Rakkaat seurakuntalaiset
Pyhäinpäivä on kirkkovuodessa se sunnuntai, jolloin meidän ajatuksemme siirtyvät taivaaseen, jos ne nyt yleensä voivat taivaaseen asti yltää.
On vaikeaa on ajatella sitä, mikä tai minkälainen todellisuus taivas on. Sen voimme uskoa ja sydämessämme muistaa, että monet ovat kulkeneet ennen meitä kohti taivasta.
Ilmestyskirjan Raamatunkappaleessa, joka äsken luettiin, kerrotaan taivaasta: siellä on elämän veden virta, karitsan valtaistuin, elämän puu, joka antaa hedelmiä kerran kuussa ja jonka lehdistä kaikki kansat saavat terveyden Kukaan ei enää ole kirouksen kahleessa eikä yötä enää ole, ja kaikki palvelevat Jumalaa.
Sitten tulevat merkilliset Ilmestyskirjan sanat: ”he saavat nähdä hänen kasvonsa ja heidän otsassaan on hänen nimensä”. Näitä sanoja myös Akateeminen Laulu käytti psalmin alussa ja lopussa. ”Heidän otsassaan on hänen nimensä.” Merkillinen sana.
Oletteko kuulleet siitä suomalaisesta miehestä, joka parikymmentä vuotta sitten teki matkan Moskovaan. Kuinka ollakaan miehelle tarjoutui tilaisuus nähdä ja tavata silloinen Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov. Muistatte varmasti, minkä näköinen mies Gorbatshov oli: komea iso mies, jolla oli kalju pää, korkea otsa, otsassa iso ruskea syntymämerkki, joka oli kuin Gorbatshovin tavaramerkki. Suomalainen matkamies ihaili Gorbatshovia, palasi innostuneena Suomeen takaisin ja meni parturiin. Parturille mies esitti toivomuksen: voisitteko ajaa tukkani kaljuksi ja tehdä siihen ruskean merkin, samanlaisen kuin Gorbatshovilla oli. Parturi ihmetteli ja kysyi, mitä varten tuollainen merkki. ”No kun ne Moskovassa sanoivat, että teiltä puuttuu päästä jotakin.”
Ihmisen pää on muistin, järjen ja ymmärryksen paikka. Jos me unohdamme jonkun asian, saatamme lyödä kätemme otsaan ja sanoa: ”voi mahdotonta, minun olisi pitänyt se muistaa”. Päällään ihminen muistaa asioita, menneitä tapahtumia. Pää on myös järjen ja ymmärryksen paikka. Jos ihmistä pidetään järkevänä, hänestä sanotaan, että hänellä on järki päässä tai että hänellä on terävä pää.
Mutta pää ei ole vain järjen ja älyn paikka, vaan se on myös ymmärryksen ja harkinnan paikka. On monia ihmisiä, joista ei voi sanoa, että he ovat älykkäitä, mutta heistä voidaan sanoa, että heillä on elämänviisautta. Heillä on päässään paljon elämänkokemusta, harkintaa ja ymmärrystä. Usein harkinta onkin paljon enemmän kuin pelkkä äly ja järki. Pää on tärkeä osa ihmisen ruumista ja koko ihmisen elämää.
”Heidän otsassaan on hänen nimensä.” Mitähän tämä Raamatun sana mahtaa tarkoittaa? Ilmestyskirja tuskin puhuu muistista, järjestä, ymmärryksestä, vaan jostakin aivan muusta. Millä tavalla voi olla mahdollista, että ihmisen otsassa on Jumalan nimi? Voisiko meillä jo tässä elämässä olla otsassa Jumalan nimi?
Muistakaapa, mitä pyhässä kasteessa tapahtuu. Kasteessa pappi sanoo: ”Ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi sen todistukseksi, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut sinut opetuslapsekseen.” Meidän otsaamme, meidän kasvoihimme, meidän päähämme on elämän alussa piirretty ristinmerkki, Kristuksen, Jumalan pojan merkki. ”Heidän otsassaan on hänen nimensä.”
Tai ajatelkaa äitiä, joka laskee kätensä lapsen pään päälle ja laulaa: ”Levolle laskeun Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.” Äidin käsi on jo pienenä siunannut meitä kohti sitä taivaan kotia, jossa olevista sanotaan: ”heidän otsassaan on hänen nimensä”.
Tai ajatelkaa, kuinka monta kertaa ihmisen elämään on tullut siunaus sen kautta, että joku on laskenut kätensä meidän päämme päälle. Konfirmaatiossa tai avioliittoon vihkimisessä tai monessa muussa siunauksen tapahtumassa.
”Heidän otsassaan on hänen nimensä.” Ei siis vain vasta taivaassa, vaan jo tässä ajassa meidän otsassamme voi olla Jumalan nimi. Tänään teidätkin, rakkaat papiksi vihittävät, siunataan ja vihitään siten, että teidän päänne päälle pannaan kädet ja lausutaan: ”Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki siunatkoon teitä ja pyhittäköön teidät palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.” Jälleen voimme sanoa: ”heidän otsassaan on hänen nimensä”.
Tottakai pappi tarvitsee päätä jo ammattinsa osaamiseen. Sitä varten teidät on koulutettu, sitä varten te olette opiskelleet, sitä varten te olette harjoittaneet tutkimusta, sitä varten te ajattelette, että osaisitte ammattinne. Papilla pitää olla älliä päässä, harkintaa ennen muuta.
Mutta pappeuden syvin merkitys on se, että teidät siunataan ja vihitään siihen virkaan johon te olette kutsun saaneet. ´”Heidän otsassaan on hänen nimensä.” Raamatussa ei sanota, että he piirtävät otsaansa Jumalan nimen tai että he hankkivat otsaansa Jumalan nimen. Raamattu sanoo, että heidän otsassaan ”on” hänen nimensä.
Jumalan nimeä ei oteta, vaan se saadaan. Siunausta ei tienata eikä hankita, vaan se saadaan. Ilmestyskirja puhuu siitä, että Jumala on ensin. Jumala antaa ja saa aikaan. Me ihmiset vastaanotamme ja saamme. Me emme lähde Jumalan luokse, vaan Jumala tulee meidän luoksemme. Me emme ota Jumalan nimeä itsellemme emmekä sitä hanki, vaan me saamme sen lahjaksi. Tässä on koko pyhän evankeliumin suuri salaisuus: Jumala on, hänen nimensä on.
Jumala armahtaa, Jumala tulee, Jumala vie perille. Kun te, rakkaat papiksi vihittävät, työssänne muistatte, että Jumala kulkee teidän edellänne ettekä te Jumalan edellä, silloin teidän kaikkien työtä ja teitä itseänne seuraa siunaus, sinua Jaakko, Martti, Laura, Minna, Aaro ja Aija. Kaikkivaltias ja armollinen Jumala olkoon teidän kanssanne.