Jumala on salattu ja selittämätön, eikä meidän tehtävämme ole yrittää päästä selville sellaisesta, mikä ylittää käsityskykymme. Tehtävämme on palvella, kiittää ja ylistää Jumalaa.
Rippikoulussa opittiin, että Pyhä Kolminaisuus on jumaluuden syvin salaisuus. Isä on Jumala, Poika, Jeesus Kristus, on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Kuitenkaan ei ole kolmea Jumalaa vaan yksi Jumala. Me emme ymmärrä, miten tämä on mahdollista.
Jotain hyvin tärkeää me toki tiedämme Jumalan Kolminaisuudesta. Onhan Pyhä Kolmiyhteinen Jumala ilmoittanut meille itsensä ja sitonut kolminkertaisella siteellä itsensä ihmisten maailmaan ja ihmiskunnan historiaan. Tämä ihmeellinen tosiasia on suurin mahdollinen kiitoksen aihe.
Jumalan olemus on antaa ja lahjoittaa, ei vaatia. Riparilla opittiin myös, että jokainen Jumalan persoona antaa meille oman lahjansa. Isän lahja on elämä. Uskomme Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan ja kaiken elämän antajaan.
Elämä on lahja ja samalla suuri ihme ja salaisuus. Inhimillinen tieto lisääntyy jatkuvasti, mutta elämä ja sen synty jää ihmiselle viime kädessä aina salaisuudeksi. Ennen kaikkea ihminen itse pysyy aina selittämättömänä salaisuutena itselleen. Kalalla voi olla vain vähän tietoa muusta kuin vedenalaisesta maailmasta. Aivan yhtä selvä tosiasia on se, että ihmisen tietämisellä on omat rajansa, joita ihminen ei voi ylittää.
Me tunnemme itsemme vajavaisesti, mutta Jumala tuntee meidät täydellisesti. Psalmin kirjoittaja sanoo: “Herra … sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sinä sen tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. … Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Ps. 139: 1, 2, 13, 14)
Hyvä tänään rippijuhlaa viettävä nuori, sinä saat sanoa samalla tavoin mielessäsi. Sinä olet suuri ihme! Jumala on luonut sinut omaksi kuvakseen. Olet Jumalalle rakas. Olet tärkeä ja arvokas – juuri sellaisena kuin olet, omana itsenäsi. Arvosta sen tähden myös itse itseäsi. Älä anna muiden ihmisten ajatusten ja käyttäytymisen määrätä elämäsi suuntaa ja sitä, miten suhtaudut itseesi. Arvosta toki sitä, mitä sinua rakastavat ihmiset sanovat, ja kunnioita vanhempia ihmisiä ja heidän elämän kokemustaan. Ennen kaikkea kuuntele hyvää Jumalaa. Hän haluaa ohjata sinua siihen suuntaan, minkä myös itse koet omaksesi.
Äärettömän arvokkaita ja samalla aivan yhtä arvokkaita olemme me kaikki muutkin – juuri siksi ja vain siksi, että olemme Jumalan kuvia. Ainoa ehdoton ja vastaansanomaton ihmisarvon ja ihmisten välisen tasa-arvon peruste on se, että Jumala on luonut meidät omiksi kuvikseen.
Pojan lahja meille on syntien anteeksianto. Ilmeinen tosiasia on, että Jumalan hyväksi luomassa maailmassa kaikki ei ole enää hyvää, vaan jotain on mennyt vikaan. Raamatun mukaan tämä johtuu synnistä eli ihmisen kapinasta Jumalaa vastaan. Ihminen ei voi itse vapautua kapinastaan, mutta Jumala ei ole jättänyt meitä synnin valtaan. Jumala auttoi meitä ihmeellisellä tavalla: hän syntyi yhdeksi meistä ja kuoli meidän puolestamme.
Riparilla puhuttiin siitä, että Jeesuksen kärsimys ja kuolema on meille peili, ikkuna ja ovi. Peilinä Jeesuksen kärsimys osoittaa meille millaisia olemme. Meidän syntimme ovat naulinneet Jeesuksen ristille. Ristin peili pelästyttää jokaisen, joka sitä rehellisesti tutkii.
Jumala ei kuitenkaan tahdo jättää meitä peilin eteen, sillä ristin ikkunasta näkyy Jumalan rakastava Isän sydän. Jeesuksen risti vakuuttaa, että Jumala ei halua tuomita meitä. Meidän syntisten asemasta Jumala tuomitsi itsensä, oman Poikansa. Tuomari itse on kärsinyt tuomion, ja meidät tuomion ansainneet on vapautettu. Voiko olla suurempaa ja ihmeellisempää rakkautta?
Ovena Jeesuksen kärsimys avaa meille pääsyn Jumalan yhteyteen ja ikuiseen elämään. Synnin vankilaan on avautunut ristin muotoinen aukko, jonka läpi jokainen saa vapaasti kulkea.
Hyvä nuori, muista pysähtyä Jeesuksen kärsimyksen peilin eteen! Katsele ristin ikkunasta Jumalan sinua kohtaan osoittaman rakkauden suuruutta.! Astu Kristuksen avaamasta ovesta hänen itsensä kantamana omantunnon rauhaan ja ikuiseen elämään! – Ja älkäämme me muutkaan unohtako, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme.
Pyhän Hengen lahja meille on Pojan lahjan ja Isän lahjan eläväksi ja todelliseksi tekeminen. Me emme pysty omin avuin uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Vain Pyhä saa tämän aikaan, ja vain Hän voi johtaa meidät taivaaseen. Siellä Isä antaa meille lahjansa uutena ja ihmeellisenä.
Pyhä Hengen työ alkoi jo kasteesta, missä meistä tuli Kristus-viinipuun oksia. Kaste pysyy aina voimassa, eikä sitä tarvitse vahvistaa, mutta uskomme tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Pyhä Henki ei pakota eikä painosta, mutta Hän kutsuu meitä lapsena kastettuja elämään kasteemme todeksi, jotta meidän ei käy niin kuin rungosta irronneen kuivan oksan.
Pyhä Henki uudistaa uskomme ja vahvistaa sitä, kun kuuntelemme ja luemme Jumalan sanaa ja käymme Herran pyhällä ehtoollisella. Uskon vahvistamisen tähden vietetään myös konfirmaatiojuhlaa rippikoulun jälkeen. Konfirmaatio tarkoittaa juuri vahvistamista.
Hyvä konfirmoitava nuori, tänään sinun puolestasi rukoillaan, tänään juuri sinut siunataan apostolisella siunauksella. Tämä siunaus vakuuttaa, että Isän lahja, Pojan Lahja ja Pyhän Hengen lahja, hyvän Jumalan kaikki lahjat kuuluvat juuri sinulle. Vietämme siksi tänään käsittämättömän suurta juhlaa!