Kylväjän kesäpäivät, lähettien siunaaminen
Tänään Pyhän Kolminaisuuden päivänä kuulemme evankeliumissa Jeesuksen sanat: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Tämä kehotus on osa Jeesuksen laajempaa puhetta, jossa hän haluaa vahvistaa ja rohkaista seuraajiaan kohtaamaan kaiken sen, mikä heitä kohtaisi hänen taivaaseenastumisensa jälkeen. Edessä oli tulevaisuus, jota opetuslapset eivät mitenkään voineet aavistella. He lähtisivät viestittämään kaikkialle maailmaan uutista Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen voitosta, jossa kuolema nujertui. He kohtaisivat outoja kulttuureja, monenlaisia ja keskenään ristiriitaisia käsityksiä jumaluudesta ja uskonnollista asioista. He epäilemättä kohtaisivat myös vastustusta, jopa vihaa. Miten Pietarin johtama pieni ryhmä olisikaan voinut tietää, mitä tuleman piti!
Jeesuksen antama perehdytys ja valmennus seuraajilleen pian alkavaa lähetystehtävää varten ei Johanneksen evankeliumin valossa varmaankaan täyttänyt niitä kriteerejä, joita tänään uusille työntekijöille annettavalta opastukselta edellytetään. Perehdytys näyttää oman mittapuumme mukaan olleen kovin vähäistä, mutta se oli ytimekästä, yksinkertaista ja tarkkaa, kaikkein oleellisimpaan keskittyvää. Jeesuksen seuraajilleen antaman evästyksen vahvan ytimen voimme löytää juuri noissa Herramme sanoissa: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.”
Tässä juhlamessussa me siunaamme kirkkomme lähetystyöhön Saaran, Tomaksen, Matin ja Samuelin. Teitä, hyvät tehtäväänne siunattavat lähetit, on viime viikkoina ja kuukausina valmennettu tulevia töitänne varten. Vaikka olette saaneet paljon valmennusta, te ette voi tietää – ja vielä vähemmän me teidän lähettäjänne voimme tietää – mitä tuleman pitää. Mutta kun Jumala on kutsun antanut ja kun hän on reitin raivannut, juuri tähän tulevaisuuteen on nyt astuttava. Jeesus kulkee tänään keskellämme ja hän rohkaisee niin teitä lähtijöitä kuin meitä lähettäjiäkin sanomalla: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.”
Tuossa Jeesuksen sanassa on melkoinen määrä arvoituksellisuutta. Mitä hän tarkoittaa kehottaessaan meitä pysymään hänessä ja luvatessaan pysyä meissä? Miten joku voi olla toisessa? Tämä Jeesuksen evästys paljastaa oikeastaan hyvin sen, miten käsittämättömän suuresta asiasta on kristillisessä uskossa kysymys.
Me ihmiset varsinkin täällä länsimaissa haluaisimme ymmärtää ja käsittää kaiken järjellämme. Emme oikein suostuisi uskomaan mitään, ennen kuin olemme sen järkemme avulla sisäistäneet. Meidän täytyisi pystyä tarkkailemaan, havainnoimaan, arvioimaan ja analysoimaan sitä, mihin meitä kutsutaan uskomaan ja luottamaan. Sitten olisimme mielestämme valmiit hyväksymään tai hylkäämään.
Kristillinen kirkko ei kuitenkaan usko sellaiseen Jumalaan, jota ihminen voi tarkkailla, havainnoida, arvioida tai analysoida. Jumalassa on se yksi varsinainen, meidän ihmisten kannalta kiusallinen piirre, että häntä ei voi hallita. Me emme ole siinä asemassa, että voisimme asettaa Jumalalle ehtoja. Me voimme kyllä yrittää hylätä tai hyväksyä Jumalan, mutta se ei ole mitään sen rinnalla, että Jumala voi hylätä tai hyväksyä meidät.
