Kirkkovuoden viimeisillä sunnuntailla on vakava sanoma. Aikamme on rajallista. Meillä on itse kullakin tietty määrä päiviä elettävänä. Kuinka paljon päiviä on jäljellä, sitä emme tiedä. Tiedämme vain, että päivien määrä on rajallinen.
Aika ajoin läheistemme kuolema elämän rajallisuudesta muistuttaa. Kirkkovuoden lopun muistutus kuuluu kaikille: Valvokaa! Päättäessään puheensa opetuslapsilleen Jeesus sanoi ”Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille, valvokaa!”
Valvova ihminen tiedostaa elämänsä rajallisuuden. Hän ymmärtää tämän päivän, tämän hetken merkityksen. Huomisesta emme tiedä. Jeesus varoittaakin turhaan murehtimasta huomisesta. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä.” (Matt. 6: 34) Jeesus opettaa elämään tässä päivässä, tässä hetkessä. Emme tiedä tuleeko huomista.
Mitä muuta valvominen on kuin oman elämän rajallisuuden muistamista? Päivän epistolassa heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa huolehtimaan lähimmäisestä: ”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ’tänä päivänä’ on voimassa, ettei kukaan lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.”
Valvomiseen kuuluu huoli toisista. Rohkaiskaa toisianne. Rohkaisua me jokainen vuorollamme tarvitsemme. Elämän murheiden ja vastoinkäymisten yllättäessä tarvitsemme rohkaisua, ettemme joutuisi epätoivon, epäuskon valtaan.
Vietämme tänään työttömien kirkkopyhää. Viime päivinä olemme jälleen kuulleet raskaita uutisia työvoiman vähentämisestä. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli elokuun lopulla yhteensä 318 400 työtöntä työnhakijaa. Vuodessa työttömien määrä on kasvanut noin 30 000 tuhannella.
Työttömyys uhkaa hävittää toivon elämästä. Suonenjoella olemme saaneet iloita TehdäänItse ry:n toiminnasta, joka on tuonut toivoa ja rohkaisua monien elämään. Työttömyyden, pitkäaikaistyöttömyydenkään ei tarvitse merkitä elämän päättymistä. Työtönkin voi löytää tekemistä, mielekästäkin tekemistä.
Ruoan tekeminen toisille on elämän keskeisimpiä tehtäviä. Samoin ruoan jakaminen. Voimmeko sen tärkeämpää työtä tehdä. Tätä elintärkeää työtä TehdäänItse ry:n toiminnassa tehdään. Onpa tekemisen meininki innostanut tämän syksyn aikana rakentamaan veneenkin ensi kesää ajatellen.
Monin tavoin lähimmäistä rohkaistaan tässä päivässä, luodaan uskoa huomiseen.
Epistolan teksti kehotti rohkaisemaan lähimmäistä, ettei kukaan lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.
Paatuminen on vaarallista. Se on hengellistä nukkumista, josta Jeesus evankeliumissa varoittaa. ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta.”
Paatunut ihminen on torjunut Jumalan puheen niin monta kertaa, että Jumalan puhe ei häntä enää kosketa. Paatunut voi tehdä syntiä, rikkoa Jumalaa ja lähimmäistä vastaan, kokematta pahoista teoistaan huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä. Hän nukkuu synnin unessa. Viimeinen päivä yllättää.
Sanansa kautta, puheensa kautta Jumala tahtoo pitää meidät hereillä. Siksi Jumalan sana meille niin tärkeää, elintärkeää on. On vaarallista, paaduttavaa torjua Jumalan sana, kääntää sille selkänsä. Siksi epistola varoittaa: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.”
”Jos te kuulette.” Sana muistuttaa, että Jumalan sanan kuuleminen ei ole ihmiselle itsestään selvyys. Jos Jumala armossaan antaa meidän kuulla hänen puhuvan, ei ihmisen ole silloin viisasta tätä puhetta torjua. Korvien sulkeminen Jumalan puheelta on vaarallista, paaduttavaa.
Jumalan tahto on, että me elämme sovinnossa toistemme kanssa, elämme sovinnossa Jumalamme kanssa. Apostoli Paavali muistuttaa: ”Meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.” (Room. 5: 1,2)
Armossa pysyminen on tärkeää, koska jokainen tarvitsee armoa. Tahtomattammekin me jokainen teemme syntiä. Siksi tarvitsemme armoa ja anteeksiantoa.
Jumalan tahto on, että me elämme armosta ja välitämme armoa ympärillemme joka päivä. Paavali neuvoo Efeson seurakuntaa ja neuvoo meitä: ”Sopikaa riitanne ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4: 26). Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Sopikaa riitanne ennen kuin aurinko laskee.
Valvominen on ennen kaikkea armossa pysymistä, armosta elämistä. Jumala antaa armon Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Valvominen on siksi Jeesuksen yhteydessä pysymistä.
Vain Jeesus itse voi pitää meidät hereillä. Vain hän voi meidät herättää valvomaan. Me nukahdamme niin kuin opetuslapset nukahtivat Getsemanen puutarhassa.
Jeesus kehotti heitä valvomaan hänen kanssaan, mutta kohta hän löysi heidät nukkumasta. ”Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” (Matt. 26: 40,41)
Vain Jeesus voi pitää hereillä. Vain Jeesuksen seurassa valvomme. Soikoon Taize –laulun pyyntö jatkuvana rukouksena sydämissämme: ”Valvomaan ja rukoilemaan rohkaise Jeesus. Valvomaan ja rukoilemaan rohkaise Jeesus, rohkaise Jeesus.”