tai me-muodossa. Aivan kuin runoilija olisi ollut silminnäkijänä paikanpäällä Jerusalemissa. Tai samaa painottaa se ikivanha tapa, jolla seurakuntalaiset tervehtivät toisiaan pääsiäisaamun koittaessa: ”Kristus on ylösnoussut!”
Hiljaisen viikon, pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumat ovat ainutkertaiset. Ne eivät koskaan toistu. Kuitenkaan tapahtumat eivät ole vain menneisyyttä emmekä me ole sivustakatsojia. Me olemme ristiinnaulinneet Herramme. Hän on kärsinyt meidän rangaistuksemme ja sovittanut meidän syntimme. Hän on kuollut meidän puolestamme. Ylösnousemuksellaan hän on murtanut kaiken pahan vallan ja avannut meille tien iankaikkiseen elämään.
Emme ole sivustakatsojia, näytelmän ulkopuolisia seuraajia. Jeesuksen kärsimyksessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kyse minusta, sinusta, meistä, meidän elämästämme ja toivostamme. Se Jumalan ihme, joka muutti pimeän pitkäperjantain pääsiäisaamuksi, koskee minua, sinua, koko maailmaa. Siinä on meidän toivomme elämässä ja kuolemassa.