Uudenvuodenpäivä, Matt. 4:12-16, Hans-Christian Daniel

Uudenvuodenpäivän 2015 saarna Espoonlahden kirkossa
Tänään olemme saaneet kokea Jumalan armoa, kun uusi vuosi on alkanut. Uusi vuosi Jumalan armosta: ”Hyvää Uutta Vuotta!” toivotamme toisillemme ja tuttaville. Maailman rakettien savu on laskeutunut, ilotulitteiden pauke vaimentunut, uudenvuodenlupaukset tehty ja tinoista ennustettu mahdollisimman myönteinen tulevaisuus.
Pyhä kirja sanoo vuoden vaihtuessa: ”vuotemme haihtuvat kuin henkäys” Ps. 90:9; ”Jumala, ajasta aikaan sinä olet” Ps. 90:2; ”Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt” Jer. 8:7; ”Älkää siis, poikani, enää hukatko aikaa, sillä Jumala on valinnut teidät palvelijoikseen, häntä palvelemaan” 2. Aik. 29:11; ”Minä, Herra, kuljin sinun ohitsesi ja näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika” Hes. 16:8; ”Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella” Mark. 13:29; ”Mutta puutarhuri vastasi: ’Herra, anna sen hedelmättömän puun olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se’” Luuk. 13:8-9; ”Lapseni, viimeinen aika on käsillä” 1 Joh. 2:18; ”Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto” Ef. 5:16-17; ”Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät” 2. Piet. 3:8-9.
Virsi kehottaa: ”Joutukaa, sielut, on aikamme kallis, / vuotemme virtana vierivät pois.” (408:1) — Jokainen uusi vuosi on kaiku samasta alusta: Jeesus tullut on. Nyt on alkanut 2015. vuosi Kristuksen syntymän jälkeen, armon vuosi, kun Jeesus meille armon toi. Jeesuksen tulemisesta alkaa ajanlaskumme; ja Jeesuksen toiseen tulemiseen päättyy aikamme, jolloin alkaa iankaikkisuus. Myös silloin, kun hän tulee noutamaan meidät siihen kotiin, jonka hän on mennyt valmistamaan meille (Joh. 14:3), aikamme jättää meidät ja alkaa jokaisen oma iankaikkisuus. Edessämme oleva aika näyttää pitkältä, mutta taaksepäin katsoen se vaikuttaa ihan lyhyeltä. Se ehkä johtuu siitä, että voimamme ovat pienet, aikaansaannoksemme aina riittämätön ja päivän työ liian vähäinen. Virsi (560:4) toteaa kauniisti: ”Aamusta aamuun herään / ja ilta illan perään / käyn rauhaas nukkumaan. / Voin päivän päivään liittää, / ja hyvyyttäsi riittää, / et, Herra, väsy auttamaan.” Ihanaa on turvata siihen, että Herra ei väsy auttamaan. Vaikka minä väsynkin, Herra ei. Hän jaksaa ja aina tekee työtä, lakkaamatta. Vuoden vaihtuessa saamme vuoden tilitekona yhtyä pyhän Samuelin toteamukseen: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1. Sam. 7:12).
