Pyhän Kolminaisuuden päivä, Lk. 16.: 19 – 31, Esko Väyrynen

Esko Väyrynen
Kallio

Viime keväänä parrasvaloihin tulleessa suosikkikomediassa eräs ulkomailla saakka matkustellut henkilö pukee elämänkokemuksensa sanoiksi: ”Elämässä ei koskaan tiedä ketä joutuu tarvitsemaan. Kokemus on minulle opettanut, että on valtioviisasta olla ystävällinen kaikille. On oltava hyvä köyhälle, sillä jonakin päivänä hän saattaa olla rikas. On oltava ystävällinen alhaiselle, sillä kuka tietää, huomenna sama mies saattaa olla mahtava.” Mainittu komedian henkilö oli oppinut elämältä hyödyllisen asian: Koska elämä on arvaamaton, niin kannattaa oman etunsa vuoksi olla ystävällinen kaikille, ettei vain oma menestys jäisi odottamattomassa tilanteessa kiinni oman ylenkatseen karvaasta takaisinmaksusta.
Tämän pyhäpäivän nimeltä mainitsematon, ja näin ollen tuntemattomaksi jäävä rikas mieskin ilmeisesti oli tullut kokeneeksi saman asian, että elämä on arvaamaton ja yllätyksiä täynnä. Tuo mies ilmeisesti oli myös onnistunut hoitamaan liikeasiansa hyvin, koska on saanut määreen rikas. Mutta koska elämä on arvaamaton ja taatakseen jatkuvan menestymisen liikemaailmassa arvaamattomissakin elämän tilanteissa, hän järjesti joka päivä liikekumppaneilleen juhlia. Eihän hän voinut tänään aavistaa, kenen liiketuttavan ystävyys ehkä jo huomenna on korvaamaton asia.
Mutta erään arvaamattoman tekijän rikas mies oli täysin jättänyt pois laskuistaan. Kuolema voi muuttaa täydellisesti näköalat.
Köyhä mies, jota rikas ei ollut eläessään ottanut huomioon, koska tämä ei näyttänyt missään tapauksessa pystyvän rikasta auttamaan. Tuo köyhä onkin kuoleman jälkeen rikkaalle arvokas. Hänen arvoaan korostaa jo sekin, että hänet mainitaan nimeltä. Lasarus tarkoittaa suomennettuna: Jumala auttaa. Lasarus oli joutunut eläessään karvaasti kokemaan, että ihmiset eivät häntä auttaneet. Hänen elämänsä kurjuus pakotti hänet etsimään apua Jumalalta. Jeesus itse vakuuttaa: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Lk. 11: 10) Ei pelkkä Aabrahamin lapseus pelasta, yhtä vähän kuin kristityn nimikään ei pelasta.
Mutta ei myöskään ulkonaiset olot tai yhteiskunnallinen asema sinänsä vie ketään kadotukseen. Jumalan tarkoitus ei ole se, että kaikilla pitää olla saman verran. Jumala on antanut meille kullekin erilaiset lahjat. Ja jokaisella on hänen armolahjojaan vastaavat tehtävät. Mutta Jumalan tarkoitus on se, että jokaisella on aina jotakin annettavaa rakkaudesta lähimmäiselleen.
Jumalan sallimaahan se oli, että Lasarus oli jäänyt köyhäksi, kun taas rikas mies oli vain entisestään rikastunut. Mutta vaikka Jumala oli sallinut Lasaruksen köyhtymisen, niin Jumala ei tarkoittanut, että Lasaruksen pitää joutua kärsimään puutetta ja nälkää. Sitä varten Jumala oli johdattanut Lasaruksen rikkaan miehen oven eteen, jotta tämä voisi auttaa nälkäistä ja liikuntakyvytöntä kerjäläistä. Jumala näin tarkoituksella järjesti rikkaalle mahdollisuuden osoittaa vaivattomasti joka päivä lähimmäisenrakkauttaan. Jumala asetti Lasaruksen rikkaan miehen lähimmäisenrakkauden koetinkiveksi. Rikas ei vain kestänyt – valitettavasti – hänelle asetettua koetusta.
Kun Jumala salli miehen rikastua, niin Hän samalla uskoi miehelle suuren omaisuuden hallittavaksi. Lähettäessään Lasaruksen rikkaan miehen ovelle Jumala näin tarjosi miehelle tilaisuuden antaa jotakin liiastaan tarvitsevalle. Rikkaalla oli joka päivä mahdollisuus osoittaa lähimmäisenrakkautta jokapäiväisessä arkielämässä. Mutta koska hyväntekeväisyys olisi ollut niin vaatimatonta ja huomaamatonta, niin hän ei olisi saanut siitä keneltäkään kiitosta. Koska se ei millään tavalla turvannut hänen liikeasioittensa onnistumista, niin hän ylenkatsoi noin vähäpätöisen hyväntekeväisyyden.
Mekin väheksymme vaatimatonta lähimmäisenrakkautta. Tavoittelemme toimillamme kiitosta, ystäviä ja asemaa.
Rikas mies oli tunnollinen liikemies. Hän hoiti ammattinsa hyvin. Työn ylirasittamana hän unohti vain kuolemattoman sielunsa hoitamisen. ”Meidän kaikkien sairauksiemme ydin on siinä, että ihminen on kadottanut Jumalansa ja sielunsa ja etsii niitä turhaan lääkkeistä.”
Tärkein lähimmäisemme on Kristus. Jumala on ilmoittanut tahtonsa eläville pyhissä kirjoituksissa. Meille on sanottu, mikä on hyvää, mikä on hyvää ja mikä on Herran tahto meihin nähden. ”Kaikki, mitä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Ja ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet teekemättä minulle.”
Kukaan ei voi tulla ja väittää, että häneltä on puuttunut opastus elämän ratkaisevissa kysymyksissä. On vain kysymys siitä, että kuulemmeko me todella, mitä me kuulevilla korvillamme kuulemme. Jumala antaa julistaa sanaansa meidän korviemme kuultavaksi. Jumala puhuu meille sanansa kautta. Usko on meidän vastauksemme Jumalan puheeseen. Jumala, joka rakastaa meitä, toivoo meidän uskolla omistavan hänen sanansa sydämiimme. Usko Jumalan sanaan on ainoa rakkauden osoitus meidän taholtamme.