17.11.2013 2. Piet. 3:8-14, 18 Valv. sunn.
Päivän epistola 2. Pietarin kirjeestä, jonka äsken alttarilta kuulimme,
vie meidät pohtimaan aivan viimeisiä asioita.
– Mitä tapahtuu aikojen lopulla?
– Pitävätkö Raamatun ennustukset paikkaansa?
– Millainen on Jeesuksen paluu?
Mutta tämä on vain asioiden ulkonainen puoli.
Me joudumme samalla miettimään myös omaa kohtaloamme
kaiken tuon keskellä:
– Olenko minä vielä elossa, kun ajat päättyvät?
– Olenko valmis Jeesuksen paluuseen?
– Kuinka minun pitäisi valmistautua ja varautua tuohon suureen päivään?
Kyseessä ovat siis todella tärkeät asiat sekä maailman että MINUN
kannaltani.
***
Pietarin kirjeen taustalla ovat hyökkäykset,
joita on kohdistettu apostolien opetusta vastaan.
Apostolithan opettivat jatkuvasti, että Jeesus on ylösnoussut,
mutta Hän tulee kerran takaisin samalla tavoin kuin kerran lähtikin.
– Opetus Jeesuksen paluusta on aina ollut olennainen osa
tervettä kristillistä julistusta.
Jotkut vääräleuat alkoivat kuitenkin esittää epäilyksiä apostolien
opetusta kohtaan:
– Missäs se Jeesus viipyy?
– Eikös sen pitänyt tulla takaisin jo pian?
– Sukupolvet ovat menneet jo hautaan, mutta Jeesusta ei vain kuulu
takaisin.
– Eiköhän se ollut pelkkää kuvittelua ja haihattelua, että Hän muka
kerran palaisi maan päälle.
Tällainen epäily on hyvin yleistä myös nykyajan liberaaliteologiassa
ja kansan syvien rivien parissa.
Eiköhän Jeesus erehtynyt paluunsa suhteen.
Ja opetuslapsetkin vain toivoivat Mestarin takaisintulemista, kun
olivat niin surullisia.
Jeesus kuoli ja meni pois ja sillä hyvä.
Nyt meidän täytyy vain elää täällä ihmisiksi ja toteuttaa
Suuren Opettajan hienoja aatteita.
****
Tällaisia epäilyksiä vastaan Pietari esittää vastaväitteensä:
– Hän puhuu siitä, miten maailma luotiin vedestä ja vedellä.
Ja sitten se myös tuhottiin vedellä, kun vedenpaisumus hävitti
lähes koko ihmiskunnan.
– Samalla tavoin maailma kerran hävitetään tulella,
niin kuin Jumala jo Vanhassa testamentissa ennusti:
Minun vihani tuli kuluttaa koko maan (Sef. 3:8).
Ajatus maailmanlopusta ei siis ole Jeesuksen tai apostolien keksintöä,
vaan siitä on meillä Jumalan ilmoitus jo vanhassa liitossa.
– Sitten Pietari ohjaa meitä suhteellistamaan asioita oikealla tavalla:
Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin
yksi päivä
Se mikä meistä näyttää pitkältä ajalta, onkin Jumalan silmissä vain
ohikiitävä hetki. Meidän mittakaavamme on niin erilainen kuin
Jumalalla.
– Meidän nykyihmisten on terveellistä muistaa tämä näköala.
Me olemme Jumalan silmissä eläneet vasta kaksi päivää siitä,
kun Jeesus vaelsi täällä maan päällä. Vaikka meidän ajanlaskumme
mukaan on kulunut jo 2000 vuotta.
– Noin 15 vuoden päästä voitaisiin viettää Jeesuksen ristiinnaulitsemisen
ja ylösnousemuksen 2000-vuotisjuhlaa. Mutta Jumalan silmissä alkaa
vasta kolmas päivä.
– Jumalalla on Pietarin mukaan tärkeä syy siihen, miksi Jeesus ei
palannut takaisin pian lähtönsä jälkeen.
