Omaishoitajien kirkkopyhä
Joitain vuosia sitten paljastui minulle, mitä kummius saattaa merkitä. Oli tapahtunut hirveä liikenneonnettomuus, jossa soukkalaisperheen isä silmänräpäyksessä kuoli ja perheen äiti vammautui neliraajavammaiseksi. Molemmat kolarissa mukana olleet lapset joutuivat sairaalahoitoon. Auttaakseen perhettä nuorimmaisen kummitäti otti vuoden virkavapautta ja tuli omaishoitajaksi tälle lyttyyn lyödylle perheelle. Tämän päivän evankeliumissa esillä oleva kristillinen rakkaus ohjasi kummia sitoutumaan kärsivään ihmiseen.
Onneksi omaishoitajien tilanne on ollut syksyn aikana jonkin verran esillä julkisuudessa. Seurakuntalehtemme esse kertoo viime kuukauden numerossa 40: ”’Teen viiden ihmisen työt’, lukee valkoisessa liivissä, jonka eduskuntatalon mielenosoitukseen saapunut iäkäs rouva on pukenut ylleen. … ’Tekoja, ei puheita!’ lukee omaishoitajien kannattelemissa kylteissä. Väkijoukon mielestä muutoksia on lupailtu ja lupailtu, mutta ne etenevät näännyttävän hitaasti. Tämä on ensimmäinen kerta kun omaishoitajat Suomessa osoittavat mieltään. Suomessa on arviolta 300 000 omaishoitajaa, jotka toimivat pääasiallisena auttajana ikääntyneelle, pitkäaikaissairaalle tai vammaiselle lähiomaiselleen, monet ympärivuorokautisesti. Kunnallisen omaishoidontuen piiriin on kuitenkin päässyt vain 30 000 omaishoitajaa. Pientä 416 euron korvausta verotetaan lisäksi tiukasti. Kunnat eivät kykene laadukkaasti takaamaan kolmea lakisääteistä vapaapäivää kuukaudessa. … ’Monen omaishoitajan elämäntilanne on kohtuuton. Jaksamisen ongelmat ja yksinäisyys ovat todellisuutta, joka välittyy seurakuntien diakoniatyön piiriin saakka’, sanoo Espoon seurakuntayhtymän vs. yhteinen diakoniasihteeri Anna Kalske. … Kun otetaan huomioon, kuinka mittavasta toiminnasta on kyse, on hämmästyttävää, että omaishoidon erilaiset tukitoimet ovat vasta hitaasti kehittymässä.” (esse 40/48, 23.10.2008, s. 1 ja 6).
Viime kuukauden viimeisessä esse-lehdessä takasivulla Suudelma hyvästiksi – otsikoidussa jutussa kerrotaan Katri Lounelan rankasta sairaudesta ja hänen viimeisestä elinvuodestaan mm. seuraavaa: ”Ympäripyöreät työpäivät. Risto toimi puolisonsa omaishoitajana koko ajan. Katrin voimien huvetessa kaupungin järjestämä hoitoapu lisääntyi. ’Silti työpäiväni olivat melkein kaksikymmentuntisia. Väsyin. Aamuisin aloitin hyvällä tuulella, iltaisin pinna oli aika kireällä. Uskon silti meidän selvinneen tyydyttävästi. Ja päivä päättyi aina suukkoon.’ ’Kaupungin kodin hoito teki mitä voi, mutta vuoden sisällä hoitoyritys vaihtui kolmesti. Niin jouduin vajaalla kokemuksellani opastamaan hoitajia harvinaisen sairauden hoitoon.’ Arjessa auttoi se, että Lounelat kertoivat sairauden vaiheista omaisilleen ja ystävilleen. ’Meillä oli tiivis läheisverkosto, joka tiesi koko ajan, missä mennään. Saimme jatkuvasti apua, kodinhoidosta henkiseen tukeen. Missään vaiheessa emme eristäytyneet eikä meitä eristetty, Risto Lounela kiittää” (esse nro 41, 30.10.2008, s. 20).
