Saarna Karjalaisilla kesäjuhlilla
Kun karjalaisilla kesäjuhlilla katsoo ympärilleen, mitä näkee? Tätä on helppo kokeilla kirkonpenkissä. Usein kirkossa istutaan niin, että leuka osoittaa eteenpäin, ehkä jopa vähän alaspäin. Mutta jos nostaa katsetta omasta rinnasta ja kääntää päätä vähän, näkee vierustoverin, ja kun kääntää vielä vähän, näkyy jo joku kolmaskin. Siinä se sitten on koko harjoitus. Mitä näkyy? Näkyy mie ja sie ja hää.
Mie ja sie ja hää. Yleiskielellä sanottuna ”minä ja sinä ja hän”. Olisikohan se hämäläisittäin sitten ”mää ja sää ja toi”? Ja jos ”toi” kuulostaa liian arkiselta, hämäläinen sanoo kolmannesta persoonasta juhlallisemmin ”se”. Oli miten oli, kolmessa persoonassa on jo paljon. Siinä on monen hyvän asian perusta. Nimittäin ainakin kolme tarvitaan, ennen kuin on olemassa ”yhteisö”. Kahden muodostama pari ei vielä ole ryhmä, parissa voi olla kaksi toisensa peilikuvia, samanlaisia tai vastakkaisia, mutta kolmen kanssa joutuu jo enemmän sovittelemaan.
Kolmen täytyy ottaa huomioon useampia tekijöitä, ja samalla kolme pystyy enempään, koska ne rikastavat toisiaan eivätkä vain heijasta toisiaan. Kun on kolme yhdessä, joutuu jokainen tarkistamaan kantaansa kahden välissä, ottamaan vastaan kaksi muuta näkemystä kuin omansa. Silloin huomaa, ettei olekaan tärkeää eikä ehkä edes mahdollista olla juuri samaa mieltä tai päinvastaista mieltä kuin viimeinen puhuja. Joutuu asettelemaan itseään useamman kanssa samaan kokonaisuuteen.
Karjalaisilla kesäjuhlilla tapaavat toisensa mie ja sie ja hää. Jokainen antaa itsensä vuorovaikutukseen toisen kanssa: vanhoja tuttuja kohdataan ja uusiakin opitaan tuntemaan. Seurallisuus lienee karjalaisten juhlien ominaispiirre. Ei istuta tuppisuuna vaan jaetaan jotain yhteistä. On muistoja, paikkakuntia, sukulaissuhteita. On historiaa ja nykypäivää. Minäkin voin viipurilaisten evakkojen jälkeläisenä itseni joukkoon liittää. Karjalaisilla juhlilla ovat heimo ja kotiseutu harrastuksena, hupina ja hyötynä.
Näiden kesäjuhlien teemana on Kohtaaminen. Kahden kohtaaminen voi olla virkistävää ja kolmen vielä enemmän. Mutta kolmatta joudutaan joskus vähän hakemaan. Mie ja sie puhuvat sovussa, mutta hää, tuo kolmas, saattaa olla vain juttujen kohteena, uutisten osana, uteliaisuuden aiheena ja joskus juorujen juurena. Mutta selvästi kolmaskin tarvitaan kohtaamiseen, sillä kaksi ei pitkälle riitä. Kolmas avaa elämää ja todellisuutta minua ja sinua laajemmalle. Kolmas opettaa näkemään, että meitä on muitakin. On heitäkin.
Evankeliumissa kerrottiin Jeesuksen ja Nikodemoksen kohtaaminen. Kaksi miestä keskusteli illan hämärässä, salaa ja kolmannen korvilta kuulematta. Mutta heidän keskustelunsa ulottui myös johonkin kolmanteen. Jeesus sanoi, että ihmisen tulee syntyä uudesti. Nikodemokselle tällainen oli käsittämätöntä puhetta, ja ymmärtääkseen sitä hänen täytyi tuoda keskusteluun kolmas osapuoli, nimittäin äiti, josta ihminen voisi syntyä: ei kai kukaan voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toista kertaa?
