Tapaninpäivä, Mt. 23: 34 – 39, Esko Väyrynen

Kirkas valo synnyttää tummat varjot.
Toisen joulupäivän, tapaninpäivän, evankeliumi on kuin jouluevankeliumin häikäisevän taivaallisen kirkkauden syvä varjo. Enkelten läsnäolon taivaallisen kirkkauden valaisemalta yölliseltä kedolta siirrytään väärän valan aiheuttamaan oikeusmurhaan, ensimmäisen veritodistajan kuolinkamppailuun. Eilisen liturginen valkoinen on vaihtunut veritodistajan punaiseen, joka on myös Jumalan läsnäolon, Pyhän Hengen väri.
Kristuksesta todistaminen perustuu Jumalan läsnäoloon. Kun Simon Pietari tunnusti opettajansa Messiaaksi, Jumalan Pojaksi, Jeesus sanoi tunnustuksen tapahtuneen Jumalan ilmoituksesta: ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” Mt. 16:16-17.
Jeesuksen opetuslapsen kohtalo ei voi olla Mestarin kohtaloa parempi: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagoogissaan. Maaherrojen ja kuninkaiden eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa , ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Mt. 10:16-25.
Lähihistoriasta ja oman aikamme uutisvälityksestä tiedämme, että tämä Jeesuksen ennustus toteutuu yhä edelleen. Me tiedämme valitun kansan kärsimykset toisen maailmansodan aikaisessa Euroopassa. Tältä pohjalta on mahdoton ymmärtää oikeassa olemisen uskonkiihkon synnyttämää julmuutta nykyisessä Israelissa.
Vanhan perinteen mukaan kerrotaan Jumalan suojelevan läsnäolon poistuneen Jerusalemin temppelistä ennen sen hävittämistä. Ennustuskirjallisuus puhuu niinikään temppelin jättämisestä oman onnensa nojaan. (Haapa) Jeesuksen ennustus tämän päivän evankeliumissa temppelin jäämisestä ilman asujaansa tarkoittaa Jeesuksen poistumista Jerusalemista ja sen pyhäköstä.
Jeesuksen julistus paljastaa meidänkin aikana ilmenevän vallankäytön pyrkimyksen tukahduttaa toisinajattelu. Enemmitö haluaa torjua vähemmistöt, oli sitten kysymys kansallisuudesta, rodusta tai uskonnosta. Itsenäisyytemme ajan maamme rajanaapurina on ollut maailman supervalta, jonka politiikka on perustunut jumalankielteisyydelle. Meidän omaan vallankäyttöön sillä on ollut sellainen heijastusvaikutus, kuin Suomessa kansaa ei ollenkaan kiinnostaisi kristinusko. Siitä huolimatta jumalanpalveluksiin kokoontunut seurakunta on uskollisesti rukoillut vallankäyttäjille vastuuntuntoa ja oikeamielisyyttä, kansalaisten keskuuteen lain ja oikeuden kunnioittamista. Siinä on jotakin Kristuksen antamasta neuvosta: ”Teille on opetettu: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Mt. 5:43-48.
Jeesuksen kehoitus taivaallisen Isän täydellisyyteen on ”oikeutettu”, koska hän itse on meidän täydellisyytemme Isän edessä. ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkaden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.” Tiit. 2:11-14.
Taivaan Herra syntyi maailmaan synnin ja sekamelskan keskelle, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.