Tänään on kaunis ja hieno päivä. Saamme iloita näistä edessämme istuvista nuorista, sillä he ovat uskomattoman lahjakkaita, monipuolisia ja toisista huolta pitäviä. Te vanhemmat ja muut heidän elämässään vaikuttavat aikuiset, voitte huoletta taputtaa itseänne olalle, koska edessämme istuu upea joukko. Ilman teidän rakkauttanne, tukeanne ja luottamustanne emme olisi tässä. Leiriä ei olisi pidetty eikä me ohjaajat ja Isoset olisi saatu nauraa niin paljon, käydä mielenkiintoisia keskusteluja tai oppia jotakin uutta 14/15 vuotiaiden elämästä, joten sydämellinen kiitos luottamuksesta, jota osoititte Rekolan seurakuntaa ja meitä ohjaajia kohtaan.
Rakkaudesta, tuesta ja luottamuksesta kertoo myös tämän päivän evankeliumi. Jeesuksen sanoin: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Jeesuksen sanat voisivat olla oman aikansa kasvatusvinkkejä nuorelle. Hän puhuu opetuslapsilleen niin kuin vanhempi lapsilleen niistä asioista, joita jokainen ihminen tarvitsee omaan elämäänsä. Hän tarvitsee rakkautta ja rajoja, kodin tuomaa turvaa, mutta myös mahdollisuutta osoittaa, että hän on luottamuksen ja vastuullisuuden arvoinen.
Jeesus puhuu myös, siitä kuinka hänelle rakkaat ja läheisimmät ihmiset voivat menestyä. Jokaiselle vanhemmalle tämä on tuttua ajattelua, sillä aivan varmasti jokainen tahtoo oman lapsensa ja nuorensa menestyvän elämässään.
Jeesuksen mukaan todellinen menestyminen tapahtuu vain yhteydessä häneen, ei hänen ulkopuolellaan, mutta mitä menestys oikeastaan on? Onko se taloudellista menestystä, hyviä kouluarvosanoja vai menestystä ihmissuhteissa? Onko se kuuluisuutta vai sitä, että oma nimi jää historian kirjaan?
Jeesuksen elämää tutkineena ja hänen opetustaan lukeneena tuntuu kuitenkin siltä, ettei Jeesuksen nimeämä menestys ole mitään edellä mainituista tai sitä mitä me omalle lapselle, nuorelle, puolisolle tai ystävälle toivomme. Mitä jos Jeesuksen tarkoittama menestys onkin sitä, että löytääkin omalle elämälle tarkoituksen, oman hengellisen kodin?
Omaan perheeseen usein synnytään tai vanhemmat tekevät valinnan siitä kuka perheeseen kuuluu. Jumalan perhe on toisenlainen. Jumalan perheeseen kutsutaan nimeltä kasteessa ja ihmisellä itsellään on mahdollisuus valita millä tavoin hän tahtoo elää osana tätä perhettä.
Koen, että rippileirillä olimme aidosti Jumalan perheväkeä ja hetkiseksi meistä tuli todella tiivis perhe iloineen ja suruineen. Perheemme todellinen voima oli Jeesuksessa ja hänen vaikutuksestaan me tulimme yhteen. Jumalallinen läsnäolo näkyi keskuudessamme myös Pyhän Hengen lahjoissa: yhteenkuuluvuudessa ja välittämisessä. Saimme myös jälleen kerran huomata, että vaikka Jumala on yksi, niin hän harvoin toimii täysin yksin. Pyhän Hengen vaikutus näyttäyi leirillämme Isosten mukaan heidän ryhmissään seuraavasti:
(Isoset kertovat ryhmätoiminnastaan ja yhteisestä ajasta)
Tämän minkä Isoset kokivat, sen me ohjaajat näimme. Meistä tuntuikin vahvasti siltä, että nuorilla oli paljon annettavaa meille aikuisille. Heillä kesti vain muutamia päiviä nähdä erilaisuus mahdollisuutena ja tehdä irrallisuudesta yhteisöllisyyttä. Ehkä heidän esimerkissään on jotakin sellaista, johon minä aikuisena voin elämässäni pyrkiä.
Vielä lopuksi tahdon meidän ohjaajien ja Isosten puolesta kiittää teitä nuoria yhteisestä upeasta ajasta, jossa saimme tutustua toinen toisiimme ja tästä ihmeellisestä viikosta jonka saimme viettää yhdessä. Kiitos myös kaikesta siitä mitä te annoitte ja opetitte meille.
Koska te annoitte meille paljon ja koska elämä sekä juhlat kutsuvat teitä niin vahvasti puoleensa, niin tahdon onnitella teitä Jeesuksen sanoin ja lähettää teidät rohkeasti kulkemaan elämän ihmeellistä tietä. Jeesus sanoo: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”