Tänään kristillinen seurakunta eri puolilla maailmaa viettää yhteisiä nimipäiväjuhlia. Jokaisen vuoden ensimmäinen päivä on Jeesuksen nimen päivä. Tänään on kulunut viikko joulusta. Juutalaisen laskutavan mukaan on siis kahdeksas päivä Jeesuksen syntymästä, se päivä, jolloin Maria ja Joofef veivät Mooseksen lain mukaisesti poikansa ympärileikattavaksi. Siinä yhteydessä pojalle annettiin nimi Jeesus. Juuri sen nimen enkeli oli unessa käskenyt Josefin antaa lapselle, jota Maria oli odottanut. Tuo nimi, hepreaksi Jeshuah, tarkoittaa suomeksi ”Jumala pelastaa”. Tämä päivä ei ole almanakassamme kenenkään muun nimipäivä. Edelleen se on omistettu yksin Jeesuksen nimelle.
Suomi on siinä suhteessa harvinainen maa, että nimipäiväperinne on meillä säilynyt vahvana. Joka aamu radiossa hyvän huomenen toivotusten yhteydessä kerrotaan, keiden nimipäivä tänään on. Nimipäivät perustuvat kirkon vanhaan pyhimyskalenteriin. Kullakin Raamatun tärkeällä henkilöllä, esikuvalla oli jo varhain nimikkopäivänsä, samoin kirkon varhaisen historian marttyyreilla ja hengellisillä opettajilla. Noina päivinä heitä muisteltiin niin kuin Raamatussa kehotetaan muistamaan edellämme kulkeneita vaeltajia, kilvoittelijoita ja todistajia. Kun kasteessa yleensä annettiin joku Raamatun tai kirkon historian henkilön nimi, kukin muisti erityisesti omaa kaimaansa kuin edellä kulkenutta ystäväänsä tai isoa veljeään tai siskoaan. Ajateltiin myös, että he puolestaan muistivat perässä tulevia kaimojaan ja auttoivat heitä haidän vaikeuksissaan, puhuivat Jumalalle heidän puolestaan.
Ajattelen, että nimikkopyhän tietämisessä ja muistamisessa oli paljon hyvää. Ainakin itselleni omat apostolikaimani ovat olleet rohkaisevia, kannustavia ja myös lohduttavia veljiä. En kuitenkaan ajattele, että tarvitsen heitä puolestapuhujikseni, nykyajan EU-termiä käyttääkseni lobbaamaan puolestani. Tarvitsen toki puolestapuhujaa, mutta meille kaikille, pienimmälle, heikoimmalle, se apu on luvattu kaikkivaltiaalta itseltään.
Tästä perusoikeudesta Jeesuksen nimipäivässä on kysymys. Jeesus itse rohkaisi jäähyväispuheessaan: Älkää epäilkö pyytää apua minun nimessäni. Isä kuulee teitä, kun rukoilette häntä minun nimessäni. Raamatun ajattelussa nimi kertoo olennaisen kantajastaan. Profeetta Jesaja oli antanut tulevalle messiaalle nimet: ihmeellinen neuvonantaja, väkevä Jumala, iankaikkinen isä, rauhan ruhtinas. Myös Jeesus on nimi, joka kertoo oleellisen: ”Jumala pelastaa, Jumala auttaa.”
Jeesus ei antanut lupaustaan vain apostoleilleen vaan kaikille, jotka etsivät Jumalaa ja huutavat häntä avukseen. Evankeliumeista muistamme monia ihmisiä, jotka huusivat Jeesusta avukseen. Monet heistä oli sysätty syrjään muiden joukosta. Monia esteltiin pääsemästä Jeesusta lähelle tai heidät yritettiin vaientaa, mutta Jeesus kuuli heidän avunhuutonsa, pysähtyi heidän kohdalleen ja auttoi. Hän on edelleen se sama Jeesus, samalla herkällä korvalla kuulemassa heikoimmatkin avunpyynnöt ja kuitenkin samalla kaikkivaltiaana Isän oikealla puolella.
Jeesuksen nimi on annettu meille vahvaksi turvaksi ja avuksi. Siksi on tärkeää, että emme käytä väärin hänen nimeään. On tärkeää, että emme hänen nimessään lyö emmekä tuomitse, emme hänen nimessään torju ketään avun tarvitsijaa, emme hänen nimessään hylkää ja halveksi yhtäkään, joka etsii Jumalaa ja kaipaa hänen armoaan ja apuaan.
Kastettuina me kannamme Jeesuksen nimeä. Meidät on Jeesuksen käskyn mukaan kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kolmiyhteisen Jumalan omiksi. Olemme Jeesuksen seuraajien joukkoa, joka kokoontuu yhteen Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen, pyytämään yhdessä hänen apuaan ja johdatustaan, kuulemaan hänen sanaansa ja jakamaan hänen lahjojaan.
Hänen nimeään me kannamme ja sitä meidän tulee rohkeasti kantaa, kristityn nimeä, Jeesuksen seuraajien nimeä. Kristityn nimen kantamiseen kuuluu aina myös vastuu: että olisimme Jeesuksen nimelle kunniaksi. Toisin sanoen, että sanamme ja tekomme, koko elämämme rohkaisisi toisiakin lähestymään Jeesusta ja huutamaan häntä avuksi. Tätä meidän tulee kristittyinä ja seurakuntana aina rukoilla.