Ihmisen paini Jumalan kanssa
Ihminen on aina joutunut koville Jumalan kanssa. Kuvaavia ovat Vanhan Testamentin ihmisten kamppailut. Aabrahamilta pyhä, kaikkivaltias Herra odotti sitä, että hän olisi valmis uhraamaan poikansa Iisakin. Jaakob kävi elämänsä painiottelun voittamattoman vastustajan kanssa ja ontui lonkkaa loppuelämänsä. Jobia Herra koetteli inhimillisesti katsoen yli kohtuuden. Psalmit ovat täynnä rukousta, että Raamatun Jumala ei hylkäisi vaan auttaisi. Jumala on ollut ihmiselle suuri kysymysmerkki erityisesti silloin, kun tämä on kokenut ankaria vaiheita tai käsittämättömän suurta hyvyyttä.
Kun Jeesus tuli maailmaan ja alkoi toimia, ihmisen Jumala-pohdinta vain syveni. Kuka oli tämä mies? Mikä oli hänen suhteensa Israelin Jumalaan? Evankeliumissa mainittu Nikodemos on esimerkki ihmisestä, joka haluaa oppia tuntemaan Nasaretin Jeesuksen. Hän on aralla mielellä. Juutalaisten pelosta tai sitten muusta syystä hän lähestyy Jeesusta varovaisesti, yön hiljaisina tunteina.
Nikodemoksen kysymys
”Sinä olet Jumalan lähettämä opettaja”, hän sanoo aluksi Jeesukselle. Sitten hän myöntää, että Nasaretilainen on tehnyt suuria tunnustekoja. Ne ovat Nikodemokselle merkki siitä, että Jumala on Jeesuksen kanssa. Mestarin teoissa Jumalan voima ja valta tulevat näkyviin. Nämä kohteliaat ja Jeesusta arvostavat luonnehdinnat eivät kuitenkaan riitä vastaukseksi öiselle tulijalle. Opettajan viisaus ja voimateot ovat liian kapea ja liian ohut kuva Jeesuksesta. Olennainen on yhä kätkössä ja tavoittamatta.
Alkoi keskustelu, jossa Jeesus aluksi väisti Nikodemoksen kysymyksen. Hän siirsi näkökulman öiseen kyselijään. Jeesuksen mielestä Nikodemoksen itsensä oli ensin muututtava, mikäli hän haluaisi oppia tuntemaan puhekumppaninsa. ”Jos ihminen ei synny uudestaan ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa”, Mestari teroitti. Jos siis haluamme tuntea Jumalan ja hänen valtakuntansa, meissä täytyy tapahtua muutos – ja niin perustava, että sitä voi verrata uudelleen syntymiseen.
Ihminen on mahdottomassa tilanteessa
Jeesuksen vastauksen kuulleessa Nikodemos tiesi olevansa mahdottomassa tilanteessa. Samoin olemme me. Emme kykene selvittämään Jumalan olemusta, vaikka kuinka tahtoisimme. Hän salaa itsensä. Yhtä vähän kykenemme vaikuttamaan oman olemassaolomme alkuun. Synnymme ilman omia ponnisteluja. Yhtä vähän voimme kieltäytyä syntymästä; meidät synnytetään, tahdomme sitä tai emme.
Sen vuoksi Jeesuksen vastaus merkitsee tätä: ”Sinulla Nikodemos ei ole mitään mahdollisuuksia, et kykene tavoittamaan Jumalaa etkä voi synnyttää itseäsi uudestaan. Et voi kääntää elämäsi kulkua taaksepäin, päästä alkuhetkeesi ja luoda elämääsi.”
Vedestä ja Hengestä
Jumalan tunteakseen ja kristityksi tullakseen ihminen tarvitsee jotain, joka on hänen ulkopuolellaan ja jolla on voima muuttaa hänet.
Tämä ulkopuolinen on Jumalan Pyhä Henki.
Hengen toiminnalle on tunnusomaista riippumattomuus. Ihminen hallitsee Pyhää Henkeä yhtä vähän kuin hän osaa ohjailla tuulta. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sen tulosuuntaa ei voi käskeä, ei myöskään päämäärää, jota kohti se etenee. Samalla tavalla toimii Pyhä Henki. Hän synnyttää uskon siellä missä haluaa. Hän ei noudata ihmisen päätöksiä, valintoja ja aikoja. Pyhä Henki on vapaa ja kahlitsematon.
Jeesuksen sanoista voi silti päätellä, että Pyhä Henki on sitoutunut Jumalan antamiin lupauksiin. Alkuvaiheistaan lähtien kristillinen kirkko on korostanut kasteen lahjaa. Pyhän kasteen sakramentti merkitsee kristityksi syntymistä. Jumalan valtakunnan jäseniksi tullaan veden ja Hengen avulla. Kastetuille kuuluu lupaus siitä, että he oppivat tuntemaan Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan.
Kirkon ja papin tehtävä
Tänään Kristuksen kirkon palvelukseen vihitään seitsemän uutta pappia. Olemme kiitollisia ja iloisia, että olette kuulleet kirkon kutsun. Kirkon elämä jatkuu vain, jos löytyy niitä, jotka ovat valmiit toteuttamaan Kristuksen antamaa lähetystehtävää. Pian kuuluvat jälleen sanat, jotka jokainen papiksi vihitty tallettaa sydämeensä: ”Ota minun ikeeni kantaaksesi. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Kuinka papin tulee toimia tehtävässään? Voisiko tämänpäiväinen keskustelu Nikodemoksen kanssa toimia mallina?
Jeesus kohtasi Nikodemoksen ystävällisesti ja kunnioittavasti. Sitä papilta epäilemättä odotetaan. Ihmisen asema ei saa vaikuttaa: papin tulee aina toimia kohtaamiaan ihmisiä kunnioittaen, tasavertaisesti ja heidän yhtäläisen ihmisarvonsa tunnustaen.
Jeesuksen toimintatavalle on lisäksi tunnusomaista, että hän oli suora ja piti kiinni sanomansa sisällöstä. Hän ei antanut Nikodemoksen arvostavien sanojen ohjata itseään sivuraiteille. Jeesus piti kiinni siitä, että myös Nikodemoksen oli mentävä sisään ahtaasta portista, jos hän halusi oppia tuntemaan Jumalan. Puhuessaan Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesus Nasaretilaisesta papin ei pidä pelätä sitä, että hänen sanomansa ei aina miellytä kuulijoita. Tällöinkin se voi synnyttää ja vahvistaa uskoa.
Katse Kristukseen
Nikodemoksen kanssa käydyn keskustelun päätteeksi Jeesus ilmaisi öiselle tulijalle, kuka hän on. Hän on enemmän kuin viisauden opettaja tai ihmeiden tekijä. Hän on Jumalan lähettämä, taivaasta Isän luota luoksemme tullut Pelastaja. Hän on ristille nostettu Jumalan Poika, johon katsomalla syntiset säästyisivät.
Juutalaisena oppineena Nikodemos tiesi, että myrkkykäärmeiden pistämät kuolevaiset pelastuivat, jos he katsoivat Mooseksen seipään päähän nostamaa vaskikäärmettä. Pelkkä katse ja luottamus parannuskeinoon riittivät. Niin tuli nyt Nikodemoksenkin tehdä.
Meidänkin on katsottava ristiinnaulittuun Kristukseen. Hän on syntiemme ja kuolemamme voittaja, uskon kohde, Pelastajamme. Katso siis sinäkin Kristukseen ja todista hänestä. Katsoessasi pelastut, samoin kaikki ne, joiden katseen suuntaat ristin Kristukseen. Aamen.