Tämän pyhäipäivän teksti on tutusta Jeesuksen vuorisaarnasta. Nämä autuaaksijulistamiset ovat monelle ehkä liiankin tuttuja. Liian tuttuja siinä mielessä, että Raamattua lukiessa ei niiden sisältöön enää jaksa tutkien paneutua – ajatellaan, että kyllähän minä tuon osaan. Ainakin itselläni oli tämä asenne. Kun sitten selitysteosten kanssa analysoin tekstiä tätä saarnaa varten, oli löytämisen ilo melkoinen. Vanhasta tutusta tekstistä löytyi aivan uusia ja tuoreita näköaloja.
Tekstimme puhuu kristityistä, mutta vielä enemmän Jeesus siinä kertoo itsestään. Usein ajatellaan näiden autuaaksijulistemisten olevan eräänlainen kuvaus mallikristitystä – siihen tapaan, että pitää, olla hengessä köyhä, jotta saisi paikan taivasten valtakunnasta. Tämä ajatus on tässä yhteydessä kuitenkin harhaanjohtava. Tekstin keskuksena ei ole ihminen, vaan Herra itse.
Vuorisaarnaa tutkiessamme meidän on syytä huomata kolme seikkaa: ensiksikin Matteus viittaa jatkuvasti Vanhaan testamenttiin ja etsii sieltä esikuvia. Toiseksi – Vanhan testamentin esikuvien mukaan saarna pidettiin vuorella – ilmoituksen paikalle. Kolmanneksi, saarna on aivan Jeesuksen julkisen toiminnan alussa. Kaikista näistä voimme päätellä että vuorisaarnalla, on jokin erityinen merkitys Matteuksen evankeliumissa.
Vuorisaarna on eräänlainen Jeesuksen ohjelmajulistus – hallitusohjelma. Hän on uusi todellinen Kuningas ja tässä hän ilmoittaa hallitusohjelmansa. Luukas kertoo samantyyppisestä ohjelmajulistuksesta Nasaretin synagogassa Luuk 4:16-21:
16Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, 77ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
18Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
19ja julistamaan Herran riemuvuotta.
20Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. 21Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Tämä on taustalla myös vuorisaarnassa: Jeesus tuo evankeliumin sanoman hengessä köyhille, murheellisille, maan hiljaisille, oikeudenmukaisuutta kaipaaville eli Galilean halveksitulle kansanosalle. Maakunnalle, jonka asukkaita ei Jerusalemista käsin pidetty minkään arvoisina. Puhuttiinkin ”pakanain Galileasta.’ Nämä kelpaamattomat Jeesus otti omikseen.
Kun vietämme tänään Pyhäinpäivää, moni on varmaan miettinyt useinkin keiden päivä se on. Onko se pyhimysten ja ammoin kuolleiden marttyyrien muistopäivä vai onko se vain päivä jolloin on totuttu viettämään vainajien muistojuhlaa? Se on kaikkea tätä mutta se on vielä enemmänkin: se on kaikkien kristittyjen päivä. Jokainen kristitty on pyhä, mutta hän ei ole sitä omatekoisesti. Ei meilläkään ole ansioita tuotavina Jumalalle, niin kuin ei ollut Galilean kansallakaan. Myös me saamme vanhurskautemme lahjaksi uudelta Kuninkaalta.
Luther käyttää tässä yhteydessä sanontaa ”vieras vanhurskaus” – me emme kelpaa Jumalalle oman hengellisyytemme perusteella tai oman seurakunta-aktiivisuutemme pohjalta. Emme myöskään kelpaa sen perusteella, että kiivailisimme oikean opin puolesta. Ei – Jumala pelastaa meidät siksi, että meillä nimenomaan ei ole omaa vanhurskautta. Me saamme olla syntisiä, huonoja kristittyjä, jotka tuntevat puutteellisuutensa Jumalan ja ihmisten edessä. Silti olemme pyhiä. Pyhiä siksi, että Jumala on ottanut meidät omikseen Kristuksen tähden.
Tekstiin liittyy myös kehotuksen sana. Kun Jeesus julistaa autuaiksi laupiaat, puhdassydämiset ja rauhantekijät, on tarkoituksena muistuttaa, ettei meille Jumalalta tuleva rakkaus saa jäädä meihin, vaan sen on annettava virrata meidän lävitsemme. Laupeus, puhdassydämisyys ja rauha ovat Messiaan ominaisuuksia, mutta niitä odotetaan myös hänen palvelijoiltaan. Ei taaskaan niin, että me tuottaisimme ne itsestämme vaan me vain jaamme sitä, mitä, saamme Mestariltamme.
Tekstimme viimeinen kolmannes muistuttaa meitä, ettei tuo Jeesuksen lupaama autuus ole onnea vailla mitään huolia. Pikemminkin se on lupaus Hänen läsnäolostaan vaikeuksiemme keskellä.
Kun Jeesus ylistää opetuslapsiaan autuaiksi siksi, että, heitä tullaan vainoamaan Hänen tähtensä, on taustalla kaksi asiaa: Jokainen, joka pyrkii toteuttamaan Jumalan tahtoa, joutuu yleensä yhteiskunnan valtaapitävien hampaisiin. Syynä on se, että Jumalan vaatima oikeudenmukaisuus on ehdotonta eikä siinä ole poliittista neuvotteluvaraa.
Toinen syy kristityllä iloita vainosta on se, että meillä on palkkamme taivaassa. Me emme elä vain tätä elämää, vaan elämämme jatkuu myös ajan rajan tuolla puolen. Minä en loppujen lopuksi tee töitä Nurmijärven seurakunnalle tai edes Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, vaan Herrani on piispoja ja tuomiokapituleja paljon korkeampi viskaali. Häntä ja yksin Häntä me kaikki seuraamme – emme jotain vajavaisten ihmisten organisaatiota. Ja Häneltä me saamme palkkamme.
Täällä ajassa saamme vain aavistuksen siitä, mikä meitä odottaa kun pääsemme katsomaan Jumalaa kasvoista kasvoihin. Paavalin sanoja käyttääkseni: Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. (1 Kor 13:12)
Moni on varmasti tullut tänään tänne mielessään poisnukkuneet rakkaansa. Meidän on tänään hyvä muistaa se, että rakkaamme eivät ole häipyneet olemattomiin, vaan he saavat olla Herramme ja Mestarimme seurassa. He ovet purjehduksensa purjehtineet ja päässeet perille siihen satamaan, johon mekin olemme matkalla.
Minua on monesti lohduttanut pelastusarmeijalaisten käyttämä sanonta kuolinilmoituksissaan: ”ylennetty iankaikkisuuteen.” Siinä on jotain siitä alkukristillisestä ajatuksesta, kuolemasta ihmisen syntymäpäivänä. Meidän Herramme on lopullisesti ja täydellisesti voittanut kuoleman vallan. Hän nousi kuolleista ja Hän on voimallinen herättämään myös meidät ja rakkaamme kuoleman unesta.
Herramme on taivaan ja maan hallitsija, jolla on todella valta sanoa: Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Tähän Herraamme ja Jumalaamme ne nyt nousemme tunnustamaan uskomme.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen…