”Entä jos kuningas palaakin huomenna, onko vielä maailma valmiina, voiko katsoa silmiin vai vaipuuko kyyneliin?” Tämä KLS:n hieno biisi Kuningas palaa, kertoo omin sanoin tästä tämän päivän Raamatuntekstistä. On olemassa Kuningas, joka palaa takaisin vielä kerran. Kaikki ihmiset tulevat Hänen eteensä. On taivas ja kadotus, joko meidät armahdetaan tai tuomitaan.
Aika synkkä aloitus saarnalle festareilla, jonka teemana on ARMO! Ois kiva sanoa, että ”kaikki pääsee varmasti taivaiseen, ei mitään hätää”. Mutta Jeesus sanoi, että jokainen joka uskoo ja on kastettu pääsee taivaaseen!
Kuninkaan palaaminen voi kuitenkin kuulostaa pelottavalta, se voi tuntua ahdistavalta. Toisia taas Jeesuksen takaisin tuleminen saattaa vähän naurattaa. Mutta Jeesus, Kuningas on tulossa takaisin. Siksi meidän elämämme keskeisin kysymys kuuluu: miten me kestämme viimeisellä tuomiolla?
ARMOSTA PELASTETAAN
Tästä hetkestä kertoo myös tämän päivän evankeliumiteksti. Kun tekstiä lukee, tulee mieleen vaikuttavatko teot ja tekemättä jättämiset sittenkin pelastukseen. Emmekö me pelastu yksin armosta Jeesuksen tähden? Missä on armo?
Kun Raamattua lukee, meidän tulisi lukea sitä kokonaisuutena. Yksittäinen jae voi aiheuttaa kysymyksiä, mutta kokonaisuus on selvä: ihminen pelastuu yksin Jeesuksen työn tähden, armosta! Nimittäin Golgatalla kaikkien ihmisten kaikki synnit on sovitettu. Ne on siis pyyhitty pois, niitä ei enää ole. Jumala ei näe sun syntejä, vaan Hän näkee sinut Jeesuksen työn tähden pyhänä ja vanhurskaana!
2 Korinttolaiskirje luku 5 jae 21 sanoo: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.”
Koska Jumala rakastaa meitä ja haluaa meidät luoksensa taivaaseen,niin hän on tehnyt ihmeellisen vaihtokaupan. Jumala ottaa meidän syntimme ja pahuutemme ja kuolee ristillä niiden takia. Ja tilalle Hän antaa meille anteeksiantonsa, puhtautensa ja vanhurskautensa. Me saamme tämän kaiken lahjaksi armosta, kun uskomme Jeesukseen! Silloin myös Jumalan tuomio vaihtuukin armahdukseen.
Tästä evankelumitekstissäkin on kyse. Toiset armahdetaan, koska he ovat uskoneet Jeesukseen! Mutta toinen porukka tuomitaan, koska he on ajatelleet, että kyllä me pärjätään ilmankin Jeesusta.
Miten me siis kestämme Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla? Siten, että meidät armahdetaan, sillä Pyhän Jumalan edessä, ei kukaan kestä omassa voimassa! Ainoastaan Jeesuksen pyhyys, Jeesuksen puhtaus joka annetaan meille, riittää! Jeesus riittää!
TEKOJEN MERKITYS
2. Jos kerran Jeesus riittää, niin voimmeko me unohtaa hyvät teot ja lähimmäisen? Emme voi, vaan nimenomaan usko Jeesukseen synnyttää hyviä tekoja ja rakkautta lähimmäiseen. Armo kutsuu ihmistä uudistumaan. Siksi Armosta ei saisi tulla Alibia omalle välinpitämättömyydelle. Jeesuksessa armo on tullut lihaksi ja se kutsuu meitä myös uudistukseen. Jeesuksen työ näkyy myös näissä evankeliumin kuvailemissa pelastetuissa.
Tuo pelastuvien joukko, ei edes muista tehneensä hyvää: ”Herra milloin me näimme sinut nälissäsi”. He jotka pelastuu, ei edes huomaa tehneensä hyvää, vaan hyvät teot ovat syntyneet kuin itsestään. Nämä Jeesuksen sanat on käyneet toteen: ”Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään!” Nuo teot eivät heitä pelasta, ne ovat seurausta pelastuksesta!
ME EMME OLE JEESUKSIA
Jumalan rakkaus meitä kohtaan saa aikaan sitä, että menemme nälkäisten, kodittomien, sairaiden ja vankien luokse! Siihen Jeesus kutsuu. Mutta me emme ole Jeesuksia. Jeesus oli ainut ihminen, joka on koskaan onnistunut täyttämään rakkauden lain.