Jos Hän olisi tullut maan päälle vaikkapa vuonna 100,
olisi kristittyjä ollut ehkä joitakin satoja tuhansia.
Jos Jeesus olisi palannut 1500-luvulla, niin kuin Luther odotti,
olisi pelastuvia ollut ehkä joitakin kymmeniä miljoonia.
– Meidän aikanamme voidaan jo sanoa, että sadat miljoonat ihmiset
ovat tulleet kastetuiksi ja ottaneet Jeesuksen uskolla vastaan.
– Jumala haluaa, että hänen hääsalinsa täyttyvät.
Siksi evankeliumi pitää julistaa kaikille kansoille, kaikilla kielillä.
Jotta jokainen saisi kuulla pelastavan sanoman.
Vasta sitten tulee loppu. Sitten Jeesus voi palata takaisin.
****
Pietari puhuu niistä, jotka odottavat Jumalan päivää ja
jouduttavat sen tuloa (j. 12).
Miten me voimme jouduttaa Kristuksen paluuta?
– Ainakin sillä tavoin, että jatkuvasti rukoilemme Isä meidän
-rukouksen sanoin: Tulkoon sinun valtakuntasi
– Se on jo Herran päivän jouduttamista.
Samoin kaikki se, millä pidetään esillä evankeliumia,
käännetään sitä eri kielille, levitetään Raamattuja ja hengellistä
kirjallisuutta, lähetetään radio-ohjelmia, joissa on puhdasta evankeliumia,
julistetaan sanaa lähellä ja kaukana,
keskustellaan uskosta osattomien kanssa Vapahtajasta jne jne.
– Kaikki se on Jumalan päivän jouduttamista.
– Koska tämän valtakunnan evankeliumi pitää julistaa
kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu,
niin kuin Jeesus sanoo Matt. 24:14.
Joku julistaa, joku levittää, joku lähettää, joku kääntää, joku keskustelee,
joku tukee varoillaan, joku rukoilee.
– Kaikilla on oma tehtävänsä ja paikkansa tässä jouduttamisessa.
– Kaikkia tarvitaan, jotta Kristus voi palata maailmaan,
joka on kuullut sanoman Hänestä.
****
Mitä sitten tapahtuu aikojen lopulla?
Taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat …
taivaat hajoavat liekehtien ja taivaankappaleet sulavat kuumuudesta
Tämä maailma on tulelle talletettu.
Se on langennut ja turmeltunut.
Eikö sitä voi korjata niin kuin ei langennutta lihaakaan voi korjata.
Siksi tuntuu aivan käsittämättömältä, että TV 7:ssä on esim. ohjelmasarja
Kuningaskunnan paluu. Niitä on netissä nähtävillä peräti 21 osaa.
Sarjan yhden osan esittely kuuluu näin:
Jumalan Kuningaskunnan ilosanoma ei ole se, että Jeesus vie ihmiset
maan päältä taivaaseen. Raamatun mukaan Jeesus palaa taivaasta alas
ja tuo taivaallisen todellisuuden maan päälle. Tätä maaplaneetan ennalleenasettamista myös koko luomakunta odottaa.
En voinut olla antamatta palautetta tuon ohjelman tekijöille ja
tuottajalle näillä sanoilla:
”Kristikunta on erehtynyt ajattelemaan, että olemme menossa taivaaseen”,
Näin sanotaan teidän ohjelmassanne. Jeesus tulisi sen sijaan tuomaan
kuningaskunnan maan päälle.
Tämän kanssa jyrkässä ristiriidassa on Ilm. 21:1-2 niin kuin kaikki muutkin
asiasta puhuvat kohdat.
Maan päälle ei voi tulla kuningaskuntaa, kun ”ensimmäinen taivas ja
ensimmäinen maa ovat KADONNEET”.
Taivas on muuta kuin tämä maailma. Se on aina ollut kristittyjen matkan
päämäärä ja toivon kohde.
– Näin kirjoitin tuon ohjelman tekijöille.
Me emme pane toivoamme tämän maailman uudistumiseen.
Me emme odota elävämme jossakin maanpäällisessä paratiisissa.