Mitä sitten kristillinen kirkko voi sanoa Jumalasta? Miten se voi perustella lähetystyötään, jos ihminen ei saa Jumalasta otetta? Kristinuskon perusviesti on Jumala, joka rakastaa ihmistä ja joka tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa osoittaakseen tämän rakkauden mahdollisimman selkeästi. Olemassaolon ja kaiken todellisuuden perustana ja pohjana on siis Jumala, joka on paitsi ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa myös itse rakkaus. Eivätkö jälleen kaikkein tuoreimmatkin uutiset maailmalta kerro siitä, että emme me ihmiset vieläkään ole tätä oivaltaneet? Eikö vain tämä maailma kaipaakin vähintään yhtä kipeästi kuin ennen sanomaa siitä, että rakkaus on ainut mahdollisuutemme ja että olemassaolon perusta ei ole viha vaan rakkaus, Jumala?
Meidän kannattaa tarkasti kuunnella Jeesuksen sanat: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Kristinusko ei ole sitä, että omaksumme älyllisesti enemmän tai vähemmän johdonmukaisia opinkappaleita ja sitten lähdemme viemään niitä vientituotteina muualle maailmaan. Kristillinen lähetystyö ei ole oman näkemyksen paremmuuden todistelua ja yrityksiä muuttaa vieraita kulttuureja omamme kaltaisiksi. Tuo kaikkihan merkitsisi, että me kuvittelemme hallitsevamme Jumalaa. Mutta näin asia ei ole. Kristillinen usko ja siitä nouseva lähetystyö ovat ennen kaikkea pysymistä Jeesuksessa ja sen myötä Jumalan rakkaudessa.
Det kristliga missionsarbetet har ofta misstolkats. Man har påstått att det är något slags imperialism där man försöker breda ut en form av mänsklig religiositet utan respekt för andra religioner, kulturer och åsikter. Tyvärr har kristendomen ibland givit skäl för sådana åsikter. Men, bästa församling och kära missionärer, detta är inte den uppgift som vår Herre har givit oss. Han har kallat oss för att älska och vittna för Guds kärlek. Därför måste vi noga lyssna till Jesus när han säger: ”Bli kvar i mig, så blir jag kvar i er.”
Jeesuksen sana, jossa hän kehottaa meitä pysymään hänessä, ja hänen lupauksensa, jossa hän sanoo pysyvänsä meissä, on mitä tarpeellisin jokaiselle vastuunkantajalle, joka työskentelee Jumalan valtakunnan hyväksi. Niin usein tulemme kipuilleeksi sen havainnon kanssa, että työn tulokset ovat kovin vähäisiä. Haluaisimme vahvoja näyttöjä osaamisestamme ja työmme oikeutuksesta. Toivoisimme näkevämme menestystä ja kristillisen uskon suoranaisen voittokulun niin täällä länsimaissa, kirkon perinteisillä alueilla, kuin myös meille vieraampien kulttuurien keskellä. Olemme taipuvaisia alakuloon ja masennukseen, kun työn tulokset näyttävät kovin laihoilta.
Miten tarpeellista onkaan kuulla lisää Jeesuksen evästystä: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.” Oleellista on kiinnittää huomio siihen, että pysymme Jeesuksessa, ei siihen, tuotammeko hedelmää vai ei. Hedelmätuotanto on viime kädessä kiinni rungosta, joka tuo välttämättömät ravinteet oksalle, ja se on kiinni puutarhurista, joka huolehtii kokonaisuudesta. Me olemme oksia, emme runkoja, sillä runko on Jeesus Kristus. Me olemme oksia, emme puutarhureita, sillä puutarhuri on taivaallinen Isämme.
Hyvä seurakunta, hyvät lähetystyöhön siunattavat ystävämme. Tulevaisuus edessämme on avoin. Emme voi tietää siitä mitään varmaa, vaikka kuinka haluaisimme. Mutta evästys meille kohti tulevaa kulkeville Jeesuksen seuraajille on selvä, kun Herramme sanoo meille: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.”