Pitkäperjantai, Mt. 27: 33 – 54, Esko Väyrynen

JUMALAN VALITTU juo kärsimyksen kalkin, josta psalmilaulaja ennusti: ”He juottavat minulle hapanviiniä” Ps. 69:22.
Maaherran sotilaat eli muukalaiset vartioivat Jeesusta ristillä, Golgatalla samoin kuin myös haudalla, Getsemanessa. Sotilaat kirjoittivat ristiinnaulitun syytteenkin. Tämä kaikki merkitsee, että muukalaiset, roomalaiset sotilaat, ovat saaneet käsiinsä valitun kansan, juutalaisten, hylkäämän JUMALAN VALITUN. Jumalan valittu on sekä omien, juutalaisten, valitun kansan hylkäämä että muukalaisten pilkkaama, häpäisemä ja kiduttama. JUMALAN VALITTU on myös Jumalan hylkäämä, koskapa kiusaaja ohi kulkevien suulla hokee: auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika.
Samalla tavalla kiusaaja vetosi Jeesukseen silloin, kun hän oli erämaassa perkeleen kiusattavana 40 päivää ja 40 yötä. Jos Jeesus suostuisi ohi kulkevien houkutuksiin, hän hylkäisi Isän hänelle antaman kärsimyksen maljan. Se, että hän ei ristilläkään langennut ihmisten vetoomuksiin, osoittaa hänen olevan Jumalan Poika. Hän oli kuuliainen Isän antamalle tehtävälle ja näin hän osoitti olevansa Jumalan Poika. Kiusauksen kestämällä Jeesus todisti olevansa Jumalan Poika. Kiusaaja kyllä tiesi sen, koska se ei koskaan aikaisemmin ollut epäonnistunut houkutuksissaan. Jo Paratiisissa se onnistui. Nyt toteutui ennustus, joka käärmeelle lausuttiin syntiinlankeemuksen tapahduttua: vaimon siemen on polkeva rikki sinun pääsi.
Kiusaajan houkutukset ristillä voittanut Kristus osoitti olevansa käärmettä väkevämpi.
Ensimmäinen Aadam rikkoi Jumalan tahdon ja suostui kiusaajan tahtoon. Toinen Aadam, ristillä kärsivä Kristus, kesti kiusaajan houkutukset. Jeesus kesti, koska me emme kestä, Jeesus kesti meidän tähtemme. Jumalan valittu oli valitun kansan hylkäämä ja muukalaisten pilkkaama, häpäisemä ja kiduttama meidän tähtemme.
Silloin, kun me näemme syyllisyyttä ja vihaa omassa itsessämme, silloin me olemme jo päässeet osallisiksi Kristuksen kärsimästä tuskasta ja häpeästä. Meidän ei tarvitse etsiä omaa itseämme kauempaa esimerkkejä siitä, miten helppo on yleensä nähdä syy ulkopuolisissa.
Ystävä, työtoveri tai naapuri tekee sitä tai tätä. Hän on siihen ja siihen syyllinen. Syyttelyn aiheita on loputtomiin. Jos nyt kanssaihmisiä ei voisi syyttää, niin ainakin kirkko on vikapää.
Niin kauan kuin meillä, sinulla tai minulla, on syyttelyn mieli, niin kauan Kristuksen ristinkärsimykset ovat meidän kohdallamme olleet turhaa. Me olemme silloin Jeesuksen hylänneen valitun kansan ja hänet ristiinnaulanneiden muukalaisten joukossa häntä hylkäämässä. Me olemme silloin vaatimassa vain hylkääjien tavoin todistusta, puolustautumista syytöksiä vastaan. Mutta emme huomaakaan, että alistumalla sekä ihmisten että Jumalan hyljättävänä oloon Jeesus todisti täyttävänsä Jumalan tahdon.
Jos Jeesus ei olisi alistunut häväistävksi, niin se olisi meidän osamme Jumalan edessä. Kun Jumala ei pelastanut ainokaista Poikaansa häpeälliseltä ristinkuolemalta, niin tämä pelastaa meidät iankaikkiselta kuolemalta.-
Tuntikausia ristillä roikkunut Jumalan ja ihmisten hylkäämä Jumalan Valittu huutaa sitä tuskaa, minkä meidän syntiemme aiheuttama hylkäystuomio aiheuttaa. Silloin ratkaistiin viimeisen tuomion lopputulos meidän hyväksemme. Jeesuksen kokeman hyljättynä olemisen seurauksena viimeisenä päivänä meille syyllisille julistetaan vapauttava tuomio.
Tämä on tullut omalle kohdallemme todeksi silloin, kun huomaame itse joutuneemme syyllisiksi tai vianalaisiksi. Siinä vaiheessa meistä on kadonnut tyystin syyttävä ja vikoileva mieli. Me olemme joutuneet armoa pyytävän paikalle. Silloin meillä ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin turvautua häneen, joka Golgatan ristillä kärsi meidän puolestamme Jumalan vihan ja hyljätyksi tulon. Muukalaiset, me Jumalan vastustajat, joudumme oman syyllisyytemme paljastuessa tunnustamaan Jumalan Valitun ainoaksi mahdollisuudeksemme pelastua Jumalan vanhurskaalta tuomiolta.