Kirkkoisä Augustinus on lännen kirkon suuri opettaja. Hänen uskonopillinen pääteoksensa on viisitoista kirjaa sisältävä tutkimus Kolminaisuudesta. Augustinus kirjoitti teostaan kymmenen vuotta, vuodesta 399 vuoteen 419. Hänen vuosikymmenen kestäneen tutkimustyönsä voi tiivistää seitsemään yksinkertaiseen lauseeseen. Ensimmäiset kolme ovat: ”Isä on Jumala”, ”Poika on Jumala” ja ”Pyhä Henki on Jumala”. Kolme seuraavaa lausetta kuuluvat: ”Isä ei ole yhtä kuin Poika”, ”Poika ei ole yhtä kuin Pyhä Henki” ja ”Pyhä Henki ei ole yhtä kuin Isä”. Ja lopuksi: ”Jumala on yksi”. Näin tämän Pyhän kolminaisuuden päivän sanoman voi tiivistää.
Ennen aloittaessaan kirjoitustyötään Augustinus kertoo nähneensä merkillisen unen. Siinä pieni poika kaivoi merenrantaan kuoppaa. Pojalla on kädessään simpukankuori. Saatuaan kuopan valmiiksi hän alkoi ammentaa sillä merestä vettä ja kaataa sitä kaivamaansa koloon. Augustinus ei ymmärtänyt, mitä tämä puuha tarkoitti, ja hän kysyi sitä pojalta. ”Minä tyhjennän valtamerta”, oli tämän vastaus. Herättyään kirkkoisä ymmärsi, mihin oli ryhtynyt. Tutkiessaan Jumalan olemusta hän toimi kuin unen poika, ammensi Jumalan mittaamatonta suuruutta oman ajattelunsa simpukankuorella.
Jokaisen papin on oltava teologi. Kirkon kannalta on välttämätöntä, että se saa palvelukseensa juuri teologeja, jumaluusopin alalla päteviä ihmisiä. Heillä on oltava hyvä teologinen yleissivistys. Papin teologinen oppineisuus ei ole kuitenkaan privaattiviisautta. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus ”oman teologiansa” tekemiseen siinä mielessä, että painii itse omat paininsa Jumalan kanssa. Teologina pappi liittyy yhteisölliseen uskoon, jota kristillinen kirkko tunnustaa. Pappisvihkimyksessä pappi lupaa pysyä Jumalan sanaan perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Näin hän myöntää, että kirkon yhteinen usko ja oppi on suurempi kuin yksilön uskonnäkemys tai mielipide. Oppi on tapa ymmärtää uskon ja rakkauden kohdetta, Jumalaa ja hänen tekojaan. Oppi on pyrkimystä etsiä ihmisen vastausta siihen, kuka Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Samalla se tekee ihmisen nöyräksi. Ihminen tarvitsee oppilauseita, mutta Jumalaa ei niihin saa mahtumaan.
Jumala on valtameren kaltainen salaisuus: rannaton, mittaamattoman syvä, suunnattoman suuri, pelottava voimassaan ja mykistävä kauneudessaan. Sanalla sanoen Jumala on pyhä. Hänen salaisuutensa avautuu simpukankuorellinen kerrallaan, milloin ajattelun avulla, milloin rukouksen hiljaisuudessa, milloin yhteen ääneen ylistykseen yhtyen: ”Me uskomme yhteen Jumalaan…” Pyhän kolminaisuuden päivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä. Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.
Päivän evankeliumissa tapaamme erään arvostetun teologin. Nikodemos kuului juutalaisten hallitusmiehiin, hän oli Korkeimman neuvoston jäsen. Hän oli oppinut mies. Fariseuksena hän tahtoi ottaa Jumalan sanan tosissaan. Hän halusi elää sen mukaisesti viimeisintä piirtoa myöten. Kun hallitusmiesten enemmistö myöhemmin teki päätöksen tappaa Jeesuksen, Nikodemos nousi julkisesti vastustamaan sitä. Hän vetosi siihen, ettei Jumalan lain mukaan ketään saanut tuomita ilman syytä ja tutkintaa. Hänen lujaa moraalista selkärankaansa kuvaa myös se, että hän kävi yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa hautaamassa Jeesuksen ruumiin. Hän tiesi, että hänen maineensa ja asemansa hallitusmiesten joukossa oli sen jälkeen mennyttä. Mutta hän oli rohkea, vaikka Jeesuksen kaikki opetuslapset pakoilivat kätköpaikassaan. Nikodemos oli myös nöyrä mies. Tutustuttuaan Jeesuksen opetukseen ja toimintaan hän teki arvionsa ja tunnusti sen myös Jeesukselle: ”Sinä olet Jumalasta, Jumala on sinun kanssasi.”
Nikodemos tuli Jeesuksen luokse yöllä. Hän halusi kaikessa rauhassa keskustella Jeesuksen kanssa, jonka ympärillä päivisin oli suunnaton ihmistungos. Hänellä oli kysymys, johon hän halusi vastauksen Jeesukselta: ”Miten minä voisin muuttua sellaiseksi ihmiseksi, että pystyisin noudattamaan Jumalan koko lain ja voisin olla varma siitä, että pääsisin sisälle Jumalan valtakuntaan?” Nikodemos tajusi, että häneltä puuttui jotain ratkaisevaa. Vaikka hän oli kuinka vilpittömästi halunnut elää Jumalan lain mukaan, hän tunsi itsensä vajavaiseksi ja kelvottomaksi Jumalan edessä. Hän tiesi, että hänen pitäisi muuttua. Jeesuksen toimintaa seuraamalla hän oli tullut siihen tulokseen, että Jeesuksen ohjeita noudattamalla hän voisi saada varmuuden pelastuksestaan ja voisi muuttua Jumalalle kelpaavaksi.
Jeesuksen vastaus kuitenkin yllätti Nikodemoksen. Jeesuksen neuvo ei ollut teknisiä ohjeita hyvään elämään. Synnin turmelemasta elämästä ei tule parempaa paikkailemalla. Mädäntyneestä hedelmästä ei enää saa hyvää hedelmää. Nikodemoksen tuli syntyä uudesti, vedestä ja Hengestä. Uudestisyntyminen on tie iankaikkiseen elämään.
Katekismuksemme mukaan ”Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.” (Katekismus, kappale 35 Kasteen lahja)
Jeesus vertaa Pyhän Hengen työtä tuuleen. ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Kreikan kielessä ”tuuli” ja ”henki” ovat sama sana. Jeesuksen sanat voitaisiin siis kääntää myös: ”Henki puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Tunnustuskirjoissamme Augsburgin tunnustuksessa ilmaistaan sama asia näin: ”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineitä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.”
Papin tehtävä on julistaa sanaa ja jakaa sakramentteja. Ne ovat kaikkien kuultavissa ja nähtävissä. Näitä armonvälineitä käyttäen Pyhä Henki toimii ”missä ja milloin Jumala hyväksi näkee”. Uudestisyntyminen on Jumalan ihme. Mitään selitystä ihmisen järki ei tälle ihmeelle voi antaa. Vanha ei muutu paremmaksi, vaan saadaan kokonaan uusi elämä. Se on täydellinen armon ihme, Jumalan salaisuus. Näin pyhä kolmiyhteinen Jumala toimii keskellämme.