Miten tämä maailma, jossa elämme, on saanut alkunsa? Elottomat aineet, kasvit, eläimet, ihminen? Entä maailmankaikkeus lukemattomine tähtineen? Tieteessä tämä selitetään alkuräjähdyksellä, josta alkaen avaruus laajentui, alkuaineet syntyivät ja niistä sitten taivaankappaleet. Tässä kaikessa on kulunut aikaa miljardeja vuosia.
Raamatun luomiskertomus antaa ensi lukemalta toisenlaisen kuvan: kaikki luotiin kuudessa päivässä, ja seitsemäntenä kaikki oli valmista. Ennen kuin oli varsinaista tieteen harjoitusta tai havaintovälineitä kuten kaukoputkia ja mikroskooppeja, yksinkertainen maailmankuva vastasi ihmisen tekemiä havaintoja. Tänäkin päivänä aurinko näyttää nousevan, kaartavan taivaan yli rataansa pitkin, laskien sitten toiseen suuntaan, aivan Psalmin 19 mukaisesti. Mutta jo melko alkeellisen tutkimuksen tulos osoittaa tuon havainnon johtuvan maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri.
Toki joiltakin osin voimme todeta alkuräjähdyksen ja luomiskertomuksen noudattelevan toisiaan. Näin vaikkapa valon syntymisen keskeisessä roolissa aikojen alussa tai elottomien ja elollisten olioiden esiintulon järjestyksessä. Tieteen parhaimmissakin selityksissä on kuitenkin aukko: mitä oli ennen alkuräjähdystä? Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi kaiken tyhjästä, sanalla. Kolossalaiskirjeen mukaan ”Hänen (Kristuksen) välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä” [Kol. 1:16]. Kaikki, mitä Jumala on luonut, on hyvää.
Jumalan luomistyö on kuitenkin jatkuvaa: uuden elämän syntyminen, kasvu ja vuoden kiertokulku – myös ihmisjärjen ja –käden tuotteet. Ihminen on kutsuttu Jumalan työtoveriksi viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Myös eläimet rakentavat pesiä, hoivaavat jälkeläisiään ja pölyttävät kasveja.
On kuitenkin luomistyölle vastakkainen ihmisen toiminta, esimerkkeinä kasvihuoneilmasto, muovijätteen tuhovaikutukset merten elävissä, sademetsien riistohakkuut sekä sotien kauhut. Koko luomakunta huokaa, ja kärsii myös ihminen, erityisesti heikoimmat. Ihminen rikkoo myös Jumalan luomisessa asettamia hyviä, läheisten ihmissuhteiden ja esivallan järjestyksiä. Toki maailmassa on myös ihmisestä riippumattomia tuhovoimia: maanjäristyksiä, tulvia, tulivuorenpurkauksia jne.
Nämä ”ajan merkit” muistuttavat meitä siitä, että kerran kaikki näkyvä katoaa – niin myös me ihmiset elämme täällä vain lyhyen hetken, ikuisuutta varten. Vaikka emme voikaan tietää lopun päivää ja hetkeä, jo nyt ympäristömme ja ihmiskunnan tila, mukaanlukien henkilökohtainen kärsimys, osoittavat sen lähestymistä.
Mutta Ilmestyskirjan sanoin, kun vanha katoaa, syntyy jotakin aivan uutta: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää” [Ilm. 21:1]. Tämän uuden luomisen tuloksena on kaikki täydellistä. Ei ole luonnonmullistuksia, eikä myöskään synnin jälkiä, sillä uudessa maailmassa asuu vanhurskaus. Täydellinen Jumalan tahdon täyttäminen on ikuista todellisuutta.
Tämä uusi maailma esitetään kauniilla vertauskuvilla: ”Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi” [Jes. 2:4] tai ”Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu” [Jes. 65:25]. Jotkut ovat vetäneet tästä sen johtopäätöksen, että maan päälle luotaisiin uusi paratiisi, tuhatvuotinen valtakunta.
Mutta ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut” [Ap. t. 1:7]. Ja onko toivomme siinä, että pääsemme vain määräaikaiseen, ”parannettuun painokseen” tästä maailmasta? Jeesus ei lupaa, että sodat loppuisivat ennen kuin hän tulee. Mutta sitäkin merkittävämpää on se, että me kristityt toimimme Rauhanruhtinaamme lähettäminä rauhantekijöinä tässä levottomassa maailmassa. Ja toivomme on päästä sinne, missä saamme elää iankaikkisesti, vapaina vaivoista.
Omalla kärsimisellään, kuolemallaan, ylösnousemisellaan ja taivaaseen astumisellaan Jeesus on valmistanut meille kodin taivaassa. Siellä Jumalan ikuinen valtakunta toteutuu kaikessa täyteydessään. Mutta jo nyt saamme ”ennakkona” ”palan taivasta maan päälle”: Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa (ks. Room.14:17). Tästä Jumalan uudesta, tahtonsa mukaisesta luomistyöstä meidän elämässämme Jesaja ennustaa: ”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?” [Jes. 43:19]. Jumalan valtakunta on tässä laajuudessa todellisuutta jo tänään, tässä ja nyt, uskovien sydämissä ja elämässä.
Niin kuin Kristuksen kautta luotiin tämä ”vanha” maailma, niin myös jokaisessa Jeesukseen uskovassa asuu elämää uudistava Pyhä Henki.
Mikä on tuo Jumalan vanhurskas suunnitelma, josta Jesaja kirjoittaa? Ihminen lankesi syntiin, ja koko ihmiskunta on perisynnin alainen. Emme voi syyttää Jumalaa sanoen: miksi minusta tällaisen teit? Eikä meillä ole vähäisintäkään voimaa synnin valtaa vastaan – emme kelpaa Jumalalle omin töin tai ansioin. Mutta suuressa rakkaudessaan Jumala ei jättänyt ihmiskuntaa oman onnensa nojaan vaan lähetti ainoan Poikansa maailmaan. Jeesus syntyi ihmiseksi, kärsi niin kuin vain ihminen voi kärsiä, kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja nousi kuolleista, voittaen myös kuoleman vallan. Nyt hän on taivaan Isän luona ja on sieltä kerran tuleva tuomitsemaan elossa olevia ja kuolleita, herätettyään nämä ensin haudoistaan. Uskossa poislähteneille viimeinen tuomio on lopullinen vapautus ja pääsy Jumalan kirkkauteen.
Jeesus on tullut kaikkien kansojen valoksi. Näin Jeesus toteutti sen liiton, josta oli annettu lupaus jo Nooalle ja Abrahamille. Kätketty Jumalan kirkkaus, armon valo loistaa Vapahtajamme ristiltä sydämiimme tänäänkin, sanan ja sakramenttien kautta. Kristus avaa uskon silmät katselemaa uskomme päämäärään, perillepääsyn toivossa, ja maan päällä elävään lähimmäiseemme rakkaudessa. Uskon kautta pääsemme synnin kahleista Kristuksen tuomaan vapauteen, Jeesus-valo loistaa vankityrmän pimeyteen. ”Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä” [Ef. 5:9]. Vaivojenkin keskellä ymmärrystä ylempi, Jumalan rauha tuo elävän toivon. Voimme viettää Herran riemuvuotta jo nyt, ja kerran taivaassa, iankaikkisesti.
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” [Luuk. 2:14]. Taivaassa tämä ylistys kaikuu täydellisenä, ikuisesti.