Pitkäperjantain evankeliumi vie meidät Golgatalle seuraamaan Jeesuksen kivuliasta kuolinkamppailua ristillä. Ristiinnaulitseminen ei sinällään ollut mikään ainutlaatuinen tapaus. Tuo julmin kuolemanrangaistus oli satoja vuosia käytössä Rooman imperiumissa karanneiden orjien ja kapinoivien provinssien vastarintaliikkeiden rankaisemiseksi. Tuhannet joutuivat jakamaan samanlaisen kidutuskuoleman kuin Jeesus. Mikä teki juuri Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta niin käänteentekevän tapahtuman?
Jeesuksen tultua teloitetuksi olivat hänen ystävänsä murheen, pelon ja epätoivon vallassa. Oliko kaikki ollutkin turhaa? Tähänkö toiveet raukesivat? Kahta yötä myöhemmin tunnelma alkoi nopeasti muuttua, murhe vaihtui riemuksi. Hauta olikin tyhjä ja pian ystävät saivat kohdata kuolleista nousseen Jeesuksen ihan kasvotusten. Alettiin ymmärtää, että Jeesuksen ristinkuolema ei ollutkaan väärinymmärretyn totuudenpuhujan marttyyrikuolema oikeusmurhan uhrina, vaan erityinen Jumalan pelastusteko. Jumalan ja ihmisen suhteessa oli tapahtunut jotakin mullistavaa. Vaikka ristin salaisuus ei ehkä kokonaan voikaan aueta meille kuolevaisille, kehittyi pian neljä näkökulmaa Kristuksen kärsimisen ja kuoleman ymmärtämiseen. Nämä käsitteet ovat: uhri, lunastus, sovitus ja pelastus.
Jeesuksen opetuslapset olivat juutalaisia, joten heille oli Jerusalemin temppelin uhripalvelus luonteva lähtökohta tarkastella Jeesuksen kuoleman merkitystä. Sijaisuhrin ajatus tuli ensi kerran ilmi jo kantaisä Abrahamin uhrissa. Abraham sai Jumalalta käskyn uhrata rakas poikansa Iisak, tuo lupausten lapsi. Raskain sydämin, mutta kuuliaisena valmistautui Abraham tuon julmalta tuntuvan käskyn täyttämään. Silloin Jumala lähetti uhripaikalle oinaan uhrattavaksi Iisakin sijasta. Mooseksen laki sitten sääti tarkasti temppelissä toimitettavista uhreista, joilla toisaalta haettiin Jumalalta syntien anteeksiantoa, toisaalta kiitettiin Jumalan hyvistä lahjoista. Ihmisuhrit laki mitä ankarimmin kielsi. Uhrieläimistä, uhraamisen tavoista ja ajoista oli tarkat säädökset. Tavallisin uhrieläin oli virheetön vuoden vanha uroskaritsa.
Kun Jeesus tuli Johannes Kastajan kastettavaksi, näki Johannes profeetallisella katseella Jeesuksen tehtävän, kun hän Jeesusta osoittaen sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” (Joh. 1:28) Ja Ilmestyskirjan näyissä Kristus nähdään teurastetun Karitsan hahmossa, joka istuu Jumalan valtaistuimella ja jota pyhien joukot ylistävät. Heprealaiskirje käsittelee uhriteemaa syvällisesti. Sen sanoma tiivistyy näin: ”Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden, vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:28) Kristus on siis lopullinen, kertakaikkinen ja täydellinen uhri kaikkien aikojen kaikkien ihmisten kaikkien syntien sovittamiseksi.
Toinen näkökulma ristin merkitykseen on lunastus. Suomen kieleen vakiintunut nimitys Vapahtaja viittaa orjan vapaaksi lunastamiseen. Jeesus itse luonnehti tehtäväänsä näin: ”Jokainen, joka syntiä tekee, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8:34-36) Tämän ajatuksen taustana on antiikin Roomassa vallinnut oikeuskäytäntö. Orjia oli valtakunnan asukkaista ehkä ainakin kolmannes. Orjaksi saattoi joutua eri syistä, mm. maksamattomien velkojen takia. Velkaorja voi vapautua orjuudesta, jos löytyi joku sukulainen tai ystävä, joka suostui maksamaan velkarästit korkoineen velanantajalle. Ristillä Jeesus maksoi kalleimman mahdollisen hinnan synnin orjien vapaaksi lunastamiseksi.
Kolmas käsite on sovitus. Se liittyy ajatukseen viimeisestä tuomiosta ja Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Jumalan sana antaa ohjeet siitä, miten elämää tulisi elää. Jeesuksen opetuspuhe viimeisellä tuomiolla tapahtuvasta erottelusta painottaa sitä, että Jumalan lain ydin on rakkauden käsky. Kadotustuomio uhkaa niitä, jotka ohittavat ja laiminlyövät apua tarvitsevat lähimmäisensä, vaikka voisivatkin heitä auttaa. Jumalan sana kertoo myös, mikä on Jumalan uhmaamisen rangaistus: ”Synnin palkka on kuolema.”
Tämän elämän jälkeen jokainen ihminen joutuu tilille siitä, miten on elämänsä elänyt. Ilmestyskirja kuvaa viimeistä tuomiota näin: ”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.” (Ilm. 20:11-12) Eipä taida kukaan tuosta tilintarkastuksesta selvitä puhtain paperein. Jumalan tuomioistuin kyllä jakaa oikeutta, mutta siellä voidaan myös julistaa armahdus. Armahdus perustuu siihen, että elämän kirjassa onkin merkintä: tämän ihmisen ansaitsema rangaistus on jo suoritettu hänen puolestaan Golgatan ristillä. Jeesus itse vakuuttaa: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen ei tuomita.” (Joh. 3:17-18)
Jeesus on siis myös pelastaja, joka pelastaa omansa hukkumasta kadotukseen. Ylösnoussut Jeesus sanoi kastekäskyssään Markuksen mukaan näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille kansoille. Joka sen uskoo, ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, tuomitaan kadotukseen.” Ja Paavali määrittelee pelastavan uskon näin: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10: 9-10) Ja epäilijöitä hän vielä rohkaisee: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu.” (Room. 9:13) Ajatus hukkumiselta pelastumisesta on meille Pohjolan asukkaille ehkä helpomminkin avautuva kuin lämpimän etelän ihmisille. Jos talvella putoat heikkoihin jäihin, voi pelastua, kun mukana on ystävä, joka rannalta ojentaa käden tai heittää köyden, niin että pääset kuivalle maalle. Jeesus on tällainen auttava käsi, joka pelastaa meitä syntisiä hukkumasta kadotukseen. Virressä lauletaan Jeesuksesta:
”Minut kallisti hän osti, minut nosti, kadotuksen kuopasta.” (VK 307:1)
Ristille lyöty ja ylösnoussut Jeesus Kristus on siis uhri meidän sijastamme, lunastajamme synnin orjuudesta, ansaitun rangaistuksemme suorittanut sovittaja ja pelastajamme kadotuksesta. Ristillä tapahtui se, mitä Luther luonnehti ”autuaaksi vaihtokaupaksi”: Jeesus otti kantaakseen minulle kuuluvan rangaistuksen ja antoi vastineeksi oman vanhurskautensa, jonka turvin minulla syntiselläkin on pääsy taivaan iloon. Siksi pitkäperjantai on myös Suuri perjantai, niin kuin ortodoksit sanovat ja jopa Hyvä perjantai, Good Friday, kuten englanninkielisessä maailmassa sanotaan. Risti muuttui tappion ja häpeän merkistä elämän ja toivon merkiksi.