Todellinen Viinipuu
Metsän aukion laidalla oli entisajan asutuksen jäljiltä vanha puu. Suuri ja hoitamaton omenapuu kantoi syksyllä hedelmiä. Iloisena ja kiitollisena läksin poimimaan niitä pieniä mutta iloisen punaisia omenia. Kotona huomattiin, ettei yksikään hedelmä ollut käyttökelpoinen; kaikki olivat puisevia, kuivia ja vallan täynnä matoja. Puu oli tuottanut runsasta satoa, mutta koko sato oli kelvotonta puun hoitamattomuuden vuoksi. Vanhan ja villiintyneen puun ympärillä ei ollut uusia omenapuun taimia, vaikka elintilaa olisi ollut runsaasti. Puun runsaskaan omenasato ei voinut enää toimia alkuperäistä tehtävää täyttäen.
Jeesus opettaa tänään, että Jumala tekee jatkuvasti työtä luomistyönsä parissa. Jeesus kutsuu Jumalaa maanviljelijäksi eli puutarhuriksi, joka leikkaa ”pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän” (Joh.15:2). Herran leikkaava työ vie meidät murheeseen ja ahdistukseen. Se asettaa meidät pienelle paikalle ikävöimään armoa. Elämän köyhyyden, sairauden ja menetysten murheenhuoneessa on meidän viivyttävä, kunnes Herra armahtaa. Silloin näemme toivon vilahduksena sen armon säteen, että Herra hoitaa meitä leikatessaan. Niin kuin hyvä puutarhuri leikkaa puun ja niin kuin hyvä kirurgi leikkaa potilaan, niin Herra leikkaa meitä tuottamaan iankaikkisen elämän hedelmää. Kun ammoin paratiisissa hyvän ja pahan tiedon puusta luvattomasti syöty hedelmä tuotti kuoleman alkuihmisille ja heidän jälkeläisilleen, tämä Kristuksen osoittama hedelmä on elämäksi. Elämän tarkoitus on hedelmän tuottaminen.
Hedelmä on yksi ja ainoa, kaikilla sama. Mistä hedelmästä tässä on kysymys? ”Ajattelepa hedelmiä, esimerkiksi omenaa, joka kasvaa puussa. Mikä on sen tarkoitus? Onko se hedelmässä itsessään, sen omassa kauneudessa ja täydellisyydessä? Ei suinkaan! Kun hedelmä on kypsä, puu heittää sen pois luotansa sitä varten, että siitä versoisi uutta elämää, uusi omenapuu. Tällä lailla puu hukkaa oman hedelmänsä, jotta elämä edistyisi ja luomistarkoitukset toteutuisivat. Tämä on ominaista myös sille hedelmälle, jota Kristus omiltaan odottaa. On kysymys toisten palvelemisesta, lähimmäisen rakastamisesta ja auttamisesta. Tämä näkyy selvästi myös Jeesuksen sanassa viimeisestä tuomiosta. Siellä ei kysytä meidän hengellisyyttämme, vaan sitä, olemmeko palvelleet. Ja huomatkaa: oikealle puolelle asetetut eivät itse edes tiedä mitään hyvistä töistänsä. Ne ovat olleet hedelmiä, jotka he ovat hukanneet, heittäneet pois.” (Martti Simojoki, Päivän sana. Luettavaa vuoden jokaiselle päivälle. 19.painos. Jyväskylä 1990, s.429.)
Voidakseen tuottaa hedelmää pitää tulla puhtaaksi. Riittääkö, että me suomalaiset käymme useasti saunassa? Vaikka asuisimmekin saunassa, ei se riitä, sillä tuottaaksemme mainittua hedelmää, kristillistä rakkautta, sanan pitää puhdistaa meidät. Sana on siis kolmiyhteisen Jumalan puhdistusväline. Kristuksen sana täällä keskuudessamme puhdistaa meidät. Jumala itse puhuu meille pyhässä sanassaan. Kristus sanoo: ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät” (Joh.15:3). Sana on siis Jumalan työkalu, jolla hän puhdistaa ”jokaisen hedelmää tuottavan oksan liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän”. Sana siis hoitaa meitä, jotta kristillinen elämämme olisi hedelmällinen.