Tänään tämä meidän Espoonlahden seurakuntamme täyttää 40 vuotta. Paljon onnea vaan! Seurakunta on tullut raamatulliseen ikään, sillä 40 on Raamatussa pyhä luku. Nooan aikainen vedenpaisumus alkoi 40 päivää ja 40 yötä kestäneestä rankkasateesta. 40 päivää oli ajan pituus, jolloin 12 vakoojaa tutkivat Luvattua maata. Israelilaiset vaelsivat autiomaassa 40 vuotta. Sekä Daavid että Salomo hallitsivat 40 vuotta. Ennen julkista toimintaansa Jeesus paastosi autiomaassa 40 päivää. Tämän mukaisesti myös kirkkovuoden paastonaika kestää 40 päivää. Apostolien tekojen mukaan Jeesus astui taivaaseen 40 päivää ylösnousemisensa jälkeen. Tämän mukaisesti helatorstai on 40. päivänä pääsiäisestä. — 40 vuotta sitten tässä Espoonlahden kirkon paikalla oli korkeahko pyörä kalliokumpu ja vieressä metsärinne, jonka alapuoleisella niityllä Soukanpohjan kartanon vuohet laidunsivat. Sillä niityllä nyt sijaitsee Lippulaiva, ja kalliokummun louhos on tuotu tänne kirkon seinämateriaaliksi. Ja kirkon alla on tekeillä merkityksellinen rakennustyö, joka muokkaa kaupunkimme olemuksen seuraaviksi tuhansiksi vuosiksi eteenpäin. Metrojunat tulevat kulkemaan suunnilleen kirkon alla pimeissä tunneleissa. Ja metroasema kirkon ja Lippulaivan välillä tulee kääntämään kirkon oikein päin, niin että kansanjoukot saavat tulla kirkkoonsa sen edestä eikä sen takaa, kuten nykyisin. Metro suurin piirtein noudattaa meren rannikon suuntaa. Se tuo ja vie kansat ja monella tapaa vaikuttaa pääkaupunkiseudun ja tämän seurakunnan kehitykseen.
Tämän päivän evankeliumi sijoittuu Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheeseen. 40 päivää autiomaassa paastottuaan Herra Jeesus oli joutunut Paholainen kiusaamaksi, ja Jeesus voitti tuon kisan niin että sanotaan ”Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä” Matt. 4:11.
Ikävästi evankeliumimme alkaa maininnalla Jeesuksen serkun Johannes Kastajan vangitsemista. Sen julkinen toiminta oli siis lopussa, ja Jeesuksen alussa. Siltana näiden kahden erilaisen toiminnan välillä on heti evankeliumiamme seuraava lause Matteuksen evankeliumissa: ”Tästä lähtien Jeesus julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 4:17). Täsmälleen samoilla sanoilla Johannes Kastaja oli saarnannut (Matt. 3:2), ja Matteuksen mukaan Herra Jeesus julistuksessaan täsmällisesti ja sanatarkasti liittyy sen saarnaan. Tärkeää on, ettei kumpikaan kytke parannuksen tekoa — eli sanatarkasti mielenmuutosta (μετανοέω) — ihmisessä oleviin edellytyksiin ja ehtoihin, vaan siihen yksinkertaiseen toteamukseen, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Niinpä mekin saamme tänään vuoden alkaessa rukoilla Tulkoon sinun valtakuntasi, tulkoon se myös meidän luoksemme. Kun meidän voimamme — myös vuoden alkaessa — ovat vähäiset, saamme turvautua siihen, että taivasten lähelle tuleva valtakunta auttaa meitä parannuksentekoon, jotta — kuten uskonpuhdistajamme Martti Luther 95 teeseissään vaatii — jotta koko elämämme olisi parannuksen tekoa.
Herra Jeesus asettui äitinsä kotiseuduille, Galilean Kapernaumiin. Galilea oli jo siihen aikaan kaksikielinen, niin että aramean lisäksi siellä puhuttiin kreikkaa, kansan keskuudessa asui paljon vierasmaalaisia ja ilmapiiri oli juuri tuon profeetta Jesajan mainitseman Meren tien takia hyvin kansainvälinen ja kulttuurillisesti avarakatseinen. Juuri Herran Jeesuksen Paholaisenkin voimaa vastaan voittaneen saarnan ja Sanataidon takia evankelista Matteus katsoo Jesajan profetian toteutuneen. Herra Jeesuksessa Jumalan kirkkaus tulee julki Pojassa Pyhän Hengen kautta. Tämä kirkkaus loistaa juuri pimeydessä, niin kuin erityisesti Johanneksen evankeliumin prologi osoittaa. Pimeys ei siis Matteuksen mukaan liity muka puuttuvaan sivistykseen tai arveluttavaan moraaliin, ei edes takapajuisuuteen tai kehityksen puutteeseen, ei sulkeutuneisuuteen tai muukalaisvihaan, vaan se liittyy siihen toivottomuuteen, että juuri nopean ja mukavan Meren tien takia menneinä aikoina eri valloittajat niin pohjoisesta kuin etelästä ja idästä olivat valloittaneet Galilean, Sebulonin ja Naftalin maakunnat, aiheuttaen suuria tuhoja, vieden heimot ja sen kansa pakkosiirtolaisuuteen ja näin syösten heidät epätoivoon ja toivottomuuden ilmapiiriin. Juuri hieman ennen Jeesuksen toiminnan alkua roomalaiset miehittäjät olivat tulleet ja perustaneet tulliaseman juuri Kapernaumiin vilkkaan Meren tien varteen. Päivittäinen elämä oli siis toivottomuuden leimaama.
Asumme täällä subarktisella alueella kirjaimellisesti suuren pimeyden keskellä. Juuri ennen joulua pimeys oli lähes käsin kosketeltavissa, kun lumi puuttui ja päivä oli äärimmäisen lyhyt. Meille erityisen paljon merkitsee se, että evankeliumimme (Matt. 4:16) toteaa profeetta Jesajan ennustuksen mukaan (Jes. 9:1): ”kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.” Meidänkin elämäämme leimaa kuoleman varjo, sillä jokainen joutuu kohtamaan läheisen ja oman kuolemansa. Kirkkaus meille loistaa pääsiäisaamun takaa, haudan takaa, ylösnousemususkona ja toivona. Meidänkin kiireistä elämäämme leimaa pimeässä metrotunnelissa kulkeva merentie, joka vie ja tuo kansaa. Meilläkin on kielten moninaisuutta, kulttuurista avarakatseisuutta ja kehityksen huippukulku. Mutta meilläkin on toivottomuuden pimeyttä, kun vieraan miehittäjän lailla jokapäiväinen arkinen stressi, kiire ja työelämän moninaiset vaatimukset vaanivat, rasittavat perhe-elämää ja tahtovat syöstä meidät epätoivoon.
Meissä itsessämme ei asu kirkkautta. Parannuksen teossa — muuttaessamme mieltämme — myönnymme omaan pimeyteemme ja pyydämme osallisuutta Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa Pyhän Hengen kautta meille loistavaan kirkkauteen. Meissä tämä osallisuus Kristuksen kirkkauteen voi olla aina vain vasta-alkava, niin kuin uskonpuhdistajamme Martti Luther toteaa: ”vellem, quod parvula lux in corde esset diffusa per totum corpus et membra et omnia, sed ist nur angehoben”. —Tahtoisin, että vähäinen valo sydämessä leviäisi koko ruumiiseen, jäseniin ja kaikkeen, mutta se on vain vasta-alkava, hieman korotettu. (WA 40 I, 538 Gal. 1531 sv. Gal. 3:25).
Pimeydessäkin maapallo on auringon vetovoimassa. Auringon vetovoima vaikuttaa silloinkin, kun kuljemme pimeydessä, metrotunnelissa, stressin toivottomuudessa ja huokailemme elämämme pimeyttä sekä uskon valon pienuutta. Profeetta Jesajaa (60:1-2) kehottaa ja lohduttaa: ”Nouse, loista kirkkaana, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi.”
Jumalan käsistä saamme vastaanottaa tämän vuoden; ja Jumalan käsiin saamme palauttaa menneen vuoden taakat, stressin ja kärsimykset. Suokoon kolmiyhteinen Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki, että me Herramme Jeesuksen Kristuksen valossa tänä vuonna kasvaisimme uskossa toivossa ja rakkaudessa ”Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä / johtaen, nostaen, varoittaen.” (408:4).