Pitkäperjantai, Matt. 27:33-54, Henna Huppunen

Matt. 27: 33-54
Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.” Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: ”Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!” Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.” Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.” Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: ”Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.” Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!”
Yhdessä on helppo huutaa ja pilkata. Yhdessä on helppo olla voimakkaampi kuin yksin. On hienoa saada tukea toisilta. On hienoa kuulua porukkaan.
Jeesus ei kuulu porukkaan. Hän on yksin. On tullut hetki, jolloin kukaan ei auta. On tullut hetki, jolloin Jumalakin on lyöty.
Jeesus on ristillä. Vieressä on kaksi nöyryytettyä. Silti jokainen heistä on yksin.
Ristillä on paljon enemmän kuin Jeesus. Siellä on kieltämistä, toivottomuutta ja epäuskoa. Siellä on armottomuutta, kohtuuttomuutta ja piittaamattomuutta. Siellä on itsekkyyttä, vihaa ja kateutta. Jokainen on vienyt sinne jotain. Ja jokainen saa vaihtokauppana jotain. On valittavina rakkautta ja armoa, anteeksiantoa ja lohdutusta. On tarjolla elävää vettä, elämän leipää ja ovi, joka avataan kolkuttavalle. On hyvä paimen ja lammastarhan portti. On tie, totuus ja elämä.
On kyse siitä, mitä katsoo ja mitä ottaa vastaan. Ristillä on häväisty ja runneltu Jumalan Poika. Mutta siellä on myös maailman suurin ja vaikuttavin rakkaus. Siellä on tarjolla kaikki, mitä koskaan tarvitaan.