Kristitty ei voi olla irti Kristuksesta, koska hän ei voi itse tuottaa hedelmää. Kristus sanoo: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään” (Joh.15:5). Siksi hän toistuvasti teroittaa: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä” (15:4). Mitä kristitty tekee, kun hän pysyy Kristuksessa? No sama kuin oksa tekee pysymällä puussa. Viinipuun oksat ovat useasti suuremmat kuin itse viinipuu. Viinipuu on pieni, käkkäräinen ja ruma, ja sen elämä näkyy oksissa. Oksissa lehdet, kukinnat ja hedelmät kasvavat. Meissä kristityissä Kristus siis elää ja näkyy tässä maailmassa, mutta vain, sikäli kun me kristityt elämme Kristuksessa.
Kuinka pääsee yhteyteen Kristuksen kanssa? Pyhässä kasteessa Kristus on ottanut meidät omikseen. Pyhällä kuolemallaan ja kalliilla verellään hän on lunastanut meidät omikseen. Hän on valinnut meidät. Siksi olemme hänen omansa. Vaikka emme tunne sitä, tosi se kuitenkin on. Sinäkin olet Kristuksessa. Mitä on pysyminen hänessä? ”Alkukielen sana, joka kirkkoraamatussamme on käännetty ‘pysyä ’-sanalla oikeastaan merkitsee ‘oleskella’, ‘majailla’, ‘viipyä’. On siis oleskeltava Kristuksen luona, majailtava hänessä, viivyttävä hänen tykönään.” (Martti Simojoki, Päivän sana, s.139.) Pysyminen Kristuksessa pitää sisällään seurustelemista hänen sanansa kanssa. Kristitty oleskelee, majailee ja viipyy Herransa luona. Siksi heränneet kokoontuvat seuroihin seurustellakseen Kristuksen kanssa virsillä ja toistensa kanssa lyhyillä elämänläheisillä puheilla.
Omasta voimastaan ihminen ei voi tuota hedelmää. Juuri ennen tämän päivän evankeliumikohta Jeesus sanoo: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh.14:26). Jumalasta Pojan kautta Pyhässä Hengessä saamme sellaista uskoa, joka omistaa Jumalan kaikkine lahjoineen ja tekee meidät Jumalan kaltaisiksi rakkaudessa. Tämä vaatii leikkaamista, sillä Herra osoittaa apuvälineen kehottaessaan: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan” (Joh. 15: 10). Käskyt eli laki jalostaa luonnollista ihmistä, joka aina vain tahtoisi nähdä omaa etuaan toteuttaessaan omia halujaan. laki ja evankeliumi ovat niitä apuvälineitä, joiden kautta Herra hoitaa, neuvoo ja tietä näyttää, niin kuin Espoon Herättäjäjuhlien tunnuslause rukoillen kehottaa.
Olemuksellinen yhteys — niin kuin puun ja oksien välillä — vallitsee uskossa Kristuksen ja kristittyjen välillä. Yhteys kristityn ja Kristuksen välillä vahvistetaan ehtoollisessa. Viinipuu ja sen rypäleet kuuluvat yhteen; niin kuuluvat yhteen ehtoollisen isäntä, eli Kristus, ja kristitty. Ehtoollisessa vahvistuu orgaaninen yhteenkuuluvuus hänen elämänsä ja meidän elämämme välillä. Niin kuin automoottori käy polttoaineella, niin kristitty käy ehtoollisella.
