Haemme Jeesuksen autuaaksijulistuksesta helposti yleisinhimillistä näkökulmaa tähän maailmaan. Köyhyyttä kärsivät ihmiset herättävät meissä myötätuntoa. Samoin autamme murheellisia. Arvostamme kärsivällisiä.
Jeesuksen puheet vanhurskaudesta ja puhdassydämisistä ovat jo paljon vaikeampia. Emme oikein tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Sanat kuten vanhurskaus tai puhdassydäminen saavat meidät epäilevälle kannalle. Meidän on vaikea luottaa tämmöisiin hurskaisiin ja puhdassydämisiin rauhantekijöihin. Se on mielestämme itsensä korottamista.
Jeesus ei kuitenkaan tarkoita ulkokuoren kiillotusta. Jeesus ei lupaa meille mainetta ja kunniaa tässä elämässä. Jeesus ennustaa, että joudumme kokemaan elämässämme kovia asioita.
Onni ja autuus
Jeesus puhuu autuudesta. Autuus on outo sana. Se on vähän eri kuin onni. Onni koetaan ehkä hieman tavallisempana tämän puoleisena asiana. Autuuden liitämme iankaikkisuuteen. Onnea voimme etsiä tavaroista ja saavutuksista. Onnen etsijät kuvittelevat tulevansa onnelliseksi, kun heillä on jotakin. Kuitenkin onni on heidän elämässään aina askeleen verran edellä. Onnea voimme kokea vain häviävän pienen hetken.
Autuus ei kasva meissä. Se ei tule meihin tarttumalla tai kaatamalla. Kannettu vesi ei pysy kaivossa. Autuus kasvaa meissä Jeesuksen nimen tähden. ”…kun teitä minun nimeni tähden…” Me emme ole itsestämme autuaita.
Autuuteni
Jeesus on autuuden lähde. Jeesuksessa kasvaa armeliaisuus, puhdassydämisyys ja rauhantekijän mieli, joka ei ole mainetta ja kunniaa varten, vaan vieruskaveriamme varten. Mikään näistä hyveistä ei tule elämäämme. Ne tulevat lahjaksi, kun me luovumme maineen, kunnian ja kaiken ajallisesti merkittävän tavoittelusta. Ne tulevat Jeesuksen Kristuksen vaikutuksesta.
Autuutta emme tavoita. Autuus tavoittaa meidät, kun maltamme luopua haluamasta aina vain enemmän tässä elämässä. Autuuteen riittää, että ei ole mitään. Autuuteen riittää, että antaa olla. Autuuteen riittää, että luopuu. Sitten saamme olla nähdä, että meitä kannetaan. Sitten voimme kokea, että kelpaamme. Sitten voit tuntea olevamme jotakin; Luojan luomia, Jumalan lapsia ja Jumalan omia. Olemme pyhä.
Kuolinvuoteella
Monet meistä tänään kaipaamme ihmistä, joka on poistunut elämästämme. Kenties olemme olleet hänen vierellään viimeiseen asti.
Mitä me tarvitsimme hänen vierellään?
Mitä hän tarvitsi?
Tässä maailmassa ei ollut mitään sellaista, mitä hän olisi tarvinnut. Ei ollut sellaista paikkaa, mihin hän olisi voinut mennä. Ei ollut sellaista asiaa, mikä olisi voinut häntä ilahduttaa tai tarjota hänelle, tai meille lohdutuksen.
Siinäkin hetkessä voi olla autuas. Kuolinvuoteen äärellä saamme levätä Jumalan iankaikkisilla käsivarsilla. Silläkin hetkessä olemme Jumalan lapsia ja hänen omiaan. Silloinkin olemme pyhiä. Jeesus on meidän autuutemme. Hän on hankkinut meille Jumalan lapsen oikeudet. Siksi saamme olla pyhiä. Olemme pyhiä Jeesuksen Kristuksen tähden. Jeesuksen tähden olemme ja elämämme, maanpäällisen vaelluksemme viimeisenkin päivän jälkeen.
Olemme pyhiä Jeesuksen tähden
Väistämättömän äärellä ei ole muuta autuutta kuin Jumalan armo Jeesuksessa. Jeesuksessa kaikki mitä vielä tarvitsemme, tulee täytetyiksi. Kuoleman äärellä ei ole muuta lohdutusta, kuin Jeesuksen iankaikkisen elämän sanat. Lähdön hetkellä ole muuta paikkaa kuin tulla taivaan kotiin iankaikkisen armon turviin.
Tänään syttyy kynttilä edesmenneen rakkaamme muistoksi. Se kertoo meille, että hän on Pyhä Jeesuksen tähden. Hänen on nyt taivasten valtakunta. Saamme kaivata häntä jälleennäkemisen toivossa.