Jeesus tarkentaa: kyllä tässä keskustelussa tarvitaan myös kolmas, mutta se ei ole ihminen, ei äiti eikä isä, vaan Jumalan Pyhä Henki. Ihmisen tulee syntyä Jumalan Hengestä. Se on eri asia kuin syntyä omasta äidistään. Syntyä Hengestä merkitsee tulemista Jumalan lapseksi hänen armostaan ja hänen rakkaudestaan. Sellainen voi tapahtua vain Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumalan Henki muuttaa ja uudistaa ihmistä.
Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Hän on Isän ja Pojan ohella se kolmas, josta voi olla vaikea puhua. On ehkä helpompi mieltää Isä, joka on kaiken Luoja, ja Poika, joka on ihminen Jeesus. Mutta Pyhä Henki? Kuka on tämä kolmas ja mitä hänestä voi sanoa? Pyhästä Hengestä on puhuttava vertauksin: Hän on kuin tuuli, jonka huminan voi kuulla mutta jonka kulku jää ihmiselle salaisuudeksi. Mutta tuulen voi silti aistia.
Ihminen voi Jumalasta jotain ymmärtää, koska nämä kolme toimivat yhdessä. Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, joka kaikissa persoonissaan toimii maailman hyväksi. Heitä sitoo yhteen rakkaus. He ovat jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa, heillä on keskinäinen puhe ja yhteinen viisaus, heillä on yhteinen omansa jakaminen. Vaikka heidän kesken vallitsee yhteys, Jumalan kolmiyhteys ei ole sisäänpäin kääntynyt, vaan ulos, kohti maailmaa, kohti luomakuntaa, kohti ihmisiä ja heidän parastaan.
Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kaiken keskinäisen yhteyden malli ja voimanlähde. Jumalan ykseys merkitsee, että koko maailmankaikkeudessa on hyvyys ja mielekkyys, koska kaikki on luotu Jumalan hyvästä tahdosta. Maailmankaikkeuteen on kätkettynä Jumalallisen viisauden jälki ja Jumalan persoonien keskinäisen yhteyden voima. Jumalan ykseys pitää kaiken koossa ja antaa kaikelle merkityksen.
Luonnontieteilijät etsivät maailman perusvoimia ja hahmottavat teorioita, jotka selittävät ilmiöt pienimmästä suurimpaan. Atomien hiukkasista tähtitaivaan galaksijoukkoihin on ilmeistä, että mikään ei maailmassa ole vain yksin. Jokainen kappale, olio ja ilmiö, on vuorovaikutuksessa toisten kanssa, on niistä riippuvainen ja vaikuttaa myös toisiin. Sama pätee myös ihmisiin. Jokainen kuuluu johonkin, lähimmäisten ja kauimmaistenkin kanssa.
Tiede voi valaista ihmisjärjelle Jumalan hyvää tahtoa. Usko voi kuitenkin nähdä, että kaikessa on perustalla Kolmiyhteisen Jumalan persoonien yhteinen rakkaus; rakkaus, joka pitää kaiken koossa mutta joka suuntautuu ulospäin, kohti maailman hyvää. Siksi Jumalan kolmiyhteys on kaiken keskinäisen yhteyden perusta, esikuva ja voimanlähde. Siinä kolme pitää yhtä, koska niillä on yhteinen tarkoitus.
Rakkaat ystävät, sie ja mie ja hää. Siis myö. Me olemme enemmän kuin vain kaksi tai edes kolme, koska Jumalan Henki uudistaa, yhdistää ja avaa ulospäin. Hän tekee yksittäisistä kristityistä yhden kirkon, Kristuksen omien joukon. Hän tekee parista perheen, ystävistä yhteisön, heimoista kansan, kansoista ihmiskunnan. Hän tekee kaiken rakkauden voimalla tämän maailman hyväksi. – Yhteisen uskomme merkiksi yhdymme nyt uskontunnustuslauluun.