(Saarna Lahden Läntisen hautausmaan laajennuksen vihkimisen messussa)
Olin eilen rantasaunalla. Oli kesäisen rauhallinen ilta. Olin yksin, enkä kuitenkaan aivan yksin. Kuuntelin monien erilaisten lintujen laulua, katselin tiaista, joka lenteli ruokkimassa poikasiaan pesäpöntöllä, uin pikkukalojen kanssa samassa vedessä, ja kuuluipa naapurista ihmisenkin ääniä. Hyttynenkin kävi kuiskuttamassa korvaani. Olin yksin, ja kuitenkin jaoin koko luomakunnan kanssa samaa elämää. Ihminenhän on yksi luotu muiden joukossa; se, että hän elää, yhdistää häntä kaikkeen muuhun elävään.
Puussa kiinni olevat oksat pysyvät elävinä. Mutta puutarhurit tietävät, että kaikkien oksien ei ole tarkoituksenmukaista pysytellä kiinni puussa. Turhat oksat tulee leikata pois, jotta hedelmäpuusta olisi enemmän hyötyä, tai liiat vuosikasvut tulee leikata koristepuista ja pensasaidasta pois. Kevät on ollut näiden toimitusten aikaa. Luonto tulvii uutta elämää, ja ihminen luomakunnan puutarhurina hoitaa sitä niiltä osin, kuin se hänen elämänpiiriinsä kuuluu.
Tätä hautausmaan puutarhaa on myös kaunistettu huolellisuudella ja rakkaudella. Täällä käyvät ihmiset tahtovat myös saattaa omaisiaan rakkaudella. Tänne kannetaan jokainen yksin, mutta täälläkään ei kukaan loppujen lopuksi ole yksin. Täälläkin ollaan edelleen Jumalana luomana hänen huomionsa kohteena. Luoja ei unohda kättensä työtä. Kuolema ei merkitse elämän antajalle kaiken lopullista menetystä, vaan täällä kaikki ihmiset ovat edelleen hänen muistissaan, vaikka lepäävät maan povessa.
Tänne myös moni tulee hautajaisten jälkeen yksin, mutta täällä eivät muistelijatkaan ole aivan yksin. Täällä muistetaan eläviä ja ollaan vielä hetki heidän kanssaan. Jokin yhdistää edelleen. Ehkä se on yhteisten vuosien muisto, ehkä se on päättymättömän yhteenkuulumisen tunne, ehkä se on katkeamaton rakkaus.
Täällä on läsnä niin elämän katoavaisuus kuin sen uusiutuminenkin. Täällä surraan kuolemaa ja täällä iloitaan elämästä. Siitä kertoo kesään heräävän puiston kauneus. Se puhuu Luojan hyvyydestä. Siksi puutarhaa hoidetaan huolella ja rakkaudella; kantaahan se sanomaa Jumalasta ja hänen lahjoistaan.
Puun karsiminen lienee siis tuttua kotipuutarhureille. Jeesuksen vertauksessa puhuttiin viinipuusta, vaikka tarkkaan ottaen viinirypäleet eivät toki kasva puussa vaan köynnöksessä. Jo Mikael Agricolan ensimmäiseen suomenkieliseen raamatunkäännökseen tullut sana on kuitenkin säilytetty, koska se on vakiintunut ja vuosisatojen matkalla löytänyt tiensä moniin virsiin ja hartauskirjallisuuteen. Suomessa ei rypäleiden kasvatusta ennen tunnettu; nyt sellainen näyttää olevan tulossa usean puutarhanhoitajan harrastukseksi.
Turhien versojen karsiminen on kuitenkin ennestään tuttua vaikkapa tomaatin kasvattamisesta. Turhia tomaatinversoja kutsutaan varkaiksi. Ne voivat saada kasvin näyttämään tuuhealta ja hyvinvoivalta, mutta vievät vain voimaa eivätkä tuota hedelmää. Se, mikä on komeaa ja näyttävää, ei aina olekaan parasta eikä hyödyllisintä. Samoin lienee ihmisen elämässä: moni tavoittelee sellaista, mikä näyttää upealta ja voimakkaalta, mutta on lopulta täysin merkityksetöntä, jopa vahingollista.
