muistatko hipit oli rautaa ennen
rakkautta tehtiin tullen mennen
eikä siinä ehditty sotia
kun ihmisille tehtiin kotia
nytkin tarvittais enemmän heitä
jotka toisille rukoilis enkeleitä
niitä jotka osais riitoja ratkoa
ja kaikille toivottais hyvää jatkoa
katsois useemmin silmiin lasta
varjelis hukkaan joutumasta
sillä kylmä ja pimee on maailman syli
saispa rauhassa nukkua yönsä yli
kun niin harva oikeesti välittää susta
ilman rakkautta saarnaavat parannusta
kyllä mä tajuun ett tein taas väärin
sitä kylillä kelaavat mielin määrin
ja somessa kaikki ne ottaa kantaa
ei sanojen meressä oo toista rantaa
et viitsisi noin ampua puskasta
johtuuko tollainen omasta tuskasta
kun murheissaan yksi itkua vääntää
toiset vaan puukkoa haavassa kääntää
kuitenkaan musta et tiedä sä mitään
sinä menet länteen minä kuljen itään
eiköhän ala jo riitely riittää
toinen toistamme ryhdytään kiittään
ethän mitään saa aikaan haukkumalla
kukatkin kasvaa vain hoivaamalla