Minkälaisia mausteita maailmasta löytyy? Sellaisia, jotka saavat naaman mykkyrään kuin sitruuna, sellaisia jotka saavat kyyneleet silmiin niin kuin sipuli, sellaisia jotka saavat hien otsalle niin kuin chili. Suola, josta raamatunkohta puhuu on ennen vanhaan ollut säilöntäaine. Yksi tärkeimmistä ruoka-aineista aikana, jolloin ei ollut jääkaappeja tai pakastimia. Se on estänyt pilaantumista. Ilman suolaa, ruuasta on tullut nopeasti pilaantunutta, biojätettä.
Mausteesta tekee mausteen sen maku. Suola ei ole suolaa, jos se maistuu sokerilta. Me tunnistetaan suola ulkonäöstä ja mausta, että tämä on suolaa.
Mutta mikä tekee sinusta sinut? Mikä erottaa sinut kaikista muista ihmisistä? Mitkä asiat ovat niitä, joista et missään nimessä voisi luopua, koska olet sinä? Sinusta tekee sinut, ehkä se, miten puhut, miten liikut, millaisista asioista tykkäät, keitä ihmisiä rakastat, miten suhtaudut ympärilläsi tapahtuviin asioihin, miten muut suhtautuvat sinuun, mitä asioita elämässäsi on tapahtunut. Nämä tekevät sinusta sen, kuka sinä olet.
Raamatussa Jeesus puhuu siitä, että jos suola ei maistu suolalta, niin siitä ei ole mitään hyötyä, ja jos lamppu pistetään piiloon, ei siitäkään ole mitään iloa kenellekään. Jotenkin Jeesus tuntuu sanovan, että pidä kiinni siitä, mikä sinussa on olennaista, siitä, mikä tekee sinusta sinut.
Siitä aloin miettiä, että mitkä asiat on niitä, mistä minä en voi luopua, että olisin edelleen minä. Ja pitääkö minun yrittää olla jotain muuta kuin mitä olen, ollakseni jotenkin kunnollinen, hyvä ihminen? Millainen minun pitää olla, jotta olisin suolana ja valona maailmassa?
Kun noita Jeesuksen sanoja kuuntelee, miettii myös sitä, että Jeesus puhuu tässä varmaan joillekin tosi hyville ja hienoille tyypeille, joillekin, jotka on ihan erilaisia ihmisiä kuin minä. ”Te olette maan suola ja maailman valo”, Jeesus sanoo. Sitä ajattelee, että nämä ihmiset on varmaan sellaisia, joita muut arvostaa ja joilla pysyy asiat hallinnassa.
Ne ei koskaan mokaile eikä joudu noloihin tilanteisiin ja niillä on paljon hyviä ystäviä. Ne auttaa toisia, eikä riitele turhaan eikä kiukuttele pienistä asioista. Ne ei unohda tapaamisia tai synttäreitä tai avaimia. Tällaisia ihmisiä varmaan on ne, joista Jeesus sanoo että ne on maan suola ja maailman valo. Vai onko?
Kun tutkii Raamattua tarkemmin, hoksaa, että ei Jeesus puhukaan sellaisista ihmisistä. Tämä raamatunkohta on nimittäin Matteuksen evankeliumista sellaisesta kohdasta kuin Vuorisaarna. Vuorisaarna on Jeesuksen pitkä puhe, jonka Jeesus puhuu isolle väkijoukolle. Ennen Jeesuksen puheen alkua Raamatussa kerrotaan: ”Jeesus kulki joka puolella Galileaa. Hänen luokseen tuotiin kaikki eri taudeista kärsivät ihmiset – niin pahojen henkien vaivaamat ja halvaantuneetkin – ja hän paransi heidät. Hänen perässään kulki suuri joukko ihmisiä. Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle, opetuslapset alkoivat ja alkoi puhua. Autuaita, ovat hengessään köyhät, heidän on taivasten valtakunta, autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen, autuaita vainotut ja niin edelleen”.
Ja sen jälkeen tulee tänään luettu Raamatunkohta: ”Te olette maan suola, te olette maailman valo.”
Jeesus puhuu siis näille halvaantuneille, sairaille, murheellisille, köyhille, vainotuille ja kaikille muille eri tavalla rikkinäisille, että te olette maan suola, te olette maailman valo. Hän puhuu niille, jotka tulevat hakemaan jonkinlaista turvaa ja apua Jeesuksen luota.
Ei siellä sanota, että Jeesuksen luo tuli suositut, rikkaat ja ne, joilla on elämä hallinnassa, ei Jeesus heille sanonut: Te olette maailman valo. Vaan sairaat, köyhät ja murheelliset. Te olette maan suola ja maailman valo. Te, jotka kaipaatte jotain hyvää elämäänne ja etsitte sitä Jumalan luota. Ilman teitä maailmasta puuttuisi jotain. Ilman teitä maailma kaipaisi valoa.
Ehkä onkin niin, niin kuin jossain laulussa sanotaan, että valo pääsee sisään halkeamista. Niistä kohtaa josta ihminen on jollain lailla rikki, Jumalan valo pääsee meidän sisimpäämme. Niistä kohtaa Jumalan armo, rakkaus ja valo pääsevät meissä vaikuttamaan. Ja ehkä niistä samoista halkeamista se valo pääsee loistamaan myös muille ihmisille. Ne kohdat, jotka meissä on rikki, voivat olla apuna ja lohtuna toisille rikkinäisille.
Jeesus ei siis tee mitään määritelmää siitä, millainen minun pitää olla, jotta voin olla suolana ja valona tässä maailmassa. Hänellä ei ole listaa siitä, että kun sä teet nämä ja nämä asiat ja kun sä olet tällainen hyvä ja virheetön tyyppi, silloin sä olet sellainen, mitä maailma tarvitsee.
Vaan juuri tällaisena, rikkinäisenä ja vajavaisina ja keskeneräisinä, Jumalalla on jotain käyttöä meille. Juuri se tekee minusta sen, kuka minä olen. Minun halkeamat ja haavat, ilot ja surut, epävarmuudet ja mokaamiset, kaikkine elämän eri makuisine mausteineen. Ja juuri tällaisena Jeesus minut haluaa omakseen. Ja juuri tällaisena kuin olen, Jumala lahjoittaa minulle kaiken, mitä hänellä on.
Juuri tämä on meidän uskossa sitä kaikkein hienointa, se aarre mikä meillä on. Mikä saa kylmät väreet kulkemaan. Se, että me eri tavalla keskeneräiset ja rikkinäiset saamme olla Jumalan edessä, ja Jeesus sanoo meille: juuri tuollaisena sinä loistat Jumalan valoa. Ja että saamme vielä sen lisäksi yhdessä, vieri vieressä polvistua ehtoollispöytään ja tulla ravituiksi hänen haavojensa kautta.