Uudenvuodenpäivä, Lk. 2: 21, Esko Väyrynen

Esko Väyrynen
Kerava

”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys.” näin sanottiin vanhanajan Almanakassa tammikuun alussa, siis vuoden alkaessa.
Tämän päivän nuoret hyvin yleisesti toivovat tulevaisuudelta rauhaa. Kokeneet kilvoittelijat rukoilevat Jumalalta rauhaa. Kun seurakunta esitti 60 vuotta täyttävälle kaupungillemme tervehdyksen, se teki sen Jeremian sanoilla: Harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesa Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne, Jer. 29:7.
Meistä 60-vuotiaan Keravan asukkaista enemmistö on muualta muuttaneita. Mutta meidän ajallinen kutsumuksemme on työskennellä tämän kaupungin kaikinpuolisen kehityksen hyväksi. Kun kaupunkimme asukkaat ovat ahkeria työntekijöitä, taitavia yrittäjiä tai tunnollisia virkamiehiä, se osoittaa, että he ottavat ajallisen kutsumuksensa vakavasti. He haluavat kotikaupunkinsa menestyvän. Kun seurakunta rukoilee kotikaupunkinsa puolesta Herraa, sen on lupa tulkita kaupungin kasvu ja kehitys rukousvastaukseksi. Jumala on silloin kuullut seurakunnan esirukouksen. Almanakan toivotuksessa ja profeetta Jeremian kehoituksessa on sama ajatus: ihminen touhuaa, mutta menestys tulee Jumalalta. Vanhat kokenee sanoisivat: ihminen päättää, mutta Jumala säätää.
Meidän aikanamme Jumalan johdatuksen ja säätämisen tunnustaminen ei ole itsestään selvyys. Vuoden vaihtuessa me teemme uudenvuoden lupauksia, lupaamme tehdä hyvää, jotakin parempaa kuin mitä tähän mennessä olemme tehneet. Lupaamme siis tulla paremmiksi. Erittäin suosittua paremmaksi tulo on hengellisen elämän alueella. Me puhumme kernaasti uskoon tulosta, Jeesuksen vastaan ottamisesta, jopa hengen uudistuksesta.
Uudenvuodenpäivänä joulu on viikon päässä takana päin. Seimen lapsi on viikon vanha. Uudistumisen ja hyvän tekemisen lupauksissamme olemme jo unohtaneet joulun sanoman. Jumala laskeutui alas meidän keskellemme. Jumala tuli Jeesuksessa meidän veljeksemme, täydellinen ja pyhä vajavaisten ja syntisten tasolle, yhdeksi meistä. Me emme muuttuneet pyhiksi tai synnittömiksi, mutta Pyhä Kaikkivaltias tunnustautui meidän kadotukseen tuomittujen veljeksi.
Joulun Herra on uudenvuodenpäivänäkin, viikon ikäisenä, yhä sama. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Me emme pysty tulemaan paremmiksi tai edes vastaanottamaan Jeesusta. Me voimme vain nöyrtyä sen tosiasian edessä, että Pyhä Kaikkivaltias rakastaa meitä. Jeesus-nimi suomennettuna , ”Herra pelastaa”, viittaa siihen, että pelastuksen asiassa kaikki on Jumalan ansiota. Meistä ei ole hengen uudistajiksi, mutta Jumalan persoona, Pyhä Henki, on yhä muuttumaton. Pyhä Henki lahjoittaa meille pyhyyden tunnun. Jumalan edessä meiltä loppuvat selitykset. Pyhä Henki havahduttaa meidät huomaamaan syntisyytemme. Kun pahat tekomme tai laiminlyöntimme rupeavat kiusaamaan mieltämme, silloin Jumala tekee meissä salattua työtään. Sama Jumalan voima, Pyhä Henki, antaa meille rohkeuden pyytää yhä uudelleen armoa, vaikka emme pystykään kasvamaan uskossa ja rakkaudessa. Jumalan Pyhä Henki säilyttää ja ylläpitää uskonrohkeutta, että Jeesuksen ansio riittää peittämään minunkin syntivelkani.
Tätä ei saa sotkea siihen iloon ja mielihyvään, mitä esimerkiksi kaupunkimme luottamus- tai virkamiehistö on oikeutettu tuntemaan silloin, kun he ovat onnistuneet hoitamaan asioita kaupunkimme parhaaksi. Seurakuntalaisten velvollisuus on rukoilla heidän toimilleen Jumalan viisasta johdatusta. Sama kääntäen: paraskaan kaupunki ei menesty, jos se halveksii Jumalan johdatusta ja siunausta.
Yksilön kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että meillä on lupa iloita menestyksestä työssä tai ystävistä. Meidän tulee jopa suunnitella, mitä aiomme alkaneena vuonna tehdä. Jumalakin suunnitteli Jeesuksen syntymänkin etukäteen. Enkeli ilmoitti jopa Jeesuksen nimen ennen hänen syntymäänsä.
Meille ihmisille pelastus annetaan lahjana. Me emme pysty hankkimaan tai ansaitsemaan iankaikkista elämää. Kaupungin vastaanotolle eivät päässeet kaikki halukkaat tai omasta mielestään oikeutetut. Lahjana tarjottava pelastus on tarjona kaikille. Kukaan ei jää ansioiden puutteen tai syntien paljouden vuoksi ulos. Jeesus sanoo: Älkää siis peljätkö, te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sentähden, jokainen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isän edessä, joka on taivaissa, Mt. 10:32. Tulevaisuus on täysin turvallinen kiristyneessäkin tilanteessa Jeesuksen Herraksi tunnustaville.