KOMPASSI ja magneetti mukaan
Tässä minulla on kompassi. Sen mukaan pohjoinen on tuossa. Mutta tämä kompassi taitaa olla aika tyhmä, kun se ei tiedä kuin yhtä ainutta suuntaa. Entä jos minun on suunnattavaa itään? Olisiko silloin apua tästä magneetista, jonka laitan idän suunnalle, ja sitten voin itse asiassa kulkea juuri niin kuin haluan? Eipä tietenkin. Lapsikin tietää, että näin peukaloimalla ja kepulikonstein ei tule oikeaa suuntaa. On suostuttavaa siihen yhteen ainoaan suuntaan, josta käsin määräytyvät kaikki muut suunnat. Kun järkeilen oman suunnan ja muutan sen ainoan suunnan oman järkeni, oman näkemykseni ja oman tarpeeni mukaan, menetän kaikki suunnat. Niissä ei ole enää mitään oikeaa. Minua ei auta kuin uskoen luottaa siihen, että se yksi ainut annettu pohjoissuunta on oikea, ja kaikki muut elämäntien kulkusuunnat määräytyvät sen mukaan. Taivasta kohti matka vie.
Tämä päivän evankeliumissa on annettu vain yksi nimi, josta epistolassa apostoli Pietari (Apt. 4) sanoo, että ”ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko tai-vaankannen alla.” Tämä nimi on annettu taivaalta, ”enkeli oli sen ilmoittanut, ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa”. Miksi juuri nimi Jeesus? Miksei Matti tai Ville, miksei Maija tai Leena? Jokaisella nimellä on oma merkityksensä, ja vain Jeesuksen nimi merkitsee, että Herra Jumala pelastaa. Niinhän sanoo jo Matteuksen evankeliumi (Matt. 1:21): ”sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä”. Ainoastaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kohdalla nimen merkitys ja henkilön olemus lankeavat yhteen. Vain Herra Jeesus vapauttaa synneistä, sillä hän on kuollut puolestamme. Hän on puolestamme myös ylösnoussut kuolleista, jotta mekin hänen kanssaan ja häneen uskovina voitamme kuoleman ja saamme hänen kanssaan nousta uuteen elämään taivaassa.
Oi, jos minä olisin sitä, mitä nimeni lupaa: Hans- Christian merkitsee kristittyä Jumalan armosta. Kaipaan sitä, ikävöin olemaan nimeni vertainen. Jeesus on ainoa ihminen, tosi ihminen ja tosi Jumala, jonka nimi on yhtäpitävä hänen olemukseensa: hän on pelastaja, joka vapauttaa kansansa sen synneistä.
Kuka on Jeesus Kristus? Meillä ei ole kuvaa hänestä. Kysyessä kuka Jeesus on, saa jokaiselta ihmiseltä erilaisen vastauksen. Toinen sanoo, hän oli suuri ihminen, toinen on sitä mieltä, että hän oli tärkeä etiikan opettaja, joku kolmas sanoo hänen olleen vallankumouksellinen. Ollaan monta mieltä hänestä ja jokaisella on muttansa: no joo, Jeesus kyllä, mutta kirkko ei; tai sitten että Jeesus vielä menettelee, mutta Vanhan Testamentin Jumala ei. Jeesusta jo eläessään syytettiin kapinalliseksi, tai kansanvillitsijäksi ja vihdoin kirjoitettiin pääkirjoitukseksi että Juutalaisten kuningas. Hämäävää valinnanvapautta tuntuu vallitsevan Jeesuksen kohdalla.
Jouluaikana näin monia joulupukkeja. Eräät ajoivat autoa, jotkut kävelivät tavarataloissa, toiset pyöräilivät, heidän joukossaan taisi olla nainenkin. Vaikka heitä oli monia, kuitenkin aina tunsi heitä joulupukeiksi samoista tuntomerkeistä. On helppo omaksua joulupukin rooli, koska toimenkuva on yksiselitteinen.