Jeesushan sanoi selvästi, että Hän menee taivaaseen valmistamaan
meille sijaa ja tulee sitten takaisin ja noutaa meidät taivaaseen (Joh. 14).
Pietarillekin tämä oli päivänselvää. Hänhän kirjoittaa:
Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee
– Hänkään ei odottanut tämän maailman korjaantumista vaan
kokonaan uutta maata ja uusia taivaita.
Sananmukaisesti Pietari muuten sanoo tässä:
jossa vanhurskaus ASUU
Se on suora lainaus Vanhasta testamentista, Jes. 32:16:
vanhurskaus asuu hedelmätarhassa
Tämä viittaa siihen ensimmäiseen hedelmätarhaan, Eedenin puutarhaan.
Jumalan vanhurskaus asui siellä kerran, mutta ihmisen lankeemus
karkotti sen pois. Tilalle tuli synti ja tottelemattomuus.
Mutta Jumala luo uuden puutarhan, uuden paratiisin, uuden Eedenin.
Se meillä on taivaan valtakunnassa, jossa puu virran haarojen keskellä
antaa vuodessa 12:t hedelmät.
Siellä asuu vanhurskaus, jälleen hedelmätarhassa.
Ja siellä asuvat aina ne, jotka on vapautettu synnistä ja kirouksesta.
****
Mutta vielä ei valitettavasti ole se aika.
Nyt me vasta uskossa odotamme tuota toivomme täyttymystä.
Välissä on vielä tuo Herran päivä, joka saa taivaankappaleet
hajoamaan.
Pietari sanoo, että silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen
on maan päällä saanut aikaan
Voi sitä päivää, jos ajattelet tätä ihmiskuntaa.
Miten hirvittävä määrä täällä on pahaa, väkivaltaa,
vääryyttä, sortoa, valehtelua, pettämistä vaikka mitä.
Ja miten myös meidän OMASTA elämästämme löytyy vaikka
kuinka paljon syntiinlankeemuksen jälkiä.
Pietari sanoo: Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan
pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden,
jotka odottavat Jumalan päivää
Tämä tulevaisuuden näkymä pistää kyllä aralle mielelle.
Kuinka vähän pyhää elämää meistä paljastuu kun Jeesus tulee
takaisin? Kuinka vähän hurskaita tekoja?
Ja kuinka paljon kaikkea sitä pahuutta, joka täyttää tämän
maailman?
Siksi meidän ainoa mahdollisuutemme on turvautua Kristuksen
ristintyöhön: Herra armahda minua syntistä ihmistä
Jeesuksen sovitustyön tähden. Anna kaikki syntini anteeksi ja
pese minut Karitsan veressä.
Ja onneksi tämä riittää. Kun Johannes saa näyssä katsella perille
päässeitä, hän ei puhu heidän pyhästä elämästään tai hurskaista
teoistaan, vaan sanoo: Nämä ovat pääseet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
SEN TÄHDEN he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja
palvelevat Häntä Hänen pyhäkössään päivin ja öin
MINKÄ TÄHDEN he pääsivät taivaaseen?
Siksi että olivat peseytyneet Karitsan veressä.
Kristuksen maahanvuotanut veri oli julistanut heidät
taivaskelpoisiksi, vaikka he itsessään olivat täynnä syntiä ja pahuutta.
Mitä me siis voimme tehdä, kun tiedämme, että Jeesus voi tulla
tänään tai tuhannen vuoden päästä?
Me voimme odottaa Hänen paluutaan.
Voimme jopa jouduttaa sen päivän tulemista.
Mutta ennen muuta saamme elää jo nyt Hänen yhteydessään,
jatkuvassa syntien anteeksi saamisessa,
evankeliumin saarnan ja pyhän ehtoollisen kautta.
Kun kerran kaikki paljastuu,
kunpa Vapahtaja silloin löytää meidät ominaan,
Hänen verellään puhtaiksi pestyinä.
Silloin pääsemme siihen hedelmätarhaan, jossa
vanhurskaus asuu.