Jeesuksen kansalaiset katsoivat olevansa Jumalan istuttama viinitarha tai viinipuu. Vanhassa Testamentissa monissa kohdin puhutaan Israelista Jumalan istuttamana viinipuuna. Jumala sanoo: ”Minä istutin sinut, olit jalo viiniköynnös, olet kasvanut parhaimmasta siemenestä. Ja mitä nyt näen? Olet muuttunut villiköynnökseksi ja kannat kelvottomia oksia” (Jer.2:21). Kun Kristus sanoo tänään: ”Minä olen tosi viinipuu”, hän luo kontrastia, vastakohtaa sille kansalle, joka oli luopunut elämän hedelmien tuottamisesta Jumalalle. Hän on tosi, me syntiset olemme luopuneet Jumalan todellisuudesta, olemme vailla Jumalan kirkkautta (Room.3:23). Kristus on tosi viinipuu, hän on todellinen, uudistavaa ja elinvoimaa antavaa todellisuutta juuri meille jumalattomille, syntisille ja kylmenneille ihmisille.
Persoonallinen, persoonakohtainen eli henkilökohtainen elämänyhteys Kristuksen ja opetuslapsen välillä saa ilmauksensa siitä, että Kristuksen sana pysyy kristityssä niin kuin puun rungon mahla virtaa sen oksiin (Joh.15:7). Hänen sanansa pysyvät opetuslapsissa ja muovaavat heidän olemuksensa Kristuksen kaltaisuuteen. Siinä Kristus-kaltaisuudessa kristityn elämän to-dellisuudeksi tulee rakkaus. Niin kuin Jumala rakastaa Poikaansa, niin myös Jumalan Poika rakastaa meitä Pyhässä Hengessä, ja hänen sanansa muovaa meidät hänen rakkautensa kaltaisuuteen, että rakastamme kolmiyhteistä Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Sanan kautta Kristus auttaa keskittymään yhteen tai vain vähäiseen, siihen, jossa pystymme tekemään rakkauden työtä pienen ihmisen lailla. Jumala ei vaadi maailmoja syleiltäviksi, vaan hän antaa yhden ja ainoan ihmisen tai pienen ihmisryhmän juuri lähimmäiseksi. Suomen lippu muistuttaa meitä tänään kiittämään vapaasta isänmaastamme.
Vaikka iloiten kiitämmekin isänmaamme vapaudesta, kuitenkin on siinä surua mukana, sillä tänään on kaatuneitten muistopäivä. Vapaan isänmaan kansalaiset kiitävät niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet antamaan kaikkensa, jotta meillä olisi vapautta. He ovat antaneet henkensä meidän kaikkien tässä maassa elävien puolesta. He ovat kuolleet sodassa ja lepäävät sankarihaudoissa tai ovat jääneet taistelutantereille tuntemattomiksi.
Vapahtaja Jeesus Kristus sanoo meille juuri tämän päivän evankeliumin jälkeen: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh.15:13). Me kiitämme esiisiämme ja esiäitejämme, jotka joutuivat koville ja ahtaalle ja jotka antoivat henkensä, jotta meillä olisi vapautta. Tänään kiitämme siitä, että heidän uhrinsa ei ollut turhaan, vaan Suomi selvisi ahdingosta ja sai nousta uuteen aamuun ja kukoistukseen.
Suomen siniristilippu kertoo myös Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka tuli alas taivaasta, ja rakasti meitä niin paljon, että hän antoi henkensä meidän puolestamme. Hän elää ikuisesti, kun hän nousi ylös uuteen elämään. Suomen lippu muistuttaa meitä uhrautuvasta rakkaudesta, siitä hedelmästä, jota meidänkin tulisi osoittaa toinen toisillemme. Meidän tulee suostua leikattaviksi ja alentua ylpeydestämme rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähellämme olevia ihmisiä niin kuin itseämme. Vapaan maamme lippu kutsuu meitä vapauteen ja rakkauteen, eli Hengen hedelmään. Se kutsuu kiitollisuuteen ja uhrautuvaisuuteen. Suostukaamme kolmiyhteisen Jumalan hoitoon ja eläkäämme niin, että menneitten sukupolvien kallisarvoinen työ ei tulisi turhaksi.
Pyhän Kolminaisuuden päivä, Joh. 15:1-9, Hans-Christian Daniel
Hans-Christian Daniel
Espoonlahti