Minä en ole eheä, vaan rikkinäinen ja syntinen ihminen. Rikkinäisyydessäni annan myös Vapahtajalle ristiriitaiset piirteet. Eheyttä minä kaipaan, ehyttä persoonallisuutta. Vapahtajassa Jumala lahjoittaa eheyttä, ehyttä minuutta, jonka muodostaa uskossa läsnä oleva itsensä Jeesus Kristus. Kun uskossa saamme tehdä, mitä Herra Jeesus teki, olemme yhtä hänen kanssaan. Hän, tuo pyhä Jumalan anoa Poika, asuu uskon kautta meissä syntisissä ja rikkinäisissä ihmisissä. Hän on eheytemme, joka ei ole omaa suoritusta tai aikaansaannosta, vaan eheys on vierasta eheyttä, peräti ristillä meidän edestämme murrettu ja rikki lyöty eheys.
Tänään olemme saaneet kokea Jumalan armoa, kun uusi vuosi on alkanut. Jokainen uusi vuosi on kaiku samasta alusta: Jeesus tullut on. Nyt on alkanut 2012. vuosi Kristuksen syntymän jälkeen, armon vuosi, kun Jeesus meille armon toi. Jeesuksen tulemisesta alkaa aikamme; ja Jeesuksen toiseen tulemiseen päättyy aikamme, jolloin alkaa iankaikkisuus. Jeesuksessa Jumalan kirkkaus tulee julki Pojassa.
Herra Jeesus suostui ympärileikattavaksi, hän suostui lain alle, jotta hän vapauttaisi meidät lain kuolettavasta virasta. Pyhässä kasteessa saimme tulla hänen omiksensa, uudeksi Jumalan kansaksi. Pieni vesitilkka uudesti synnytti meidän Kristuksen kautta Jumalan uudeksi kansaksi. Siinä ei ole mitään järkeä, mutta uskossa se on totta. Ehtoollisessa saamme pienen viinitilkkasen ja pienen leipäpalan kautta vastaanottaa koko Herran Jeesuksen pelastusteon hänen ruumiissaan ja veressään meidän puolestamme annettu ja vuodatettu. Siinä ei ole järkeä, mutta se on uskossa totta. Niin kuin kompassin kanssa ei auta muut suunnat kuin tuo yksi anoa, josta kaikki muut suunnat muodostuvat ja määräytyvät, niin ehtoollisessa riittää usko vastaanottamaan koko pelastuksen. Ja kasteveden myötä Jumala Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä lah-joittaa uskon kalliin lahjan, joka tyytyy siihen ainoaan.
Näiden joululomarippikoululaisten kanssa saamme tä-nään aloittaa rippikoululeirin. Joskus sellaisen rippikoululeirin jälkeen riparilaisen äiti kysy minulta, että ”Taneli, mitä sä olet tehnyt meidän Villelle? Ennen leiriä se ei koskaan huomannut, että oli keittiössä tehtäviä töitä, aina minä itse sain tehdä ne; mutta nyt rippikoulun jälkeen meidän Ville näkee likaiset astiat ja täyttää ne astianpesukoneeseen. — Oliko teillä siellä leirillä keittiöpalvelusvuoroja?” Ei siellä ollut keittiö- eikä tiskivuoroja, mutta kun nuoret pääsevät tutustumaan siihen yhteen ainoaan oikeaan elämänsuuntaan, he oppivat uskoa, toivoa ja rakkautta. He oppivat, että Herran Jeesuksen uusi käsky on rakkaus. Se opettaa heitä näkemään kaikki muut rikkaan ja ihanan elämän monipuoliset suunnat.
Joskus rippikoulukesän jälkeen opettaja kysyi minulta, että ”Taneli, mitä sä olet tehnyt näille nuorille? Keväällä ne olivat pirulaisia, ja nyt rippikoulukesän jälkeen ne ovat enkeleitä!” — En ole tehnyt heille mitään erityistä. Mutta he saivat oppia, että kaikki pahat tekomme ovat Herran Jeesuksen Kristuksen päällä, jotta me saisimme ja rauhan, ja hänen haavojensa hinnalla olemme parannetut. Konkreettisesti löytyi siis se yksi ainoa oikea suunta elämään, josta kaikki muut suunnat saivat oikean päämäärän. Nuoret saivat maistaa mitä tarkoittaa se, että pyritään rakastamaan Jumalaa yli kaiken, sillä se löytyy vain Jeesuksen Kristuksen kautta, joka opastaa ja kasvattaa rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme. Siinä rikkinäinen ja vajavainen ihminen tulee uskossa, toivossa ja rakkaudessa Kristuksen kaltaiseksi Jumalasta Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä.