Uudenvuodenpäivä, Joh. 14:12–14, Ari Pääkkönen

Ari Pääkkönen
Loimaa

”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Näin lukee myös tämän alttarin edessä. Tänään ajattelemme vuoden vaihtumista ja ajan kulumista, mutta myös Jumalan armoa jonka Kristus meille toi ja joka pysyy iäti. Kristuksen kasvojen valo heijastuu tulevan vuoden ylle. Takanapäin, kuluvan vuoden yllä lepää ristin varjo joka peittää syyllisyyden, surun ja pettymyksen. Tunnustakaamme sen tähden Herralle syntimme, jotta voisimme panna ne pois ja iloisin ja vapain sydämin kulkea tänäkin vuonna kohti Jumalan valtakunnan kirkkautta.

***********************************

Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”

Uudenvuodenpäivänä muistamme toisaalta ajan kulumista, kalenterivuoden vaihtumista ja toisaalta Jeesuksen nimeä. Hän sai sen ympärileikkauksessa kahdeksan päivän ikäisenä. Tämä Mooseksen lain säädös oli merkki Israelin kansaan kuulumisesta, mutta se oli myös tilaisuus, jossa lapsen nimi tehtiin virallisesti tunnetuksi. Näinhän meidänkin keskuudessamme kaste on Kristuksen seuraajaksi ottamista, mutta on tapana, että sen yhteydessä tuodaan myös esille lapselle annettu nimi. Uudenvuodenpäivä on päivä kahdeksas päivä joulusta ja siksi sen kirkollisena aiheena on Jeesus-nimi. Vuoden aloittaminen tammikuun ensimmäisestä päivästä on peräisin muinaisilta roomalaisilta eikä se liity varsinaisesti kristinuskoon. Mutta on hyvä aloittaa jokainen alkava kalenterivuosi Jeesuksen nimessä. Tässä nimessä Jumala ilmoittaa itsensä meille, me saamme rukoilla Isää ja meillä on oikeus ja valta taistella kaikkia pahan voimia vastaan. Sillä nimellä Jumalan Poika tunnetaan kaikkina aikoina ja siihen vedoten saamme astua taivaallisen Isän eteen ja pyytää armoa ja siunausta.

Nimillä on tärkeä asema ihmiselämässä. Kun tapaamme jonkun meille tuntemattoman ihmisen, niin melkein heti kysymme hänen nimeään. Kun sen tiedämme voimme kysellä hänestä toisilta ihmisiltä, saada tietoomme missä hän asuu, lähettää hänelle kirjeen tai löytää hänet jos haluamme tavata hänet uudestaan. Kaiken tämän tekeminen olisi varsin vaikeaa jos emme tuntisi tämän etsimämme ihmisen nimeä. Erisnimen käyttäminen on tavallaan osoittamista. Jos henkilö josta puhutaan on paikalla voimme osoittaa häntä ja sanoa ”tuo ihminen tuolla” ja kaikki paikalla olijat ymmärtävät kenestä puhutaan. Mutta jos keskustelun kohteena oleva on poissa joudumme käyttämään hänen nimeään tai jonkinlaista kuvailua. Kun lapselle annetaan nimi hänet tavallaan virallisesti tunnustetaan syntyneeksi ja ihmisten joukkoon tulleeksi. Hän ei ole enää vain joku vauva vaan aivan määrätty ja tunnettu henkilö. Myöhemmin elämässä häneen viitataan erilaisilla virkanimikkeillä, arvonimillä, lempinimillä ja muilla sellaisilla.

Meille kerrotaan Raamatussa, että kun Herra kutsui Mooseksen vapauttamaan Israelin kansan hän sanoi tälle olevansa kantaisien Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Menneinä aikoina hän oli auttanut ja tukenut heitä. Nyt hän antoi Moosekselle käskyn viedä Israelin kansan pois orjuudesta ja antoi tälle lupauksen: ”Minä olen sinun kanssasi”. No, kaikki profeetat ovat aina aluksi vastustelleet Jumalan kutsua. Kuvittele itse: jos Jumala ilmestyisi sinulle ja kutsuisi sinut Loimaan profeetaksi, niin eiköhän se tuntuisi lievästi sanottuna hermostuttavalta. Mutta Mooses keksi erityisen paljon selityksiä miksi häntä ei pitäisi lähettää Israelin kansan luo. Hän muun muassa kysyi Jumalan todellista nimeä. Mooses tiesi, että pakanoiden jumalilla oli usein salanimiä, jotka tiesivät vain harvat ja valitut. Hän sai Jumalalta vastauksen ”MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN” ja että Herraa tulee kutsua nimellä ”HÄN ON”, eli hepreaksi JAHWE. Jumala on Jumala ja sillä selvä. Ihmisjärki ei voi käsittää häntä. Kuitenkin hän on, hän on meidän kanssamme elämän kaikissa vaikeuksissa.

Myöhemmin kunnioituksesta tätä Jumalan nimeä kohtaan ja jotta sitä ei vahingossakaan lausuttaisi turhaan sen sijasta ruvettiin käyttämään sanaa ”Herra” tai jotakin muuta kiertoilmaisua. Lopuksi sitä ei enää lausunut kuin ylimmäinen pappi Herran siunauksessa suurena sovituspäivänä ja silloinkin kuiskaten. Myös meidän raamatunkäännöksessämme kun Vanhassa Testamentissa Jumalasta käytetään tätä nimitystä, niin alkutekstissä on yleensä sana Jahve.

Sanat Jumala, Herra, Kaikkivaltias, Luoja ja muut sen kaltaiset ilmaisut ovat arvonimiään. Ne kertovat meille hänen suuruudestaan eri näkökulmista. Mutta Moosekselle hän ilmoitti erisnimensä Jahve. Ero on sama kuin käytettäessä ilmaisua ” tasavallan presidentti” tai ”Sauli Niinistö”. Kummassakin tapauksessa puhutaan samasta henkilöstä, mutta sanojen merkitys ei s ilti ole sama. Toinen viittaa henkilöön, toinen virkaan. Lisäksi on tietysti myös ero siinä, että inhimilliset viranhaltijat vaihtuvat ja heitä on useita, mutta Jumala on ikuisesti yksi ja ainoa. Siksi myös sellaisia sanoja kuin ”Luoja” tai ”Kaikkivaltias” käytetään Jumalasta samaan tapaan kuin erisnimiä ihmisten keskuudessa.

Monet Raamatussa esiintyvät nimet sisälsivät tämän Jumalan nimen. Näin esimerkiksi Johannes tarkoittaa ”Jahve on armollinen”, Joonatan tarkoittaa ”Jahve antoi”, Joojada tarkoittaa ”Jahve tuntee” ja nimi Jeesus ”Jahve pelastaa”. Näin nimien tarkoituksena olla toivotuksia ja rukouksia siitä, että niiden merkitys toteutuisi kantajansa elämässä. Kaikkein syvimmin tämä toteutui Jeesus Nasaretilaisessa, Jumalan Pojassa, jossa Jumala todella toi pelastuksen maailmaan.

Jeesuksen nimeen sisältyy siis kaksi uskon keskeisintä kohtaa: Jumala ja pelastus. Jumala on ajan yläpuolella, pelastus taas liittyy aina aikaan ja muutokseen. Jokaista pelastumista edeltää aina ahdistuksen ja vaikeuksien aika ja sitä seuraa ilon ja kiitoksen olotila. Puhumme pelastumisesta aivan tavallisessa kielenkäytössä kun sanomme esimerkiksi jonkun pelastuneen kuolemasta jossakin onnettomuudessa tai pelastuneen menehtymästä johonkin tautiin. Tällaisia maallisia pelastumisia pyydetään Jumalalta myös Raamatussa monessa kohtaa, erityisesti psalmeissa. Mutta ne kaikki ovat tavallaan epätäydellisiä. Vaikka joku pelastuisikin jostakin onnettomuudesta tai sairaudesta hänen täytyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kuitenkin kuolla. Raamatussa Herra lupaa meille lopullisen pelastuksen, ikuisen elämän hänen kanssaan.

Jeesuksen nimessä me saamme myös toteuttaa Jumalan tahtoa maailmassa. Kun Herra käskee ihmisen tehdä jotakin on luonnollisesti ilmaistava nimensä uskovilleen, jotta nämä voisivat tehdä työnsä hänen nimessään, toisin sanoen hänen käskystään, hänen arvovaltaansa vedoten ja hänen lupauksiinsa turvautuen. Kristus tuli maailmaan meitä opettamaan ja johdattamaan meidät taivaallisen Isän luo. Hän lupasi olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Tätä Jeesus tarkoitti sanoessaan menevänsä Isän luo ja antaessaan opetuslapsilleen oikeuden rukoilla hänen nimessään. Maanpäällisen elämänsä aikana hän oli ollut sidottuna yhteen paikkaan kerrallaan, ylösnousemuksensa jälkeen hän toimii kaikkialla missä hänen puoleensa käännytään ja p yydetään voimaa suuriin tekoihin.

Jeesus myös käski opetuslastensa kastaa ihmisiä ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Siis ”nimeen” ei ”nimiin”. On vain yksi Jumala, hän joka sanoo ”MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN”. Kun me rukoilemme Jeesusta, Isää tai Pyhää Henkeä me puhumme aina samalla kaikille kolmelle persoonalle. Toisaalta nämä kolmineisuuden persoonat ovat myös erillisiä. Isä puhuu Pojalle ja Poika Isälle, mutta heillä on yksi ja sama nimi. Tässä nimessä meidät on kastettu ja kolmiyhteisen Jumalan nimessä aloitimme myös tämän jumalanpalveluksen. Usko siihen että hän on Jumala joka pelastaa meidät ja antaa meille Henkensä merkitsee näin toivoa ja kurottautumista parempaa tulevaisuutta kohti.

Myös tänään uudenvuoden päivänä me toivomme että tulevasta vuodesta tulisi parempi kuin edeltävästä. Aloittakaamme se siis Jeesuksen nimessä, hänen sanansa varassa ja hänen lupaukseensa turvautuen. Näin saamme astua rohkein mielin Isän eteen ja pyytää häneltä siunausta ja Pyhän Hengen voimaa elämämme matkalle.