Kuka näkee Jumalan?
Voiko joku nähdä Jumalan? Kiehtova – ja pelottavakin ajatus, eikö totta? Nähdä hänet jolla on käsissään aika ja ikuisuus.
Pyhäinpäivän evankeliumissa on yksi kohta jossa Jeesus lupaa: Autuaita ovat puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
On siis heitä jotka voivat nähdä Jumalan. Puhdassydämiset.
Reilut 60 vuotta sitten Neuvostoliitto lähetti avaruuteen miehitetyn raketin. Yksi kosmonauteista oli Juri Gagarin. Hän totesi laskeuduttuaan avaruusmatkalta maan pinnalle: ”En nähnyt avaruudessa Jumalaa.” Hän halusi näin todistaa ateistisen maailmankuvan oikeaksi: Jumalaa ei ole olemassa!
Gagarinin jälkeen on muitakin jotka ovat käyneet avaruudessa. Eikä kukaan heistä ole nähnyt Jumalaa.
Tavallaan he ovat oikeassa. Kukaan ihminen ei ole nähnyt Jumalaa. Kenenkään silmien verkkokalvolle ei ole piirtynyt Jumalan hahmoa. Silmämme eivät kykene havaitsemaan Kaikkivaltiasta.
Mutta Jeesus väittää että on heitä jotka näkevät Jumalan. Mitä hän tarkoittaa?
Kun Jeesus puhuu näkemisestä, hänellä ei ole mielessä silmillä, sen pupilleilla katsominen. Hän puhuu toisenlaisesta näkemisestä, sellaisesta joka on mahdollista puhdassydämisille.
Moni meistä on varmaan lukenut joskus Pikku prinssi –kirjan. Se on ranskalaisen kirjailijan Antoine de Saint-Exupéryn sotien aikana julkaisema pienoisromaani. Kirja kertoo vertauksien avulla ihmisen onnen tavoittelusta.
Pikku Prinssi kiertää avaruudessa useita tähtiä ja saapuu sitten maahan. Se osoittautuu autioksi ja ankeaksi paikaksi. Sinne Pikku Prinssi tuo valoa harmauden, ihmisten ristiriitojen ja vihankin keskelle. Hän ystävystyy joidenkin eläinten kanssa ja oppii niiltä viisautta ja hyvyyttä. Hän oppii ymmärtämään ettei tärkeimpiä asioita näe silmillä. Vain sydämellään voi nähdä hyvin.
Vain sydämellä voi nähdä hyvin. Eikö tämä viisaus ole lähellä sitä mitä Jeesus opetti:
Autuaita ovat puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Vain puhtaalla sydämellä voi nähdä hyvin. Sillä voi nähdä myös Jumalan.
Kenellä on puhdas sydän? Pitääkö olla hyvä ja virheetön? Pitääkö parantaa elämäntapoja ja olla ystävällisempi toisille? Onko puhdassydämisyys elämän valkaisemista?
Ei. Jeesus opettaa että puhdassydäminen on hengessään köyhä. Häneltä puuttuu ansioita joilla voisi kuorruttaa ja kiillottaa sisimpänsä. Puhdassydämisellä on vanhurskauden nälkä ja jano. Hän kaipaa elämäänsä oikeamielisyyttä ja rauhaa. Sydän on puhdistettu omista ponnistuksista ja yrityksistä. Puhdassydäminen kääntää katseen itsestä pois ja kääntyy Jumalan puoleen. Hän turvaa yksin Jumalaan ja luottaa hänen apuunsa. Muuta hänellä ei ole.
Virsi 631:1
Oi Herra, jos mä matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sun saan!
Oi, jos mä kerran
näkisin Herran
kunniassaan!
Tätä virttä on laulettu monessa teidän läheistenne hautajaisissa kuluneen vuoden aikana. Siinä on kaipuu Jumalan näkemisestä lopulla matkaa. Jos aikaisemmin Jumalaa ei ole voinut nähdä, niin näkisi edes lopussa.
Wilhelmi Malmivaara kirjoitti tämän virren 110 vuotta sitten kun häneltä kuoli vaimo ja kaksi tytärtä lavantautiin. Suru pudotti papin synkkään yöhön. Hän ei voinut muuta kuin huutaa Jumalan puoleen ja odottaa häneltä apua.
Ehkä sinäkin olet kokenut jotain samaa kuin Malmivaara. Ehkä läheisen menettäminen on pakottanut etsimään Jumalaa, kaipaamaan lohdutusta, Jumalan näkemistä.
Uskon että jotain tällaista mielentilaa Jeesus tarkoitti kun hän puhui puhdassydämisistä. He saavat nähdä Jumalan.
Jobin kirjassa on riipaiseva mutta lohdullinen kuvaus Jumalan näkemisen kaipuusta:
Job 19: 25-27
Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.
Virsi 631:6
Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss’ ystäväini ja omaisten
mä päästä kerran
luo armon Herran.
Oi saanhan sen!