Ihan ensimmäiseksi tahdon tänään toivottaa hyvää ja siunattua äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille! Tänään on mielessä myös omat isoäidet ja oma äiti ja heidän hyvä työnsä minun elämäni eteen – rakkaus, jota he ovat osoittaneet. Tahdonpa kertoa tässä yhteydessä erään muistuman äidin opetuksista. Äidilläni on tapana sanoa, joskus hieman ärsyttävästikin, ”Etsijä löytää, anovalle annetaan”. Usein lapsuus –ja nuoruusvuosina kuulin tämän sanonnan, kun jokin tavarani oli hukassa, ja pyysin äitiä etsimään sen. Ymmärsin äidin tarkoittavan sanonnallaan suunnilleen tätä: Otapa, lapsi hyvä, vastuu omista tavaroistasi äläkä sysää niistä huolen pitämistä muille ihmisille. Lapsena ja nuorena ärsytti tämä äidin neuvo, mutta vanhemmiten sitä ymmärsi, että elämänohje sanonnan takana on todella omaksumisen arvoinen. Jokaisen meistä on kasvaessaan otettava vastuuta omasta elämästä, ja asioista, jotka tulevat eteen. Näin äitienpäivänä tulee kiitollinen olo, kun muistaa tätä ja montaa muuta hyvää opetusta ja ohjetta, joilla äiti on varustanut minua elämän matkalle.
Moniaita vuosia sitten koin tämän äidin sanonnan suhteen valaistuksen, kun tajusin, että äiti on omaksunut sen Raamatusta, ja ilmeisestikin juuri tästä rukoussunnuntain evankeliumista. Evankeliumikatkelmassa Jeesus opettaa seuraajilleen oikeata tapaa rukoilla. Opetuksensa tueksi hän esittää vertauksen kahdesta ystävästä. Toinen heistä on saanut yllätysvieraan eikä hänellä ole mitään tarjottavaa. Niinpä hän lähtee pyytämään apua naapurista. Siellä ollaan jo yöpuulla, ja naapuri on vastahakoinen auttamaan.
Evankeliumiteksti paljastaa kuitenkin sen, että lopulta pyytäjän paikalla olija saa tarvitsemansa, koska pysyy kestävänä pyynnöissään. Vertauksensa perusteella Jeesus tiivistää rukousopetuksensa näihin kolmeen neuvoon: pyytäkää, niin saatte, etsikää, niin löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan. Ja kaiken taustalla on ajatus, että pyynnöissä on hyvä pysyä kestävänä eikä antaa liian nopeasti periksi.
Pyytäminen ja kärsivällisyys näyttäisivät siis olevan Jeesuksen opetuksen ydinsanoja. Jeesus neuvoo pyytämään rukouksessa Jumalalta sitä, mitä tarvitsemme. Samalla hän ohjaa kärsivällisyyteen pyyntöjemme suhteen – ”rukoile väsymättä ja pysy kärsivällisenä, niin sinulle vastataan.” Kuinka
hyvä ja yksinkertainen ohje tämä onkaan! Mutta onko sitä helppo noudattaa? Tähän kysymykseen voin oman kokemukseni perusteella vastata, että pyytäminen kyllä sujuu oikein hyvin, mutta kärsivällisyys on välillä koetuksella.
Ehkä se on vain osa ihmisluontoa että rukoillessamme pyyntömme ovat usein naamioituja vaatimuksia. Tuomme Jumalan tietoon ikään kuin listan asioista, joiden kovasti tahtoisimme toteutuvan. Sitten jäämme odottamaan, kuinka hyvin ja nopeasti Jumala antaa meille sen, mitä tahdomme. Oma kokemus on osoittanut, että tällä asenteella ja sieluntolalla rukoukseen suhtautuessani olen joutunut pettymään. Ei ole tullut sitä, mitä on tilattu. Eikä ole vastattu ”as soon as possible”, eli ”mahdollisimman pian”. Sitten on ollut pettynyt ja turhautunut olo. Kiukkuisena olen äpötellyt Taivaan Isälle, että ”mitäs sitten neuvot rukoilemaan, kun ei siitä mitään hyötyä näy olevan!” Syytökseni ovat olleet kuin Vanhan testamentin profeetta Joonan suusta… Nöyryys ja todellinen pyytäjän paikalle suostuminen, se tästä asenteesta on todella kaukana. Tähän voi todeta, että jotain on pielessä – ihmisessä, ei Jumalassa.
Jumala on sanassaan luvannut kuulla kaikki rukouksemme, ja hän on myös luvannut niihin vastata. Tämän hän tosin tekee oman kaikkivaltiutensa ja kaikkitietävyytensä kautta. Jumala tietää ja näkee sen, mikä meille ihmisille todella on parasta, ja mitä me todella tarvitsemme. Sen vuoksi hän toimii oman ikuisen viisautensa mukaan, omalla aikataulullaan. Ihmismieli ei tätä Jumalan suuruutta voi koskaan täysin käsittää, ja siksi meistä rukoilijoina joskus tuntuu, että jäämme vastauksia vaille. Maalliseen sidottu käsityskykymme on koetuksella ikuisuutta vasten.
Tällöin on hyvä jäädä sen totuuden varaan, että Jumala pitää huolen. Hän tuntee sisinpämme, näkee sydämeen asti. Ja koska rukous on perimmiltään juuri sydämen puhetta Jumalan kanssa, voimme luottaa siihen, että Jumala kyllä tietää, mitä sydämemme hänelle todella tahtoo sanoa.
Omien tarpeidemme pyytämisen lisäksi Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan myös toistemme puolesta ja kantamaan toistemme taakkoja.´Esirukous toinen toistemme ja maailman asioiden vuoksi on jokaisen kristityn hyvä tehtävä, jonka kautta voimme olla osallisina Jumalan valtakunnan työssä. Kun pyydämme toisillemme siunausta ja varjelusta sekä kiitämme Jumalan hyvistä lahjoista, saamme myös itse osamme näistä taivaallisen armon osoituksista. Kristikunnan vanha ohje ”Ora et labora”, ”rukoile ja tee työtä” on hyvä neuvo myös meidän ajallemme. Siinä toteutuu Jumalan tahto lähimmäisen rakastamiseen.