Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tätä toivotusta me tarvitsemme tänään. Armoa Jumalalta, joka on Taivaallinen Isämme; ja rauhaa Jeesukselta, joka rakastaa meitä ja on kuollut meidän puolestamme.
Sillä mikä kirkkovuoden päivä voisi olla pelottavampi kuin tämä päivä, tuomiosunnuntai? Sehän muistuttaa meille, että edessä on tuomiopäivä. Silloin kaikki kansat kootaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Myös sinä ja minä seisomme kerran siinä. Tuomari on oikeudenmukainen ja kaikkitietävä. Ja tuomio on lopullinen ja ikuinen: joko taivas tai helvetti.
Tuomiosunnuntain aihe on niin pelottava, ettei sitä kestä edes ajatella. Siksi meillä on tänä sunnuntaita oltava sydämissämme Jeesuksen apostolien toivotus: ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.”
Ottakaa ne suojaksenne, hyvät seurakuntalaiset, että kestäisitte kuulla Jumalan sanan opetusta tuomiopäivästä.
* * *
Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa nuottaan. Se laskettiin mereen ja se keräsi kaikenlaisia kaloja, hyviä ja pahoja.
Tuo vertaus on meille Saimaan rantojen asukkaille helppo ymmärtää. Kun nuottaa vedetään, niin ei silloin pelkkää muikkua tule. Nuottaan jäävät kaikki kalat, jotka kohdalle sattuvat. Sinne menee särkiä ja salakoita ja pieniä ruotoisia lahnoja ja hauen puikuloita ja joskus matojen niin kokonaan saastuttamia siikoja, ettei niillä tee mitään.
Mutta ei se haittaa. Kun nuotta vedetään kokoon ja saalis nostetaan veneeseen, niin silloin kalastajat erottelevat hyvät kalat huonoista. Muikut ja kunnolliset ahvenet ja kuhat ja siiat otetaan talteen, mutta roskakalat heitetään menemään.
Jeesus vertaa nuottaa Jumalan valtakuntaan, jota hän oli tuomassa maailmaan. Senkin suuaukko on avara. Sekin kerää erilaista väkeä, hyviä ja huonoja, Jumalaan uskovia ja välinpitämättömiä.
Aluksi näyttää, että he kaikki kelpaavat Jumalalle. Mutta ei se olekaan niin. Kerran koittaa tuomiopäivä. Silloin enkelit tulevat ja tarkastavat Jumalan nuotan sisällön. He erottelevat kelvottomat niistä, jotka kelpaavat Jumalalle. Kelvottomat heitetään tuliseen pätsiin ja Jumalalle kelpaavat pääsevät taivaaseen.
Jeesuksen puhe nuotasta sopii meidän evankelis-luterilaiseen kirkkoomme. Meitähän sanotaan kansankirkoksi. Me haluamme palvella kaikkia suomalaisia. Me emme aseta rimaa korkealle, vaan tuomme Jumalan armon jokaiselle kansalaiselle. Me hyväksymme joukkoomme jokaisen, riippumatta siitä, käykö hän kirkossa, rukoileeko hän, lukeeko hän Raamattua tai uskooko hän edes niin kuin kirkossa opetetaan.
Tämä johtuu siitä, että me haluamme tuoda kaikille ihmisille Jumalan armon. Jeesus on kaikkien Vapahtaja, joka rakastaa jokaista ja on kuollut kaikkien puolesta. Sitä tosiasiaa tämä avara kansankirkko vetelee kaikkien päälle hyvin leveällä pensselillä.
Me olemme siis se Jumalan valtakunnan nuotta, joka ”laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja”.
Mutta meidänkään tapauksessamme se ei ole koko totuus. Eivät kaikki kansankirkon jäsenet pelastu.
Miksi? – Koska kaikki eivät usko Jeesukseen. Monet kansankirkon jäsenet eivät omasta mielestään edes tarvitse Jeesusta syntiensä sovittajaksi. Siksi he eivät käy kirkossa juuri koskaan, eivät käy ehtoollisella, eivät lue Raamattua eivätkä rukoile kuin harvoin.
Monille kirkon jäsenille seurakunta on tärkeä lähinnä yhteiskuntajärjestyksen vuoksi. Se tarjoaa lasten päivähoitoa. Se tarjoaa vanhuksille ja syrjäytyneille lohdutusta. Se antaa elämässä tarvittavia juhlamenoja, kuten nimenantoseremonian, aikuistumisseremonian, hääseremonian ja hautajaisseremonian.