Siksi kaksi vaarallista valhetta, jota meille yritetään syöttää on ne, että 1) jos mä yritän tarpeeksi paljon noudattaa Jumalan tahtoa, niin mä pelastun. Ja toinen valhe on se, 2) että jos mä teen syntiä tarpeeksi paljon, niin Jumala ei voi enää pelastaa mua. Mutta nämä on kummatkin valetta: lakia noudattamalla me pelastuta ja vaikka oisit kuinka paljon tehnyt syntiä, niin Evankeliumi Jeesuksesta riittää aina! Sain tästä itse hyvän muistutuksen vuosi sitten keväällä.
TARINA
Olin Turussa ja menossa palaveriin toisen papin kanssa. Olimme jo vähän myöhässä, kun kadulla meidät pysäytti mies. Kadun mies, joka oli selvästi juonut jotain muutakin kuin vettä. Hän kysyi, ketäs te ootte. Me kerrottiin, että me ollaan pappeja. Mies kertoi, että hän on alkoholisti ja tarvii apua. Hän sanoi voitteko rukoilla mun puolestaan. Me oltiin keskellä tietä Turun keskustassa myöhässä jo palaverista, mutta ajattelin että eikö tämä ole se, mihin Jeesus meitä kutsuu; kohtaamaan niitä jotka on ihmisten silmissä väheksittyjä. Me rukoiltiin miehen puolesta ja näin mielessäni jo pienen sädekehän kuinka pastori jalosti kohtaa kadun miehen ja rukoilee hänen puolestaan. Mutta sitten tuli kysymys, joka muutti tilanteen. Tämä mies sanoi mulle, sulla on muuten hieno takki, voisitko antaa sen mulle?
Siinä hetkessä mä muistin kaksi asiaa, ensinnäkin sen, että mä olin just ostanut tämän takin ja toiseksi, muistin Jeesuksen sanat: ” Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää.” Kuvitelmat omasta sädekehästä romuttui siinä hetkessä. Mä vastasin miehelle soperrellen, että mä en nyt tällä kertaa voi antaa takkiani, mutta Jumala siunatkoon sinua! Mutta en omaa itsekkyyttäni halunnut antaa uutta takkiani sitä pyytävälle.
Jos mun omat tekoni ja tekemättä jättämiseni ratkaisee mun iankaikkisuuskohtalon, niin tässä on taas yksi naula mun arkkuun! Onneksi ne naulat on lyöty Kristukseen, joka on kantanut meidän itsekkyytemme, pahuutemme ja syntimme!
EI MERKITYKSETÖNTÄ
Ei ole kuitenkaan merkityksetöntä miten me elämme tämän elämän. Taivaan porteilla ei kysellä rahamäärää, jota olemme hankkineet, instagramin seuraajamääriä, kuuluisuutta tai minkälaisia tieteellisiä saavutuksia olemme tehneet. Olennaisempaa on se, ketä olemme käyneet katsomassa, olemmeko olleet kiinnostuneita sairaista, nälkäisistä ja köyhistä?
Mutta valitettavan usein me huomataan elämän aikana, että meidän rakkaus on vajavaista. Käy niinkuin pastorille, jonka sädekehää romuttui tuolla Turun keskustassa. Huomaa oman itsekkyytensä. Kenen puoleen kääntyä? Ja miten minä vajavaisena ihmisenä kestän oikeudenmukaisen Jumalan edessä?
Yksin me emme pärjää kun Kuningas palaa. Mutta Kuningas ojentaa armossaan lävistetyt kätensä meidän puoleemme. Hän armahtaa jokaisen, joka Häneen uskossa turvaa!
MEIDÄN VAPAHTAJA
Tästä ihmeellisestä armosta on kyse myös tänään! Armosta meidät pelastetaan. Myös silloin kun Kuningas palaa ja Jumalan hyvä tahto lopullisesti toteutuu! Mutta sitä ennen Hän kutsuu meitä.
Meitä, jotka liian usein rakastamme itseämme ja unohdamme lähimmäisemme. Hän haluaa olla meidän Vapahtaja! Meidän Vapahtajamme, jotka liian harvoin käymme katsomassa sairaita ja köyhiä. Meidän vapahtajamme, jotka kerta toisensa jälkeen huomaamme oman itsekkyytemme. Meidät hän haluaa armahtaa!
Hänen armonsa näkyy ja tuntuu siinä, mitä Hän lupaa sanassaan, siinä mitä Hän tekee puolestamme kasteessa ja siinä, mitä Hän lahjoittaa meille ehtoollisella! Vain Vapahtajan, Jeesuksen tähden me kestämme viimeisellä tuomiolla.
Entä jos Kuningas palaakin huomenna, onko vielä maailma valmiina? Hyvä ystävä, sinut on jo kasteessa otettu Jeesuksen yhteyteen, puettu Hänen puhtauteensa. Usko ja luota Jeesukseen harteille syntisi ja koko elämäsi! Pysy Jeesuksen yhteydessä, silloin voit elää rohkeasti Jumalaa ja lähimmäistäsi palvellen! Ja astu kerran Jeesuksen työn tähden perille taivaan valtakuntaan!