SAARNA
Pääsisikö avioliitostaan eronnut kantamaan Agricolassa kolehtia? Pääsisikö entinen alkoholisti kattamaan ehtoollispöydän? Pääsisikö toisen luottamuksen pettänyt lukemaan Raamatun tekstejä? Miksei pääsisi? Jos hän vilpittömin sydämin katuu ja Jeesuksen nimessä anoo syntinsä anteeksi, ne todella ovat anteeksiannetut. Kristityn pöytä pyyhitään elämässä puhtaaksi niin monta kertaa, että siinä monta rättiäkin kuluu puhki.
Jokainen meistä on alati lankeava syntinen. Jos synnittömyys olisi ehtona päästä Agricolan jäseneksi, meillä ei olisi yhtään ainutta jäsentä. Agricolan seurakunta on syntisten, mutta Kristuksessa vanhurskautettujen seurakunta. Vain siitä syystä meitä on yhä täällä niin monta. Ja kun me henkilökohtaisesti rohkaisemme kaikkia tuntemiamme ihmisiä tulemaan armon piiriin, tämä joukko vain kasvaa!
Agricola ei siis ole eliittikerho, johon valitaan jäseniksi vain elämässä menestyneitä tai seurakuntayhteisössä eniten esillä olevia ihmisiä. Tämä on Kristuksen kirkko, jossa jokainen syntinen on Jumalalle yhtä rakas. Constitutionin mukaan Agricolan jäseneksi pääsee jokainen Kolmiyhteisen Jumalaan kastettu, jäseneksi tahtova ihminen. Vaikka olisi miten paljon kuraa tarttunut vaatteisiin elämän varrella. Lapsen ollessa kyseessä ensin vanhemmat tahtovat hänen puolestaan ja lapsi ilmaisee oman tahtonsa vasta myöhemmin – konfirmaatiossa.
Agricolan jäsenyyden voi kuitenkin menettää, jos ei ole aktiivinen. Jos seurakuntalainen ei vuoteen ota osaa ehtoolliseen, lahjoita uhrilahjaa eikä muutoinkaan osallistu Agricolan toimintaan, papin ja seurakuntaneuvoston tulisi ottaa häneen yhteyttä ja rohkaista häntä aktiivisuuteen. Jos hän ei tämänkään jälkeen aktivoidu, toisen vuoden jälkeen hänet voidaan poistaa varsinaisten jäsenten luettelosta ja siirtää samalla erirukousaiheitten listalle. Tässä minulla ja uudella seurakuntaneuvostolla riittää sarkaa, mutta onpa meillä muitakin haasteita.
Mistä me saamme motivaation Jumalan valtakunnan työhön? Yksinkertaisesti Jumalalta. Jumalan Sanan valossa me tiedämme, että kaiken hyvän me olemme saaneet Jumalan kädestä; että kaikki meidän lahjamme – uskomme, toivomme ja rakkautemme, toimintakykymme, omaisuutemme ja jopa aikamme – kuuluvat oikeastaan Jumalalle. Niiden ei ole tarkoitus jäädä meidän omiin käsiimme. Jumala on antanut ne meille rakentaakseen omaa valtakuntaansa – meidän kauttamme.
Miten meidän tulisi siis jakaa lahjojamme? Päivän evankeliumissa Jeesus antaa meille ratkaisevia ohjeita. Ensinnäkin Jeesus varoittaa meitä jakamasta tai itse asiassa pihtaamasta lahjojamme kuten kirjanoppinut, joka haluaisi saada itselleen ihailua ja kunniaa, missä ikinä liikkuukin. Joka veisi vaikka köyhältä leskeltä talon ja samaan aikaan itse juhlisi pidoissa, vieläpä kunniapaikalla. Joka latelisi pitkiä rukouksia vain näön vuoksi, mutta ei rakkaudesta lähimmäiseen.
Mitä meidän sitten tulisi tehdä? Jeesuksen vastaus kiteytyy esimerkkiin köyhästä leskestä, joka antoi uhriarkkuun kaiken, mitä hänellä oli. Jeesus kyllä näki, kuinka monet rikkaat antoivat paljon ja hyvä niin. Silti tämä kaksi pientä lanttia antanut nainen antoi enemmän. Nimittäin rikkaat antoivat sellaista, mitä he eivät itse enää tarvinneet. Köyhä leski antoi kaiken, mitä hän itsekin olisi tarvinnut.