Tällaisten asioitten takia osa kansankirkon jäsenistä on mukana Jumalan valtakunnan nuotassa. Melkein huomaamattaan; koska nuotan suu on niin laaja.
Mutta loppuun asti ei ole näin. Tulee tuomiopäivä. Silloin enkelit tulevat ja erottelevat kansankirkon jäsenistä pois ne, jotka ovat vain nimellisesti jäseniä. Enkelit viskaavat heidät pois ja he joutuvat kadotukseen; aivan riippumatta siitä, että he aikoinaan olivat mukana siellä Jumalan valtakunnan nuotassa.
* * *
Tällaista Jeesus opetti tuomiopäivästä. Se saa jokaisen meistä kauhistumaan sydänjuuria myöten. Olenko minä tuomiopäivänä Jumalalle kelpaava? Vai olenko minä kelvoton kala?
Tässä hädässä meidän on kuultava sitä, miten ihmisestä Raamatun mukaan tulee Jumalalle kelpaava.
Raamatussa Jumalalle kelpaamiselle on ihan oma sana. Se on vanhurskas. Vanhurskas ihminen on siis sellainen, joka kelpaa Jumalalle. Hän kelpaa Jumalalle jo nyt, ja siksi häntä ei tuomiopäivänä heitetä pois, vaan hän pääsee siihen enkeleiden koriin, josta päädytään ikuiseen elämään Jumalan luona.
Miten ihmisestä voi tulla Jumalalle kelpaava?
Joku voi luulla, että siten, kun kaikin voimin noudattaa Jumalan kymmentä käskyä ja rakkauden lakia.
Mutta ei se niin mene. Raamatun mukaan Jumalan laki ja sen noudattaminen ei ole pelastustie. Roomalaiskirjeessä sanotaan näin:
”Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.” (Room 3:20)
Me ihmiset olemme Jumalan edessä kuin madon kokonaan saastuttamia siikoja, jotka eivät kelpaa kauppaan. Siika ei itse kykene parantumaan madosta kauppaan kelpaavaksi. Ihminenkään ei pysty tulemaan Jumalalle kelpaavaksi Jumalan lain käskyjä noudattamalla.
Miten sitten voi tulla Jumalalle kelpaavaksi?
Jumalan sana sano näin:
”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room 3:22-24)
Jos siis haluat kelvata Jumalalle ja olla sellainen Jumalan nuotan saalis, joka välttää tuomion, niin usko Jeesukseen Kristukseen. Silloin sinä saat omaksesi vanhurskauden eli Jumalalle kelpaavuuden. Sinua ei heitetä tuliseen pätsiin vaan pääset ikuiseen elämään. Miksi? Siksikö, että olet ollut niin hyvä ja tehnyt riittävästi hyviä tekoja? Ei, vaan siksi, että Jumala antaa sinulle armosta Jumalalle kelpaavuuden, koska Jeesus Kristus on lunastanut sinut vapaaksi tuomiosta kuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Hänen veressään oleva sovitus otetaan vastaan uskomalla se todeksi. ”Hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi”.
Mutta miten sinä, tavallinen kansankirkon jäsen, uskallat uskoa sen todeksi? – No siten, että siellä Jumalan laajassa nuotassa, siellä avarassa kansankirkossa sinut on kerran kastettu juuri tähän uskoon, ei mihinkään muuhun. Pääsi valeltiin kastevedellä. Ja siinä kasteen vedessä Pyhä Henki antoi sinulle omaksi Jeesuksen tuoman syntien sovituksen ja oikeuden uskoa siihen. Ihan omaksi, pikkuvauvana, siinä telkkarin vierellä, sohvapöydällä olevasta vesimaljasta, sukulaistesi läsnä ollessa, kahvia odotellessa.
Nyt sinun on aika ottaa kasteesi tosiasia omaksesi myös sydämellä, uskomalla se todeksi. Silloin sinunkin kohdallasi toteutuu se, että ”hän saa lahjaksi vanhurskauden, koska Jeesus Kristus on lunastanut hänet vapaaksi.”
Tai jos et tästäkään osaa uskoa, niin tule ehtoolliselle. Siellä uskominen toteutuu suulla; syömällä ja juomalla leipää ja viiniä. Ne ovat Jeesuksen sovintoveri ja hänen ruumiinsa uhri. Ne tekevät meistä Jumalalle kelpaavia ja pitävät sellaisina. Ne pelastavat myös tuomiopäivänä.
Nouskaamme tunnustamaan …