Kun Jeesus puhuu turhien oksien poistamisesta ja kuivien oksien keräämisestä poltettavaksi, hän ei puhu omistaan. Hän ei tarkoita, että jotkut ihmiset olisivat tarpeettomia, ja siksi kaikkivaltias Jumala heidät kutsuu pois ja heidät tuodaan sinne, minne kaikkien tiet johtavat, nimittäin hautaan. Ei, Jeesus ei puhu kuolleitten ihmisten keräämisestä ja pois polttamisesta, vaikka täällä hautausmaalla sellainen voi mieleen tulla. Jeesus tarkoittaa ihmisen elämän puhdistamista hänelle ja hänen lähimmäisilleen vahingollisista asioista; sanoista, teoista, jopa ajatuksista. Hän tarkoittaa parannuksen tekemistä ja kilvoittelua kristittynä. Sellainen on tarpeellista, jotta ihminen tuottaisi hyvää hedelmää eikä huonoa. Niin perin helposti ihminen tuottaa toisille ja itselleen vain vahinkoa ajatellessaan vain itseään ja etsiessään vain omaa etuaan.
Jumala on puutarhuri, joka puhdistaa ihmisiä. Miten hän sen saa aikaan? Tänään vietetään kirkkovuodessa kolminaisuudenpäivää. Päivän raamatunkohdat ja rukoukset puhuvat siitä, miten Jumala toimii kolmessa persoonassa: hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Isä on maailman Luoja, hän on elämän antaja ja ylläpitäjä. Poika on ihmiseksi syntynyt Jumalan Sana, joka osoittaa, millainen Jumala on: hän on rakastava huolenpitäjä, jota voi turvallisesti lähestyä kuin hyvää isää. Isän hyvyyteen voi luottaa, sillä hän on lähettänyt rakkaan Poikansa, jotta kaikki saisivat kokea hänen rakkauttaan, huolimatta siitä, millaisia syntejä ovat tehneet. Poika on omalla kuolemallaan sovittanut kaikkien synnit. Hän on ylösnousemuksellaan voittanut kuoleman vallan. Pyhä Henki herättää uskon ja antaa rohkeuden luottaa Pojan antamaan uhriin. Pyhä Henki tekee ihmisen uskon kautta jo nyt osalliseksi ikuisesta elämästä.
Hautausmaa julistaa uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan: ensinnäkin elävän puiston kauneus puhuu Jumalasta Luojana, toiseksi tänne haudatut on kätketty Pojan ristinkuoleman merkin alle siinä luottamuksessa, että hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa avaa kerran heidänkin hautansa, ja kolmanneksi, täällä Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa meissä uskoa, toivoa ja rakkautta, kun muistamme kaikkea saamaamme hyvää ja kaipaamme rakkaittemme jälleennäkemistä ikuisessa elämässä Jumalan luona.
Jeesus kehottaa pysymään hänen rakkaudessaan. Niin kuin oksa, joka pysyy rungossa, tuottaa hedelmää, niin myös Jeesukseen uskova pysyy hänen yhteydessään ja tuottaa hyvää hedelmää. Jeesus kehottaa pysymään hänen rakkaudessaan, sillä rakkaus ylittää kaikki rajat. Rakkaus ylittää jopa kuoleman rajan, sen tietävät kaikki, jotka ovat rakkaitaan hautaan saattaneet.
Pysyminen Jeesuksen rakkaudessa voittaa kuoleman vallan, sillä Jumalan rakkaus tekee ihmisen osalliseksi Jumalan elämästä. Se yhdistää ihmisen elävänä oksana viiniköynnökseen kuin puun runkoon. Usko Herraan Jeesukseen, niin hänen elämänsä virtaa sinussa niin kuin puun elämä virtaa kaikissa sen oksissa. Silloin sinä olet paitsi osa luomakunnan ajallista ja katoavaa elämää, olet myös osa ylösnousemuksesta ja uudesta, ikuisesta elämästä.
Tässä uskossa nouskaamme ja tunnustakaamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan.