Uudenvuodenaatto, Matt. 16:1-4, Juhani Lindgren

Juhani Lindgren
Lähetysyhdistys Kylväjä

”Joonan merkki” on VT:ssa ennakoiva merkki ja viitekuva, typos, Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (Matt. 12:38-42). Se on ainoa pelastuksen merkki (16:4) Jeesuksen sukupolvelle, kaikille sukupolville ja kaikille kansoille. Tekstimme avaa siis heti näköalan Jeesuksen ainutlaatuisuuteen ja ehdottomuuteen ihmisen ja tämän Luojan ja Jumalan välisen suhteen korjaamisessa eli kristillisessä pelastumisessa.

Merkin pyytäminen taivaasta tarkoittaa (1): ”emme usko, ellemme näe”. Taustalla on rationalistinen yleisuskonnollisuus, yksi juonne luonnollisen ihmisen uskonnossa. Fariseusten ja saddukeusten edessä oli Jeesus, merkkien Merkki, taivaasta kenenkään pyytämättä tullut, mutta tätä he eivät ymmärtäneet. Kysymyksessä on hengellisen sokaistuneisuuden kärjistymä. Samaa löydämme hetkittäin itsestämme: merkki pitää saada, vaikka se(llainen) on jo annettu ja on ilmeinen. (Vrt. Joh. 14:9, jossa Jeesus vastaa Filippukselle tämän halutessa nähdä Isän: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”).

Merkin pyyntö oli (2.) tietoinen yritys panna Jeesus ”koetteelle” (KR 92). Alkukielen peiradzoo voidaan kääntää myös ”kiusata” (KR 38). Merkitykset voidaan nähdä sisäkkäisinä (kiusata on koetteelle panemista, väite toimii pieneltä osin myös kääntäen), mutta kiusaaminen on UT:ssa yleisempi käännös ja kontekstuaalisesti yleisempi merkitys (esim. Jeesuksen joutuminen Perkeleen kiusattavaksi Matt. 4:ssä, jossa myös peiradzoo; toisaalta tämä kiusaaminen oli myös koetteelle asettamista). Yleisesti koetteelle joutuminen kuitenkin kääntää UT:ssa alkutekstin dokimee-sanueen, kuten esim. läpi koko 2 Kor:n. Yleistäen voitaisiin sanoa, että tekstimme aktiivimuoto peiradzoo-verbistä kertoo subjektin kielteisestä asennoitumisesta kohteeseensa, ja dokimee/ dokimadzoo taas neutraalista tai myönteisestä. Jumalallinen passiivi (tärkeä Hepr. 11:17) on tietysti asia erikseen. Myös tekstimme ympäristö kertoo kielteisestä, kiusaavasta pyrkimyksestä saattaa Jeesus satimeen.

Merkin pyytäjille ei (esim.) juuri edellä kerrottu ruokkimisihme riittänyt. Merkkien pyytämisellä ei ole periaatteessa loppua. Tämä on sanottava hyvin painokkaasti. Joka pyytää merkkiä, hylkää/ on jo hylännyt sanassa annetun ilmoituksen Jeesuksesta ja pysyy näin epäuskossaan, eikä (annettu tai annettava merkki) merkitse mitään, tai mitään merkkiä ei anneta (Mark. 8:11 ym.). ”Aikojen merkki” esiintyy vain tässä, mutta Matt. 24:3 tulee lähelle; siinä myös opetuslapset kyselivät merkkiä, mutta eivät kiusaten eivätkä epäuskossa.

(3.) Jeesuksen vastaus osoittaa, että maalliset ja hengelliset ovat kaksi eri aluetta. ”Taivaan merkkien” (ta prosoopa, ”kasvot”, ”muoto”, ”näkö” jne.) arviointi on mahdollista yleisistä inhimillisistä lähtökohdista, osaamisesta, ammattitaidosta, kokemuksesta jne. Ihmisen Jumala-suhteen todellisuuden arviointi ei sen sijaan ole mahdollista yleisinhimillisten perusteiden, erittelyiden ja kykyjen varassa. Ihmisen ”oma henki” tietää, mitä ihmisessä on, ja ”vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on”. Hengellisen todellisuuden ymmärtäminen on mahdollista vain Pyhän Hengen antaman uskon ja näkökyvyn turvin (1 Kor. 2:11-14). Ellei näin olisi, Jeesusta ja Pyhää Henkeä ei tarvittaisi mihinkään ja pelastus olisi varattu ”uskonnollisille oivaltajille ja osaajille”. Hengellisen ja maallisen erottaminen on itsessään pahennus nyt ja on aina ollut sitä. Pahennusta herättää nyt ja on aina myös herättänyt saarna ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta (1 Kor. 1:22-23). Kun Joonan merkkiä julistetaan ja selitetään ainoana pelastuksen merkkinä, syntyy sama pahennusreaktio.