Näin ollen kun me tänään kysymme Jeesukselta: ”Mitä meidän tulisi tehdä?” Jeesus vastaa meille esittämällä meille vastakysymyksen: ”Jakaisitteko te sitä, mitä te itsekin tarvitsette?”
Syvällä sydämessämme jokainen meistä tietää, mitä me loppujen lopuksi tarvitsemme. Kaiken sen Jeesus haluaa meidän jakavan. Ei enempää eikä vähempää.
Me tarvitsemme Jumalan Sanan julistusta, kastetta ja ehtoollista. Me tarvitsemme syntiemme sovitusta. Me tarvitsemme uskoa, toivoa ja rakkautta. Me tarvitsemme ruokaa, vaatteita, jonkunlaisen katon pään päälle. Me tarvitsemme innostavia tehtäviä Jumalan valtakunnan työssä. Tätä kaikkea Jeesus kutsuu meitä jakamaan.
Kiitetty olkoon Jumala, joka on meitä kohtaan alati antelias. Hänen hyvyydestään jokaisella meistä on omat armolahjamme, jokainen meistä on yhtä tärkeä Jumalan työtoveri. On kuitenkin Jumalan valtakunnan työn edun mukaista, että me jaamme tietyt erityistehtävät henkilökohtaisen soveltuvuuden ja sitoutumisen mukaisesti. Onkin suuri siunaus, että meillä on jäseniä, jotka vapaaehtoisesti rohkenevat ottaa Agricolassa vastaan aivan erityisen vastuun. Liisa, jolla riittää seulottavaa yhdelle ihmiselle täysin ylivoimaisesta informaatiomäärästä. Eric, jolla on vankka, vuosikymmenten kokemus talouden hoidosta. Piia, jolla on edessään todella vaikea haaste koordinoida Agricolan lapsi- ja nuorisotyötä sekä rakentaa tiedotusta englanninkielisten suuntaan. Janne, jonka täytyy säestää itselleen vieraskielistä liturgiaa – hänhän ei lukemisen pohjalta voi päätellä, missä kohtaa pastori onkaan menossa. Allan, jolla on suuri vastuu uuden seurakuntaneuvoston puheenjohtajana. Wuokko, jolla on suuri vastuu varapuheenjohtajana. Fiona, jolla on suuri vastuu sihteerinä. Maija, Tuula, Terttu, Cheryl, Maarit ja Leila, joilla on suuri vastuu niin ikään constitutionissa mainituissa tehtävissä.
Kuinka te olettekaan uskaltaneet ottaa haasteenne vastaan? Eikö teitä pelota, että teidät tullaan tuomitsemaan muita ankarammin? Eikö teitä pelota, että jos te jonkun ankaran tuomarin mielestä epäonnistutte, teidät haukutaan ja jopa savustetaan ulos? Eikö teitä pelota? Ilmeisesti ei ainakaan liikaa, koska olette suostuneet ottamaan vastaan tehtävänne. Ja tämä on kerrassaan valtavan ihana asia seurakuntamme kannalta. Nimittäin Agricolan seurakunta tarvitsee teitä. Mutta – Agricolan seurakunta ei kohdista teihin vain odotuksia. Constitutionin mukaan Agricolan seurakunnan tulee myös tukea teitä. Siksi teillä on täysi oikeus odottaa työllenne kunnollista, rehtiä tukea. Jos te ette sitä saa, meidän muiden tehtävä on korjata tilanne Herramme viitoittamalla tavalla, Rauhan Hengessä. Meidän muiden tehtävä on saada kaikki ankarat tuomarit pohtimaan, ovatko he itse tukeneet työtänne täysin sydämin. Onneksi kirkkohistoria kannustavasti osoittaa, että monista syyttävistä sormella osoittajistakin on lopulta saattanut tulla armollisia lähimmäisiä. Voitte siis sitoutua tehtäviinne turvallisin mielin. Kaikkivaltias, Elävä Jumala varustaa ja siunaa teidät työhönne.