Luin joitakin vuosia sitten Sanansaattaja-lehdestä kertomuksen unesta, jonka joku ruotsalainen mies oli nähnyt kauan sitten. Ajattelin, että kerron nyt myös teille tämän merkillisen ja puhuttelevan unen, koska se puhuu omalla tavallaan valvomisen tärkeydestä. Uni oli suurin piirtein seuraavanlainen.
Mies näki unessaan suunnattoman ihmisjoukon, joka kulki avaralla kedolla eteenpäin juoksevan virran tavoin ikään kuin näkymättömän voiman vetämänä. Itse hän oli ihmisjoukon keskellä ja kulki väkisin virran mukana tietämättä, mihin oli menossa.
Yhtäkkiä mies havahtui. Hän näki, että edessä oli suuri rotko, johon edessä kulkevat putosivat toinen toisensa perästä. Kun onnettomat viimein huomasivat vaaran ja yrittivät hämmästyneinä kääntyä takaisin, armoton väentungos työnsi heidät väkisin kuiluun. Ihmisjoukon pauhu oli niin suuri, että putoavien hätähuudot eivät kantautuneet takana tulevien korviin.
Unta näkevä yritti kääntyä takaisin mutta ymmärsi pian yrityksensä toivottomaksi. Joka puolelta ihmiset ahdistivat häntä, tyrkkivät eteenpäin ja soimasivat järjestyksen rikkojaksi. Turhaan hän ponnisteli tätä joukkoa vastaan, joka tulvaveden tavoin vei hänet mukanaan. Viimein näännyksissä ja voimattomana hän odotti vain tuhonsa hetkeä.
Tämä uni puhuu siitä, kuinka sokeita ja hyväuskoisia me ihmiset olemme: Kuljemme kritiikittömästi toisten mukana virran vietävinä, uskottelemme itsellemme, että kaikki jatkuu aina entiseen tapaan ja havahdumme näkemään, mihin olemme menossa, vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Historia on täynnä esimerkkejä ihmisten sinisilmäisestä hyväuskoisuudesta, jolla on ollut kauaskantoisia seurauksia. Muistanette esimerkiksi, kuinka Englannin pääministeri julisti vielä aivan toisen maailmansodan alla rauhaa omalle ajalleen. Juutalaisia puolestaan kehotettiin joillain seuduilla pakenemaan natseja, mutta he jäivät paikoilleen, koska eivät halunneet uskoa, että mitään sellaista voisi tapahtua, mistä heille kerrottiin.
Perussokeutemme ei kuitenkaan ole sinisilmäistä hyväuskoisuutta vaan synnin sokeutta: olemme sokeita sille, että tämä maailma on synnin maailma ja siksi myös Jumalan tuomion alainen maailma. Synnin todellisuutta ei ole ennenkään otettu riittävän vakavasti, mutta koskaan aikaisemmin siihen ei ole ainakaan niin kutsutuissa kristityissä maissa suhtauduttu yhtä kevyesti kuin näinä aikoina.
Valvomisen sunnuntaina meitä kehotetaan tutkimaan omaa sydäntämme: Olemmeko me sydämessämme kiintyneet ajallisen elämän lahjoihin väärällä tavalla, olemmeko unohtaneet, että elämme katoavassa synnin maailmassa ja odotammeko me valvoen Herramme paluuta?
Unta nähnyt mies havahtui näkemään, mihin virta vei häntä mukanaan, ja samalla tavoin meidän on syytä hätääntyä ja havahtua näkemään oikein oma tilanteemme. Miehellä ei ollut mitään pelastumisen mahdollisuutta, ja meidän tilanteemme on samanlainen. Pelastumisen mahdollisuutta ei ole, ellei ole Auttajaa ja Pelastajaa, joka tulee luoksemme.
Mutta Auttaja on! Apu tuli myös unessa, sillä se jatkui seuraavaan tapaan. Kun unennäkijä oli menettänyt toivonsa, hänen korviinsa kantautui ääni: “Katso ylöspäin, katso ylöspäin!” Hän kohotti katseensa ylöspäin ja näki taivaan pilvissä miehen, joka oli puettu valkoiseen ja loistavaan pukuun ja joka katseli häntä lempeästi. Miehen vaatteiden liepeistä liehui maahan saakka lukemattomia punaisia lankoja, joihin muutamat siitä suuresta ihmisjoukosta tarttuivat käsillään. Jokainen joka tarttui lankoihin, vedettiin heti ihmispaljouden keskeltä korkeuteen tuon kirkasvaatteisen ja lempeän miehen luo, joka heti sulki syliinsä jokaisen pelastamansa.
Unen näkijäkin riensi saadakseen sellaisen punaisen langan käsiinsä. Väsyneenä ja voimattomana hän ei pystynyt liikkumaan lankojen luo. Mikä nyt auttoi onnetonta? Ei mikään muu kuin avun huutaminen korkeuteen lempeän Auttajan puoleen. Ja niin unen näkijänkin kohdalle laskettiin samanlainen punainen lanka, johon hän heti tarttui. Hän tunsi, kuinka hän kohosi ylös korkeuteen ja ahdistuksen ja tuskan tilalle sisimpään tuli ihmeellinen rauha ja lepo.
Meillä on sama Auttaja, josta uni vertauskuvallisesti kertoi. Sinullekin, hyvä ystävä, joka olet havahtunut näkemään, että olet kulkenut valvomattomana virran vietävänä etkä pysty itseäsi auttamaan, sanotaan: “Katso ylöspäin! Käännä katseesi lempeään Auttajaasi ja Vapahtajaasi, joka on kuollut puolestasi.” Hän on laskenut pelastuksen punaisen langan jo kastepäivänäsi sinunkin kohdallesi ja tänään hän lempeästi rohkaisee sinua tarttuman tähän lankaan, joka varmasti kestää ja vie sinut perille ikuiseen elämään. Luota siis lempeään Auttajaasi, joka ei vaadi sinulta yhtään mitään ja joka ei soimaa sinua pahoista teoistasi vaan antaa kaiken anteeksi. Kun Hän tulee takaisin, Hän ottaa sinut luokseen ja jo nyt Hän on kanssasi. Häneen katsoessasi olet varmassa turvassa.