Luonnollisen ihmisen kokema pahennus hengellisestä todellisuudesta liittyy kamppailuun uuden uskon (ristin ja ylösnousemuksen evankeliumi) ja aikaisemman ei-kristillisen uskonnon/ kulttuurin/ taikauskon välillä. Joonan merkki haastaa toisen uskon(non) ja yleisuskonnollisuuden perusteet. Tämä näkyy lähetystilanteessa – myös länsimailla – varsin yleisesti ja selvästi. Tästä on puhuvia esimerkkejä Apt. 19:11-20 (toisena osapuolena okkultismi ja taikausko), 14:8-12 (antiikin monijumalaisuus ja jumaltarustot; samankaltainen kohtaaminen Apt. 28:1-6 ja myös erittäin selvä konfrontaatio 19:23-29, jossa erityisesti Artemiin palvojat reagoivat voimakkaasti sekä 17:17 (toisena osapuolena mm. antiikin filosofit). Paavalin julistus Areiopagilla herätti kuulijoissa ivaa; julistuksen sisältönä oli juuri Joonan merkki. Kuulijat jakaantuivat kolmeen joukkoon: pilkkaajat, ”avoimet”, jotka olivat valmiit kuulemaan lisää (joskus epämääräisessä tulevaisuudessa) lisää ja kolmanneksi ne, jotka tulivat uskoon Jeesukseen (17: 32-34).

Miten merkit syntyvät, miten ne tulkitaan ja mitä ne merkitsevät minulle/ seurakunnalle? Pyhän otsikko keskittyy jälkimmäiseen ja vuodenvaihteen todellisuuteen. Kun historia etenee ja ikä karttuu, sana näyttää yhä selvemmin kaiken tapahtumisen (suhteellisen) riippumattomuuden itsestämme. Asian kääntöpuoli on, että ymmärrämme elämän ja tapahtumisen samalla olevan täydellisesti riippuvaista Jumalasta. Tämä on paradoksi. On ”merkkejä”, jotka Jumala antaa suvereenisti esim. Jeesus-todellisuus ja meistä riippumattomat fyysisen todellisuuden tapahtumat. (Toisin esim. ilmastonmuutokset ovat monin tavoin ihmisistä lähtöisin, mutta niihinkin liittyvät ajoitukset ja vaikutukset ovat Jumalan kädessä.) Oleellista on, että päiviemme määrä, lähtöhetkemme sekä tapahtumien seuraamukset ovat absoluuttisessa mielessä Jumalan kädessä, vaikka itse niihin paljon vaikutammekin.

Uuteen vuoteen astuttaessa uusien merkkien pyytäminen Jumalalta saa lakata. Tärkeintä on lukea oikein jo annettuja merkkejä. Näin on siksi, että Merkki (Jeesus) ja merkin merkitys (Raamatun apostolinen sanoma syntisen pelastumisesta uskon kautta häneen) sekä merkin ja sen merkityksen merkittävyys (evankeliumin saarna ja vain se tuo Jeesuksen ja syntien anteeksisaamisen) eivät todellakaan ole merkityksettömiä tai outoja, merkillisiä asioita, vaan ne merkitsevät ihmiselle koko hänen elämänsä ainoata varsinaista turvaa ja toivoa sekä ajassa että iankaikkisuudessa. Julistuksen tulee merkitä ihmiset ja heidän omatuntonsa evankeliumin Jeesus-merkillä. Jeesus on merkkien Merkki ja hänen rinnallaan kalpenee kaikki taivaitten ja elämäämme mahdollisesti annettujen muiden merkkien merkitys.