Tämän kappelin alttariseinä on murrettu kallioseinä. Tummassa graniitissa näkyy särkymisen särmää, erivärisiä ja erityyppisiä kiviaineksia ja niiden joukossa ylöskohoavia vaaleampia juovia. Särjetty tumma pinta kuvastaa meitä ja ihmisen elämää. Meistä kukaan ei ole ehjä. Yhdessä me särjetyt ja epätäydelliset ihmiset, me vajavaiset syntiset, muodostamme kirkon, me rikkinäiset ihmiset ja ehjä Kristus Pyhässä Hengessä. Siitä eheydestä viestii selkeäviivaisesti esiin piirtyvä kuparipintainen suuri risti. Olemme täällä Jumalan eheyttä hakemassa. Emme pysty tuottamaan eheyttä emmekä voi eheyttää itseämme, vaan meidän puolestamme ristiinnaulittu ja rikki mennyt Jeesus Kristus on ainut oikea eheytemme. Olemme osallisia hänen eheydestään ylösnousemuksen ja anteeksiannon perusteella, jotka saamme omistaa uskossa. Usko kolmiyhteiseen Jumalaan tekee meidät ehjiksi.
Paratiisissa kasvoi hyvän ja pahan tiedon puu. Ihminen on syö-nyt sen hedelmää eli hän tietää. Kristitylle hyvänä ja pa¬hana olemisen puu on pystytetty Golgatalle: uskovan hyvä vuo¬taa pyhästä rististä. Uskossa olemme osallisia Kris¬tukseen. Anteeksiannettu paha on kris¬ti¬tyn hyvä. Opetuslapset eivät voineet mennä itsestään takuuseen: hyvä on kätketty niin kuin pahakin, ja ihminen paljastuu Jumalan sil¬mien edessä: Herra olenko se minä?
Evankeliumi näyttää meille tänään, miten Jumalan Poika toimii maailmassa, ja miten Jumalan valtakunta tulee hänen myötänsä. Kristus ruokkii meitä nälkäisiä, hän juottaa meitä janoisia, hän antaa kodin meille kodittomille, hän vaatettaa meitä alastomia, hän käy katsomassa meitä sairaita ja vierailee meidän vankien luona. Jumalan valtakunta on tullut, kun Kristus itse on tässä maailmassa, läsnä nälkäisenä, janoisena, kodittomana, alastomana, sairaana ja vankina, sanalla sanoen kärsivänä ja avun tarpeessa olevana ihmisenä eli vähäisimpänä veljenä ja sisarena. Kristus näyttää, kuinka hänen koko olemuksensa rakkaudessa taipuu meidän oloihimme, kun hän samaistuu olemaan itse läsnä tarpeessa olevassa ihmisessä. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, ja myös niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, kärsivän ja synnin väsyttämän ihmisen luona. Herra itse tulee niiden luo, joita elämä kolhii, jotka ovat Jumalan ristin koulussa, jotka ovat Jumalan alasimella hänen työnsä kohteina.
Ihminen on itseltään kätketty. Ihmisen hyvyys on kätketty, niin että hyvää tehneet eivät sitä tienneet. Ja niin ihmislapsen pahuuskin on kätketty. Pahaa tehneet eivät aavistaneet tekemiensä rikkomuksia ja pahojen tekojen seuraamuksia. Rakkaus on evankeliumin avainsana, vaikka se ei siellä esiinnykään.
Jumalan viimeinen tuomio voidaan kuvata seuraavalla tavalla vaa’an kuvan avulla. Jumala laittaa kaikki syntini toiseen vaakakuppiin ja toiseen sen sangen hyvän ihmisen, jonka hän on luonut. Syntini painaa minut alas kadotukseen. Ja siinä Jumala tekee aivan oikein. Näin palaa Jumalan hyvä luomus ylös Jumalan luo. Ja Jumala ottaa sen takaisin. Mutta taivaassa on Kristus. Uskon tähden ja uskon kautta sulasta armostaan Kristus astuu toiseen vaakakuppiin. Hänen ansionsa painuu alas tuonelaan asti. Siellä hän on käynyt puolestani. Ja kun Kristus armostaan suostuu minun rangaistukseeni, itse syntinen Taneli nousee ylös Jumalan ikuiseen elämään.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Siinä on meillä valtavan vahva ja kestävä voimavara, joka kohottaa uskomaan, toivomaan ja rakastamaan. Se antaa työnäkyä omaishoitajan taakan alla huokailevalle, ja se antaa meille kaikille jaksamista tässä lyhyessä ja vaikeuksia täynnä olevassa elämässä.
Nousemme tunnustamaan yhteistä kristillistä uskoamme.